Siirry pääsisältöön

Kukaan ei halua minua Espooseen

Mitä sinä vanhana sinne Espooseen muutat? kysyi ystäväni kun kuuli muuttoaikeistamme. Pelkästään Leppävaaraan muuttaa joka päivä neljä uutta asukasta. Kunnat ylpeilevät muuttovoitolla, mutta ei minua Espooseen kukaan oikeasti halua.

Ei toivota tervetulleeksi seurakunta, ei Leppävaara-seura, ei taloyhtiön hallitus. Virallinen muuttoilmoitus tehtiin maistraattiin samana päivänä kun muuttomiehet kantoivat huonekalut uuteen kotiin. Kolmen viikon kuluttua eivät tiedot olleet vielä kirjautuneet terveysaseman tiedostoihin.  Väitetään että järjestelmät eivät seurustele keskenään. Eipä kai. Posti kääntää lehdet, mainoskirjeet ja muun postin kiltisti uuteen osoitteeseen.

Ilahduttavaa on ollut Espoon seniorikortti. Yli 68-vuotias saa kortin, jolla pääsee ilmaiseksi Espoon kaupungin uimahalleihin ja kuntosaleille sekä voi osallistua monenlaisiin liikuntatapahtumiin. Itse on vain selvitettävä missä mitäkin tapahtuu. Leppävaaran uimahallilla rohkenin kysyä olisiko paperilla tietoja kuntosalin vapaaharjoittelu-ajoista. Ei ole. Ne on netissä! Oli ohje. Muusta liikunnasta on hieno ja asianmukainen esite.   

Puhutaan ja tohotetaan paljon yhteisöllisyydestä, mutta sen ylläpitämiseen ja rakentamiseen ei mikään taho todella paneudu. Evankelis-luterilainen kirkkomme kantaa huolta kirkosta eronneista, miksi ei välitetä seurakunnan uusista jäsenistä. Veroeuromme ovat varmasti tervetulleita.

Olisi hauska saada kirje, jossa eri tahot yhdessä toivottaisivat tervetulleiksi ja jossa olisi mukana muutama esittelylehtinen eri toiminnoista. Iso kauppaketju lähetti tervetulokirjeensä parin päivän päästä muutosta. Oli kerätty yhteen monta etua, joista muuttaja hyötyy. Ketjulla oli suora yhteys väestöreksiterin tietoihin. On varmaan monella muullakin, mutta tiedosta ei piitata.

Ilahduttavaa on että uuden kotitalomme ”vanhat” asukkaat tervehtivät ja moni on toivottanut tervetulleiksi. Muutama on muistanut mainita, että olemme asuneet täällä alusta lähtien. Olenko jollain  huonompi asukas, kun muutan vasta nyt kun talo on pystyssä neljättä vuotta.

Sitkeästi väitän, että ihminen ei sillä tule hyväksi lähimmäiseksi tai kansalaiseksi että asuu aina samoilla nurkilla tai syntymäkodissaan tai -talossaan.

Nyt on hyvä asua täällä Komendantinmeän kyljessä ja ihastella metsäisiä maisemia. Olen löytänyt kallioilta monta mukulakivillä katettua tietä, jotka on rakennettu 1910-luvulla. Vallihaudoista ja muista kivääriaukoista puhumattakaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…