Siirry pääsisältöön

Rikhard, Taju ja Minna

Hurja Rikhard III

Onneksi on Shakespeare ja hänen hurjat näytelmänsä. Ja onneksi on myös Jussi Nikkilä ja Kristo Salminen. Kansallisteatterin Willensaunassa koetaan unohtumattomia teatterihetkiä kun Rikhard III punoo juoniaan, pettää, tapattaa ja tuhoaa mielensä mukaan. Lukiolaispojat huokailivat poistuessaan salista että oli sikasiistiä Ja niin olikin.

Willensaunan intiimi tila moninkertaisti jännittävällä tavalla kaiken mitä näyttämöllä tapahtui. Shakespearen alkuperäisten esitysten mukaisesti aika montaa naisroolia esitti tällä kertaa mies.  Koko näyttelijäjoukko ylsi toinen toistaan huikeimpiin suorituksiin. Milka Ahlroth, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen ja Juha Varis muuntautuivat hetkessä roolista toiseen. Hyvin luontevasti selviytyivät lapsinäyttelijätkin rooleistaan.

Intensiivinen esitys ei herpaantunut kertaakaan. Ei joutunut katsomossa ajattelemaan, että tämän kohtauksen olisi ihan hyvin voinut jättää pois Kaikki oli kohdallaan. Koko esitystä kannatteli Mila Laineen säveltämä ja esittämä musiikki. Laineen luoma äänimaailma oli kokonaisuudessaan lumoava.

Shakespearen syntymästä tuli tänä vuonna neljä sataa vuotta. Juhlavuotta jatketaan Kansallisteatterissa ensi vuonna Macbethillä.



Isän alistama tytär

Hurjaa ja vavahduttavaa katsottavaa on myös Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä Liisa Urpelaisen kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaama Taju. Näytelmä kertoo taiteilija Tyko Sallisen 1879 – 1955) tyttärestä Tajusta, kirjailija Irja Sallasta. Demooninen isä hallitse Tajun Birgitta Tiaran (1912 – 1966)  elämää loppuun saakka. Taju kirjoitti salanimellä, koska pelkäsi isän reagointeja.

On helppo sanoa ettei toinen ihminen saisi hallita toista. Mutta näytelmä pystyy myös valaisemaan sitä miten taiteilijan ristiriitainen mieli harhautui alistamaan tytärtä jatkuvasti. Tajun äiti hävisi tytön elämästä hyvin varhain. Taju oli kaksi-vuotias kun vanhemmat erosivat ja vaikka lapsi määrättiin äidille, haki isä tytön luokseen Hyvinkäälle. Äiti ”Mirri” on tuttu monille Sallisen monista maalauksista.

Tajun roolissa Ursula Salo on häikäisevä. Hän muuntautuu hetkessä pikkutytöstä omaa uraansa pohtivaksi kirjailijaksi, isänsä hallitsemasta nuoresta naisesta Nikkilän mielisairaalan asukiksi. Santeri Kinnunen pahana ja ilkeänä isänä on juuri sitä mitä hänen näytelmässä kuuluukin olla.

On hätkähdyttävää nähdä tunnustetuista taiteilijoista arkinen puoli, joka ei aina vastaa mielikuvaa, jonka on imenyt taiteilijan ansioista. Taju on harvinaisen rohkea ja riipaiseva näytelmä. Mutta se ei kuitenkaan ole liian ahdistava. Tajun persoonassa on kaiken aikaa toivoa ja voimaa. Esitys josta on pakko antaa isot kiitokset kaikille mukana oleville: Iida Kuningas, Rauno Ahonen ja Antti Lang. Esityksen kruunasi Eero Ojasen säveltämä ja esittämä musiikki.   



Liian paljon Minna
Olen aina ihaillut Minna Canthia. Siihen on vaikuttanut sekin että pienestä pitäen olen kulkenut Minnan patsaan ohi Hämeenpuistossa Tampereella. Kansallisteatterin Canth, kirjoittanut Seppo Parkkinen ja ohjannut Kaisa Korhonen, on niin mahtava runsauden sarvi, että sitä ei oikein yhdellä katsomisella jaksa kannatella. Minnan persoonaa valaistaan uudelta kantilta moneen eri kertaan. 

Kaisa Korhonen on kaiketi monipolvisella ja hajanaisella ohjauksella halunnut kertoa missä ristitulessa Minna eli. Hän oli suuren perheen yksinhuoltaja, hän oli liikenainen, hän oli kirjailija ja hän halusi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Temperamenttinen nainen ajautui helposti kahnauksiin ympäristönsä kanssa.

Cécile Orblin on raikas ja uskottava Minna – vaikka ei olekaan pönäkkä eikä vihainen kaiken aikaa. Minnan aikalaisia liikkuu näyttämöllä hieman liiankin kanssa. Jukka Puotila Kaarlo Bergbomina ja Pirjo Luoma-aho Emile Bergbomina kertovat omaa tarinaa Arkadia -teatterin, sittemmin Kansallisteatterin historiasta.

     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…