Siirry pääsisältöön

Selkeämpi maailmankuva

Kun näkö heikkenee se tapahtuu hiljalleen, ettei sitä oikein huomaa. Pari kolme vuotta sitten aloin ihmetellä ajaessani pimeällä autoa, miksi vastaantulijoiden valot olivat punaisia ja lyhdyissä oli punainen risti. Vaiva ei hävinnyt vaikka valo lisääntyi.

Minulle sanottiin noin kuusi vuotta sitten, että teillä on kaihi, joka etenee hyvin hitaasti. Aikaa menee yli kymmenen vuotta. Mutta mitäpä kertoi silmälääkäri minulle kolme ja puoli vuotta sitten. Molemmissa silmissä kaihi, jota ei kuitenkaan vielä voi leikata. Seuraavalla tapaamisella hän vihjaili, että edennyt on, mutta ei ole vielä leikkauskunnossa.

Pitkitin keväällä silmälääkäriajan tilaamista ja kävin lääkärissä elokuun lopulla. Tervehtimisen jälkeen lääkäri totesi, että tulit kaihin takia ja ensimmäisen silmiin vilkaisun jälkeen, tuomio oli selkeä. Nyt ei enää auta vaikka minusta lisättäisiin laseihin vaikka kuinka paljon.

Vaihtoehtoina tarjottiin yhteiskunnan maksamaa leikkausta tai yksityistä. Pyysin että lähete laitetaan julkiselle puolelle ja varmuuden vuoksi sain myös lähetteen yksityiselle puolelle, jossa hinta silmältä olisi 1 000 – 2 000 euroa. Olin jonossa, sain kirjeen jossa kerrottiin että jonotusaika on keskimäärin kuusi kuukautta eli hoitotakuun verran.

Ystävättäreni oli laitettu samaan jonoon kanssani elokuun lopulla. Lokakuun alkupäivinä sain tietää, että hänen kaihinsa on leikattu. Kuinka niin, koska hänet asetettiin jonoon minua myöhemmin.

Ensimmäisenä arkipäivänä soitin saamaani jonohoitajan numeroon. Hän selitti että lääkärit päättävät kenelle annetaan palveluseteli ja kenelle ei. Kun utelin millä perusteella toinen voi saada sen nopeasti, seliteltiin edelleen että lääkärit nyt päättävät niin kuin päättävät. Totesin että onko kyseessä todella mielivalta, jolle ei löydy mitään perusteluja. Ei nyt oikein!

Puolen tunnin kuluttua Silmäklinikalta soitettiin ja kerrottiin että siellä on ryhdytty jonon purkutalkoisiin. Voitteko tulla huomenna tutkimuksiin ja voidaanko teidät leikata perjantaina – siis samalla viikolla. Myönteinen vastaus – tietenkin.

Tutkimus tehtiin illan suussa tiistaina ja viimeinen minua tutkinut hoitaja totesi ettei teitä leikata perjantaina. Koska? kysyin. Sitten joskus syksyllä. Kuinka niin? Soitamme huomenna. Huomenna soitettiin ja sovittiin että seuraavalla viikolla. Entä toinen silmä? Sitten joskus. En voi enää odottaa! Pienen selvittelyn jälkeen luvattiin että viikon päästä.








Nyt on molemmat silmät leikattu – se toinen tänään. Jo nyt näyttää kaikki valoisalta, värit ovat kirkkaita ja erilaisia mitä olen olettanut hämärän, harmaan kaihin takaa.

Ja tämä kaikki parilla sadalla. Saman verran leikkaus maksaa palvelusetelillä. Lisäksi tietysti tipat ja taksit ja muut kulut.




Hieman ihmetytti että tällainen lappu oli tilassa, jossa kolme neljä hoitajaa naputteli tietokonetta ja me kotiutettavat - meitä oli kerralla kuusi - istuimme samassa tilassa syömässä talon tarjoamaa kahvia ja voileipää, jugurttia ja mehua tai odottamassa silmätippoja. 

 Saa nyt nähdä millaisilla silmälaseilla onnistun kaikkea katsomaan. Silmälääkäriin saa mennä vasta kuukauden kuluttua ja uusien silmälasien saaminen kestää muutaman viikon.
Maaritin vanhoilla laseilla näkee aika hyvin.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…