Siirry pääsisältöön

Sukupolvien välinen kuilu

Olen toistaiseksi parempi kutomaan neuleita kuin kukaan sukulaisistani. Minua vanhempia ei enää ole, mutta ei noista nuoremmistakaan ole kehkeytynyt yhtäkään neulojaa. Ei liioin sisareni taidoille - virkkaamiselle - ole löytynyt jatkajaa. Minusta tilanteessa vallitsee sukupolvien välinen kuilu.

Toisenlaiseen kuiluun törmäsin maanantaina. Olin haastattelemassa kirjailija Sirpa Kähköstä Eläkkeensaaja -lehteen. Menin ajoissa Ruotsalaisen teatterin kahvioon. Ostin kahvin ja pullan ja ryhdyin virittämään tietokonettani kuntoon. Mutta se ei ottanut vastaan minkäälaista sanasanaa. Sammui välillä itsestään tai minun käskystäni. Hädissäni soitin Matiakselle Vekaranjärvelle - onneksi hän on varusmiestoimikunnan puheenjohtaja ja sisätiloissa. Hän ei keksinyt mitä olisi tehtävissä.

Siinä sitten yritin kirjoittaa käsin kaiken mitä kirjailija kertoi. Hän harkitsee sanottavansa hyvin tarkkaan, mutta kaikkea en millään pystynyt kirjoittamaan muistiin. Aamuyöllä ryhdyin pohdin onko puhelimessani sanelukone. Ja onhan siinä.

Vielä illalla sen jälkeen kun olin kotiutunut teatterista, puhuin Matiaksen kanssa. Oireiden perusteella hän kertoi että tietokoneeni on korruptoitunut. Ei kuulema ollut millään tavalla minun vikani. Ohjasin nuoren miehen neuvoja ja sain tiedon että koneen alasajo kestää kolme tuntia. Matias neuvoi että älä tee mitään aamullakaan ilman hänen neuvojaan.

Aamulla lähetin aina kuvan siitä mitä tietokoneen ruutu kertoi ja tein vain sen mitä poika neuvoi. Kone nousi eloon.

Hämmentävää miten Matias osaa neuvoa minua kymmenien kilometrien päästä näkemättä konetta. Mitään ei koneen uumenista kadonnut.

Kunnioitus nuoren miehen kykyjä kohtaan nousi taas roimasti. Minä osaan siivota ja pitää paikat järjestyksessä - näissä taidoissa on nuorukaisella oppimista - mutta nämä taidot voi kuka tahansa oppi, mutta mummin tempuilevaa tietokonetta ei pelasta kuka tahansa. Oli sitten kaukana tai lähellä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…