Siirry pääsisältöön

Häkellyttävää lämpöä

Kun lomaviikolla ei voi kirjoittqaqa blogia ja sitä ennen tietokone on reistallut, on ollut ikään kuin lakossa tai voihan sitä mielenilmaisuksikin kutsua - ei voi ilmaista mieltä kuin ei ole välineitä siihen.

Viikko Kyproksen helteessä oli piristävä tuulahdus toisenlaiseen maailmaan. Olemme olleet Kyprokseslla Limassolissa yli 20 vuotta sitten. Mielikuva hiljaisesta paikasta hotelleineen ja muutamine vanhoine rakennuksineen, oli todella vanhentunut.

Limassolin vanha kaupunki kuhisi elämää. Ravintoloita ja kahviloita oli hyvin paljon ja seassa hienoja ja tavallisiakin liikkeitä.

Emme olleet tavallisella turistimatkalla vaikka turistilennolla lensimmekin. Olimme Pitäjänmäen ja Tuomikirkkoseurankunnan matkalla, jolla tutustuimme Sanansaattajien media-lähetystyöhön.  Meitä oli matkalaisia 22 - heistä kuusi oli pappia, kaksi kirkkoherran vaimoa, aika moni seurakuntien nykyisiä tai entisiä työntekijöitä. Meidät oli matkalle houkutellut Pitskun kirkkoherra,



Matkan ensimmäisenä päivänä oli ohjelmassa messu Limassolin katolilaisessa Pyhän Katariinan kirkossa. Saimme pitää suomenkielisen messun toisen uskontokunnan kirkossa! Kauniita hartaushetkiä seurueemme papit järjestivät moneen kertaan. Pitskun Jukka Vanne ja kitara pitivät huolen siitä että laulut soivat hienosti. Vaikka en itse osaakaan laulaa, tällä kertaa nautin lauluista.


 
Joka päivälle oli jotain ohjattua toimintaa. Kun oli Jukka Vanteen vuoro, lähdimme tutustumaan veipatoon vuorille. Padossa ei ollut paljon nähtävää, mutta taksikuski suositteli että ajaisimme serpentiinitietä ylöspäin. Päädyimme kylään jossa tien toisella puolella oli kirkko ja toisella kommunistikahvila - seinillä Marx, Engels ja Lenin ja kahvilassa kylän presidentti. Kahvilan vieressä oli vanha ortodoksinen museo.








Vierailimme satelliittikanavan SAT-7:n toimistolla ja studiolla. Toimistolla saimme seikkaperäisen selonteon neljästä tv-kanavasta. Niillä lähetetään persian, arabian ja turkin kielistä ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa. Lisäksi on lasten kanava. Kanavat tavoittavat 500 miljoonaa katsojaa.


Seurasimme puolentoista tunnin mittaista suoraa lasten ohjelmaa. Ohjelman juontaja Parastoo on vieraillut monta kertaa Suomessa. Mukana matkalla oli Micke Tuner, joka on ollut töissä niin Ylen ruotsinkielisissäa uutisissa kuin Kyproksella SAT-7:n palveluksessa. Nyt hän tee persiankieliselle kanavalle ohjelmia Suomessa Keravalla tai Närpiössä, välillä nauhoitus tehdään Lontoossa tai Pariisissa.

Matkalaiset ihastelivat sitä täsmällisyyttä millä suora tv-lähetys tehtiin. Jokainen tiesi oman tehtävänsä. Väki oli selkeästi hyvin sitoutunutta, motivoitunutta ja iloista. Mutta samalla intsensiteetillä ja innolla meilläkin suorat lähetykset tehdään. Hieman jäi harmittamaan muiden käsitys että tämä joukko oli jotenkin erityinen työtä tehdessään.  

.
Kyproksella ruoka oli hyvää. Kaksi kertaa söimme meze-aterian. Toisen Nicosiassa ja toisen Limassolissa lähellä hotellia. Ruokaa tuodaan pieninä annoksina lukuisia annoksia. Kaikki oli hyvää. Erityisesti jäi mieleeni kik-herne-tahna ja persiljasalaatti sekä lampaan liha.



Enpä ollut pitkään aikaan uinut meressä. Meressä vesi oli yhtä lämmintä kuin uima-altaalla. Kuumuus pakotti kävelemään kadun varjoisalla puolella ja hakeutumaan päivänvarjon alle uima-altaalla.

Hieman ymmärrän ikäihmisiä jotka haluavat asua lämpimässä. Eivät vuotaneet silmät eivätkä vihoitelleet mitkään lihaskivut. Mutta tämän viikon kuulaita syyspäiviä ei silti helposti vaihtaisi pois.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Tarvitsemme monen maan kansalaisia

Etiopia, Tunisia, Irak, Viro, Venäjä, Filippiinit, Thaimaa, Ghana, Somalia. Ja jokin muukin maa vielä lisää. Nämä ovat heidän kotimaitaan. He ovat tulleet Suomeen monesta eri syystä. He ovat opiskelleet täällä, saaneet itselleen ammatin. Sillä mitä he ovat olleet kotimaassaan, ei ole enää kovin paljoa merkitystä. He ovat opiskelleet myös suomen kieltä ja saaneet työpaikan. Moni on jo saanut Suomen kansalaisuudenkin.
He ovat töissä Palvelukodissa, missä vierailen läheiseni luona usein. Kun ovea on avaamassa joku heistä, saan ystävällisen vastaanoton, minulta saatetaan kysyä mitä minulle kuuluu ja sitten vaihdetaan yhteiset kuulumiset eli hoitaja kertoo mitä läheiselleni kuuluu. Usein jopa tulee minun kanssani tervehtimään häntä.
Ja näitä ihmisiä, näitä sairaanhoitajia ja lähihoitajia on viikkokausia parjattu ja moitittu. Poliitikot väittävät, että he eivät ole ratkaisu vanhusten hoidon hoitajapulaan. Heidän työnsä laatua on moitittu – vaikka heti kohta selitetään, että kansainvälinen ho…

Me Rosvolat Tikkurilan teatterissa

Kerttu ja Rosvoloiden auto 

Tikkurilan teatterin esitykset syntyvät suotuisten tähtien alla. Vieläkin jaksan kehua talvella näkemääni Adalmiinan helmeä. Nyt voin siirtää kehumiset teatterin kesänäytelmään Me Rosvolaan. Sini Kolun kirjasarjasta Selja Ahava on dramatisoinut ja Carita Välitalo ohjannut vauhdikkaan ja hauskan esityksen.
Näytelmä on tulvillaan esittämisen riemua ja iloa. Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulu on toiminut Vantaalla 25 vuotta. Ja Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä on näytelty kesäisin vuodesta 1998. Me Rosvoloissa on mukana monta teatterikoululaista isoissa rooleissa, muutamat monessa eri roolissa.
Rosvolan perhe on melkein kuin minkä tahansa asuntovaunulla kesäisin paikasta toiseen liikkuva perhekunta. Heidän tapansa ovat ihan vähän erilaisia kuin tavallisille perheillä, kuten Vainiston perheellä, jonka isä kuntoilee kaiken aikaa, äiti hienostelee ja lapset ovat vallattomia veijareita. Rosvolat menevät karavaanareitten kesätapaamiseenkin. Aika usein he rosvoi…