Siirry pääsisältöön

Everstinna Helsingin Kaupunginteatteri


Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön lattia on päällystetty poron taljoilla, on suonsilmäke ja vaatepuu sekä vain muutama huonekalu. Ja näyttämöllä on kaksi tuntia vain yksi näyttelijä, HEIDI HERALA.

Menossa on Rosa Liksomin romaanista Everstinna Susanna Airaksisen dramatisoima ja ohjaama näytelmä, jolla on sama nimi kuin romaanilla.  Tarinan pohjana on oikean everstinnan ja kirjailijan Annikki Kariniemen värikäs elämä.

Näytelmän everstinna on Heidi Herala, joka yltää roolissaan elämänsä suoritukseen. Mikä energia, tilanteen hallinta, osaaminen, innostus, murteen hallinta, rakkaus esittämiseen ja roolihenkilöön! Näyttelijä on 59-vuotiaana uransa huipulla ja katsojalle jää tunne minne hän vielä ehtiikään. 

Everstinnan tarina on kaikella tavalla hyvin poikkeuksellinen. Aikuinen nainen muistelee rakastuneensa 32-vuotiaaseen everstiin ollessaan neli-vuotias. Eversti oli hänen kotonaan upseeri-isän vieraana. On kuljettava pitkä tie ennen kuin eversti vie runotyttönsä, rakastajattarensa vihille. Mutta kaikki muuttuu sen jälkeen kun avioliitto on solmittu.  
  
Everstin mielivallalla, väkivaltaisuudella, itsekkyydellä ja häikäilemättömyydellä ei ole minkäänlaisia rajoja. Vaimo ei ole hänelle minkään arvoinen – ei vaikka tämä on jo saavuttanut mainetta kirjailijana. Kun everstinna saa vapautensa takaisin, hän hankkii opettajan paikan ja jatkaa kirjoittamista. Hänen ratkaisunsa elämän uudelleen järjestämisessä on yhtä kiihkeä ja omalaatuinen kuin suhde everstiin. Nyt rakkauden kohteena on parikymmentä vuotta nuorempi sekatyömies Taisto, jonka kanssa Everstinna solmii avioliitonkin. 

Näytelmä vilisee Suomen historian oikeita henkilöitä, joita Everstinna (Annikki Kariniemi) on everstin rinnalla tavannut. Everstin esikuvana on Oiva Willamo. Kuvaukset tärkeistä henkilöistä eivät ole aina kovin imartelevia.

Heidi Herala kertoo tämän kaiken kiihkolla ja voimalla. Musiikki (Johanna Puuperä), lavastus ja puvustus (Vilma Mattila) sekä valot (Vesa Ellilä) rakentavat esityksestä ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Kerrankin oli helppo ensimmäisten joukossa nousta taputtamaan kiitokset näyttelijälle ja muillekin tekijöille.
       
                                        
                                          Heidi Herala 
                                                                          Kuva Otto-Ville Väätäinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Tarvitsemme monen maan kansalaisia

Etiopia, Tunisia, Irak, Viro, Venäjä, Filippiinit, Thaimaa, Ghana, Somalia. Ja jokin muukin maa vielä lisää. Nämä ovat heidän kotimaitaan. He ovat tulleet Suomeen monesta eri syystä. He ovat opiskelleet täällä, saaneet itselleen ammatin. Sillä mitä he ovat olleet kotimaassaan, ei ole enää kovin paljoa merkitystä. He ovat opiskelleet myös suomen kieltä ja saaneet työpaikan. Moni on jo saanut Suomen kansalaisuudenkin.
He ovat töissä Palvelukodissa, missä vierailen läheiseni luona usein. Kun ovea on avaamassa joku heistä, saan ystävällisen vastaanoton, minulta saatetaan kysyä mitä minulle kuuluu ja sitten vaihdetaan yhteiset kuulumiset eli hoitaja kertoo mitä läheiselleni kuuluu. Usein jopa tulee minun kanssani tervehtimään häntä.
Ja näitä ihmisiä, näitä sairaanhoitajia ja lähihoitajia on viikkokausia parjattu ja moitittu. Poliitikot väittävät, että he eivät ole ratkaisu vanhusten hoidon hoitajapulaan. Heidän työnsä laatua on moitittu – vaikka heti kohta selitetään, että kansainvälinen ho…

Me Rosvolat Tikkurilan teatterissa

Kerttu ja Rosvoloiden auto 

Tikkurilan teatterin esitykset syntyvät suotuisten tähtien alla. Vieläkin jaksan kehua talvella näkemääni Adalmiinan helmeä. Nyt voin siirtää kehumiset teatterin kesänäytelmään Me Rosvolaan. Sini Kolun kirjasarjasta Selja Ahava on dramatisoinut ja Carita Välitalo ohjannut vauhdikkaan ja hauskan esityksen.
Näytelmä on tulvillaan esittämisen riemua ja iloa. Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulu on toiminut Vantaalla 25 vuotta. Ja Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä on näytelty kesäisin vuodesta 1998. Me Rosvoloissa on mukana monta teatterikoululaista isoissa rooleissa, muutamat monessa eri roolissa.
Rosvolan perhe on melkein kuin minkä tahansa asuntovaunulla kesäisin paikasta toiseen liikkuva perhekunta. Heidän tapansa ovat ihan vähän erilaisia kuin tavallisille perheillä, kuten Vainiston perheellä, jonka isä kuntoilee kaiken aikaa, äiti hienostelee ja lapset ovat vallattomia veijareita. Rosvolat menevät karavaanareitten kesätapaamiseenkin. Aika usein he rosvoi…