Siirry pääsisältöön

Enkelikello ja luumukiisseli

Vuoden paras päivä kouluikäisenä oli joulupäivä. Silloin sain kaikessa rauhassa lojua sohvalla ja lukea joululahjaksi saamaani kirjaa. Kuusi tuoksui ja tiesin että saatavilla on kaikenlaista hyvää ruokaa ja herkkuja. Mutta samalla odotin että tapaninpäivänä pääsen tädeillemme kylään. Siellä olisi enkelikello ja luumukiisseliä kermavaahdolla.

Aikanaan muutin Helsinkiin Tampereelta ja näin Kalliossa ”astiakaupassa” enkelikellon. Tätini enkelikello oli ollut pikkutytön mielestä hienoimpia joulukoristeita mitä voi olla. Hämmennys oli suuri kun tajusin että enkelikello voi olla myös Kiinassa tehty halpa tekele. Rohkeasti olen ostanut huonoon kuntoon menneen enkelikellon tilalle aina uuden. Tiedän että varakkaampien perheiden tyttärillä on hieno hopeinen esiäideiltä peritty enkelikello. Mutta halpa kapistus ajaa saman asian.

Nyt on muotia karsia tavaroitaan ja järjestää ne uudella tavalla. Ilmiötä nimitetään konmarittamiseksi japanilaisen Marie Kondon mukaan. Jo muutama viikko sitten kerrottiin että kierrätyskeskukset ja käytettyjen tavaroiden liikkeet hukkuvat joulun alla joulukoristeisiin.

Olen ihaillut monessa paikassa sinisellä ja kullalla koristeltuja joulukuusia. Meillä on varastossa vain punaisia joulupalloja ja kynttilöiden valo on valkoista eikä sinistä. Olen päättänyt pitää perinteistä kiinni ja käyttää vanhoja koristeita. Ei voi joka joulu juosta muoti-ilmiöiden perässä ja haalia nurkkiinsa lisää ja lisää joulukoristeita.

Välillä tuntuu siltä että syömme jouluna ihan vääriä ruokia. Kuka nyt itse enää tekee lanttu-, porkkana- tai perunalaatikkoa, kuka leipoo englantilaisen joulukakun tai kuka tohtii tarjota joulupöydässä lasimestarin silliä, rosollia tai kinkkua. Ruokaohjeet ja -ohjelmat tarjoavat uutta kokeiltavaa vaikka kuinka paljon.

Uskallan pullikoida vastaan ja uhmallakin teen imellettyä hämäläistä perunalaatikkoa, mantelilla maustettua perunalaatikkoa, mätikakkua, graavaan siikaa ja lohta, leivon joulutorttuja ja tarjoan hedelmäsalaattia, riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa. Kinkun asemasta syömme savukalkkunaa (kuten niin monena vuonna ennen tätä joulua).

Tärkeintä on kuitenkin saada paikalle lapsia ja lastenlapsia. Tokaluokkalainen kyseli vuosi sitten voisiko se oikea joulupukki tulla mummilaan tänä vuonna. Hämmästelin kysymystä, mutta tyttö luetteli takaisin päin kaikki joulupukit ja -joulumuorit, jotka hän oli tunnistanut. Mutta oli yhtenä jouluna käynyt se oikea pukki ja häntä tyttö nyt kaipasi. Olipa ukki aikanaan onnistunut roolissaan niin hyvin, ettei 3-vuotias häntä tunnistanut. Ja sitä joulupukkia jään minäkin odottamaan.    

Teksti on julkaistu Tanotorvessa 14,12,2017 




Kommentit

  1. Olipa ihana teksti! Hyvää joulunosotusta mummi! Ensivuonna haalimme mekin (tai ainakin minä) perinteitä ja perinteistä joulua. Nyt terveisiä lämpimästä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…