Siirry pääsisältöön

Sukupolvien välinen kuilu

Olen toistaiseksi parempi kutomaan neuleita kuin kukaan sukulaisistani. Minua vanhempia ei enää ole, mutta ei noista nuoremmistakaan ole kehkeytynyt yhtäkään neulojaa. Ei liioin sisareni taidoille - virkkaamiselle - ole löytynyt jatkajaa. Minusta tilanteessa vallitsee sukupolvien välinen kuilu.

Toisenlaiseen kuiluun törmäsin maanantaina. Olin haastattelemassa kirjailija Sirpa Kähköstä Eläkkeensaaja -lehteen. Menin ajoissa Ruotsalaisen teatterin kahvioon. Ostin kahvin ja pullan ja ryhdyin virittämään tietokonettani kuntoon. Mutta se ei ottanut vastaan minkäälaista sanasanaa. Sammui välillä itsestään tai minun käskystäni. Hädissäni soitin Matiakselle Vekaranjärvelle - onneksi hän on varusmiestoimikunnan puheenjohtaja ja sisätiloissa. Hän ei keksinyt mitä olisi tehtävissä.

Siinä sitten yritin kirjoittaa käsin kaiken mitä kirjailija kertoi. Hän harkitsee sanottavansa hyvin tarkkaan, mutta kaikkea en millään pystynyt kirjoittamaan muistiin. Aamuyöllä ryhdyin pohdin onko puhelimessani sanelukone. Ja onhan siinä.

Vielä illalla sen jälkeen kun olin kotiutunut teatterista, puhuin Matiaksen kanssa. Oireiden perusteella hän kertoi että tietokoneeni on korruptoitunut. Ei kuulema ollut millään tavalla minun vikani. Ohjasin nuoren miehen neuvoja ja sain tiedon että koneen alasajo kestää kolme tuntia. Matias neuvoi että älä tee mitään aamullakaan ilman hänen neuvojaan.

Aamulla lähetin aina kuvan siitä mitä tietokoneen ruutu kertoi ja tein vain sen mitä poika neuvoi. Kone nousi eloon.

Hämmentävää miten Matias osaa neuvoa minua kymmenien kilometrien päästä näkemättä konetta. Mitään ei koneen uumenista kadonnut.

Kunnioitus nuoren miehen kykyjä kohtaan nousi taas roimasti. Minä osaan siivota ja pitää paikat järjestyksessä - näissä taidoissa on nuorukaisella oppimista - mutta nämä taidot voi kuka tahansa oppi, mutta mummin tempuilevaa tietokonetta ei pelasta kuka tahansa. Oli sitten kaukana tai lähellä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…