Turun Kaupunginteatterin Hildur

Tekijä -

Turun Kaupunginteatterin Hildur-näytelmää on odotettu melkein yhtä suurella innostuksella kuin Satu Rämön Hildur-dekkarisarjan uutta kirjaa. Kirjoja on nyt julkaistu neljä: Hildur (2022), Rosa ja Björk (2023), Jakob (2023) ja Rakel (2024). 

Kun näyttämön valot syttyivät, olimme keskellä valtamerta, missä Hildur oli surffaamassa. Näytelmän lavasteet (Milja Salovaara) ja valomaailma (Janne Teivainen) olivat huikaisevan hienot. Ne loivat tunteen, että nyt olemme Islannissa maisemissa, jotka ovat ihan erilaiset mihin olemme Suomessa tottuneet.

Näytelmän on Rämön kolmesta romaanista dramatisoinut Satu Rasila ja näytelmän on ohjannut Anne Rautiainen. Niin väliajalla kuin näytelmän päätyttyä oli helppo napata keskusteluja, joissa pohdittiin saiko näytelmästä ”irti” mitään jos ei ole lukenut kirjoja. Sai ihan varmasti mutta eri tavalla kuin jos on etukäteen perehtynyt kirjojen tarinaan ja ennen kaikkea päähenkilöihin.

Asta Sveholm on pääpiirteissään minun mielikuvani mukainen Hildur. Yllättävää oli että hänen ajatusmaailmansa oli niin sitkeästi kiinni pikkusisarusten katoamisessa. Vaikka näytelmässä heidän kohtalonsa selvisi, ei Hildurin tuska hellitä. Vaikeaa hänen oli myös ymmärtää vanhempiaan, väkivaltaista ja vaimoaan alistavaa isää ja äitiä, joka ei kyennyt repäisemään itseään irti       

Samantapaista loppumatonta ahdistusta omien asioittensa kanssa painiskelusta poti Hildurin suomalainen kollega, islantilaisia neulepaitoja neulova Jakob. Välillä tuntui että rikosten, murhien selvittely jäi poliisien työssä hieman taka-alalle.

Olin lukenut että näytelmän ensi-illassa katsojilla oli kirjailija Rämön esikuvan mukaan päällään punaista tai islantilainen neulepaita. Viikko ensi-illan jälkeen meitä punamekkoisia oli yli kuudesta ja puolesta sadasta katsojasta vain kolme. Ja neulepaitakin oli vain muutamalla.

Olipa vaatteen väri mikä tahansa jäi mieleen kuitenkin elämä karuissa olosuhteissa ja pienessä yhteisössä, jossa jokainen vahti toistaan.    

 


                             Hildur (Asta Sveholm) ja Björk (Linda Wiklund) 

                                         Kuva Otto-Ville Väätäinen 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m...
Lue lisää

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Tekijä -
Kuva
Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme. Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi. Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysa...
Lue lisää

Lempi Helsingin Kaupunginteatterissa

Tekijä -
Kuva
Helsingin Kaupunginteatterin Lempi – nainen joka katosi - on väkevää teatteria. Minna Rytisalon romaanista ovat Sinikka Sanelma ja Miika Muranen muokanneet koskettavan, balladinomaisen näytelmän. Muranen on ohjannut näytelmän. Näytelmän kantaesitys on ollut Rovaniemen Kaupunginteatterissa. Näytelmää on esitetty myös Joensuussa. Näyttämöllä on kolme näyttelijää: Ursula Salo (Sisko, Lempin sisar), Sauli Suonpää (Viljami, Lempin aviomies) ja Vappu Nalbantoglu (Elli, Lempin ja Viljamin piika). He jokainen kertovat oman tarinansa. Kaikki punoutuu Lempin ympärille. Sisko kokee jääneensä kauniin ja kaikki taitavan Lempin varjoon. Vielä suuremman varjon ja mitättömyyden tuntee piika. Sen sijaan Viljami on onnensa kukkuloilla saadessaan Lempin vaimokseen – hän ei saa koskaan tietää, että kaikki hänen ja Lempin välillä sai alkunsa sisarusten leikkisästä vedonlyönnistä. Kaikki muuttuu, kun sota Neuvostoliittoa vastaan alkaa. Viljami joutuu rintamalle ja hänen kotitaloonsa jää viimeisillään ...
Lue lisää