sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Myyjäisten syvin olemus


Kaunis aurinkoinen kevätsää oli houkutellut monen kävelylenkille maaliskuisena lauantaina. Määränpäänä oli Konalan kirkko, missä oli Pitäjänmäen Eläkkeensaajien Kevätmyyjäiset. Luvassa oli hyvä kirpputori, leivonnaisia ja kahvitarjoilu.

Mainoksia olimme levitelleet eri puolille Pitäjänmäkeä ja Konalaa. Aina tulee sellainen tunne kun kävelee paria päivää ennen myyjäisiä että enemmänkin niitä mainoksia olisi saanut olla. 

Kun Konalan kirkon aukenivat hitusen ennen klo 11, oli kirkkosali nopeasti täynnä väkeä. Leivonnaiset halusi moni tarkistaa heti ensimmäisenä. Toiveena oli että löytyisi sama kakku tai samat hyvät sämpylät kuin edellisvuonnakin.



Kirpputorilta löytyi kirjoja, vaatteita, kenkiä, laukkuja, astioita, pieniä kodinkoneita, koriste-esineitä, käsitöitä, pääsiäiskoristeita ja -kortteja. Emännät olivat leiponeet kahvipöytään maittavia pikkupullia. Ostosten lomassa oli hauska istahtaa kahvikupin ääreen.
Onnea oli hyvä koettaa pika-arpajaisissa ja lista-arpajaisissa. Pika-arpoja oli tarjolla euro/kappale tai kolme arpaa kahdella eurolla. Voittoja oli luvassa lähes joka toisellea arvalla. Lista-arpojen pääpalkintoja oli Ristikon K-Supermartketin lahjoittama herkkukori. Ja monta, monta muutakin hienoa palkintoa oli jaossa.

Suuri työpanos kaiken takana

Myyjäisten eteen oli tehty monta tuntia töitä etukäteen. Oli leivottu, näperretty pääsiäiskoristeita, kudottu sukkia, kerätty arpajaisvoittoja, levitetty mainoksia. Paikat laitettiin kuntoon jo perjantai-iltana. Tuttuun tapaan Eeva, Anja, Raila ja Tuula tiesivät mihin laitetaan kirpputorin vaatteita varten tangot ja mihin kannattaa levittää huivit ja pöytäliinat. Kirjojen paikan tiesi Heikki, Maire ja Irja lajittelivat arpajaisvoittoja, lista-arpojen voittoja keräsi Marke, Hillevi jakoi myyjille vaihtorahaa. Ja moni, moni muukin hääräsi kirkolla sekä lauantaina että sunnuntaina.




Ei sitä työpanosta mitä kaiken eteen tehdään, osaa kukaan laskea oikein. Monen monen jäsenen työpanos myyjäisten onnistumiseksi on valtavan suuri. Eikä rahallinen panoskaan ole mitenkään vähäpätöinen. Kukaanhan ei peri leivonnaistensa raaka-aineista korvausta yhdistyksen varoista. 

Olin ensimmäistä kertaa myymässä pika-arpoja. Nyt opin myös systeemin millä tavalla tyhjät arpalipukkeet ja voittolipukkeet merkataan ja missä suhteessa niitä voi myydä. Aikuiset ostajatkin pitävät siitä että voittavat. Lapsille meillä olikin lohdutuspalkintona suklaata. Aika Inokkaasti ihmiset ostivat arpoja. Yksi per kappale tai kolme arpaa kahdella eurolla. Useimmat ostivat kolme arpaa. Muutama harkitsevainen osti ensin yhden arvan ja jos ei tullut voittoa osti sitten enemmän.   






Myyjäisten eteen tehtyjä työtunteja ei kannata laskea eikä miettiä ettei tämä ole tuottoisaa puuhaa. Myyjäistuoton merkitys yhdistyksen taloudelle, etenkin nyt kun Helsingin kaupunki on lopettanut toiminta-avustuksen maksamisen.

Tärkeintä myyjäisisä on sittenkin tuttujen tapaaminen, olipa sitten paikalla myyjänä tai ostajana. Iloinen puheensorina täytti Konalan kirkon ja meillä kaikilla oli tosimukava lauantainen puolipäivä.          

Vaihtoehtona voisi teitysti olla yhdistyksen tilille tehtävät lahjoitukset. Maksaisi joka jaksaisi. Ei pidettäisi myyjäisiä eikä järjestettäisi sisäisiä arpajaisia. Se olisi paljon tylsempää.

Hyvältä tuntuu sekin että jäljelle jäävät tavarat vietiin Fidan kirpputoreille ja osa laitettiin pahvilaatikoihin ja ne toimitetaan Karjala keräykseen. Siihenkin puuhaan tarvittiiin monta käsiparia ja monta ajokilometriä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti