Siirry pääsisältöön

Arkea, pyhää vai arkipyhää

Pääministeriä myöten koko kansakunta tuntuu olevan huolissaan siitä miten lapsiperheiden arki sujuu. Kukaan ei ole huolissaan miten eläkeläisten arki sujuu. En minäkään oikein tiedä elänkö arkea vai pyhää kun ei tarvitse enää joka arkipäivä lähteä töihin. Vuorotöitä kun teki, piti välillä lähteä töihin pyhänäkin.

Olen minäkin elänyt lapsiperheen arkea. Sitä vain ei nimitetty silloin arjeksi. Se oli ihan tavallista elämää. Käytiin töissä, vietiin lapset hoitoon, isommat menivät kouluun, töiden jälkeen riennettiin kauppaan, haettiin lapset hoidosta, laitettiin ruokaa, pestiin pyykkiä siivottiin, silitettiin, illemmalla käytiin vaikkapa uimahallissa. Välillä livistin illalla kokouksiin tai teatteriinkin. Eivät lapset olleet silloinkaan heitteillä.

Nyt voi tehdä asioita ihan väärässä järjestyksessä. Voi mennä vaikka keskellä päivää konserttiin – ei niitä paljon ole muualla tarjolla kuin Lahdessa, mutta kuitenkin. Aina välillä työssä käyvät pohtivat miksi eläkeläiset parveilevat aamutuimaan uimahallissa tai ruuhka-aikaan kaupoissa. Pitäisi pysyä poissa jaloista, jotta pääsevät rauhassa elämään sitä arkeaan.

Kohta on taas tulossa eduskuntavaalit. Moni kärkkyy uutta työpaikkaa Arkadianmäeltä. Olen tottunut nimittämään vaaleilla saatua mandaattia luottamustehtäväksi. Voi sitäkin  hoitaa täyspäiväisesti. Vuosikymmeniä sitten havittelin itsekin poliittista uraa. Mutta en halunnut luopua oikeasta työpaikasta, jonka olisin menettänyt jos minut olisi valittu kansanedustajaksi. 

Lisäksi kuvittelin että lisää lapsia ei tehdä jos on kansanedustaja. Mutta nyt voi tehdä ihan mitä vain. On työpaikka ja sen mukanaan tuomat edut. Äitiys- ja isyyslomat sun muut. Mutta nyt joutuu kaikenlaisilta vapailta välillä menemään työpaikalleen äänestämään. Työtä se on sekin.

Työtä on totisesti sekin kun selvin päin näyttelee ilta illan jälkeen humaltumista. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä Hämeentiellä on taatusti tarjolla kaupungin hauskinta ja tyylikkäinä teatteria: Otetaan toiset. Laadun takeena ovat taiturimaiset Heidi Herala ja Jouko Klemettilä. Eivät ole huonoja Jonna Järnfelt ja Jari Pehkonen puhumattakaan Eppo Salmisesta. Ansiot on myös ohjaaja Arn-Henrik Blomqvistillakin.     

On ilahduttavaa että yksinkertaisesta asetelmasta keyhkeytyy hyvää viihdettä. Hämmästyttävää että komedia on kirjoitettu 1920-luvulla. Kirjailija Avery Hopwood oli omana aikanaan välillä pulassa edistyksellisten näytelmiensä kanssa.

Erilaista, mutta virkistävää ja oivaltavaa teatteria on tarjolla Q-teatterissa. Antti Hietala on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän Ihanat ihmiset. Mikään ei ole näytelmässä tavanomaista. Esitys on raikas ja hyvin, hyvin erilainen. Ihanat ihmiset (Elina Hietala, Minna Haapkylä, Jussi Nikkilä ja Jani Volanen) yrittävät elää ihmisiksi, mutta eivät siihen oikein kykene. Modernia, mutta juuri oikealla ja hienostuneella tavalla.


Kirjoitus on julkaisu Tanotorvessa joulukuun alussa.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…