Siirry pääsisältöön

Arkea, pyhää vai arkipyhää

Pääministeriä myöten koko kansakunta tuntuu olevan huolissaan siitä miten lapsiperheiden arki sujuu. Kukaan ei ole huolissaan miten eläkeläisten arki sujuu. En minäkään oikein tiedä elänkö arkea vai pyhää kun ei tarvitse enää joka arkipäivä lähteä töihin. Vuorotöitä kun teki, piti välillä lähteä töihin pyhänäkin.

Olen minäkin elänyt lapsiperheen arkea. Sitä vain ei nimitetty silloin arjeksi. Se oli ihan tavallista elämää. Käytiin töissä, vietiin lapset hoitoon, isommat menivät kouluun, töiden jälkeen riennettiin kauppaan, haettiin lapset hoidosta, laitettiin ruokaa, pestiin pyykkiä siivottiin, silitettiin, illemmalla käytiin vaikkapa uimahallissa. Välillä livistin illalla kokouksiin tai teatteriinkin. Eivät lapset olleet silloinkaan heitteillä.

Nyt voi tehdä asioita ihan väärässä järjestyksessä. Voi mennä vaikka keskellä päivää konserttiin – ei niitä paljon ole muualla tarjolla kuin Lahdessa, mutta kuitenkin. Aina välillä työssä käyvät pohtivat miksi eläkeläiset parveilevat aamutuimaan uimahallissa tai ruuhka-aikaan kaupoissa. Pitäisi pysyä poissa jaloista, jotta pääsevät rauhassa elämään sitä arkeaan.

Kohta on taas tulossa eduskuntavaalit. Moni kärkkyy uutta työpaikkaa Arkadianmäeltä. Olen tottunut nimittämään vaaleilla saatua mandaattia luottamustehtäväksi. Voi sitäkin  hoitaa täyspäiväisesti. Vuosikymmeniä sitten havittelin itsekin poliittista uraa. Mutta en halunnut luopua oikeasta työpaikasta, jonka olisin menettänyt jos minut olisi valittu kansanedustajaksi. 

Lisäksi kuvittelin että lisää lapsia ei tehdä jos on kansanedustaja. Mutta nyt voi tehdä ihan mitä vain. On työpaikka ja sen mukanaan tuomat edut. Äitiys- ja isyyslomat sun muut. Mutta nyt joutuu kaikenlaisilta vapailta välillä menemään työpaikalleen äänestämään. Työtä se on sekin.

Työtä on totisesti sekin kun selvin päin näyttelee ilta illan jälkeen humaltumista. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä Hämeentiellä on taatusti tarjolla kaupungin hauskinta ja tyylikkäinä teatteria: Otetaan toiset. Laadun takeena ovat taiturimaiset Heidi Herala ja Jouko Klemettilä. Eivät ole huonoja Jonna Järnfelt ja Jari Pehkonen puhumattakaan Eppo Salmisesta. Ansiot on myös ohjaaja Arn-Henrik Blomqvistillakin.     

On ilahduttavaa että yksinkertaisesta asetelmasta keyhkeytyy hyvää viihdettä. Hämmästyttävää että komedia on kirjoitettu 1920-luvulla. Kirjailija Avery Hopwood oli omana aikanaan välillä pulassa edistyksellisten näytelmiensä kanssa.

Erilaista, mutta virkistävää ja oivaltavaa teatteria on tarjolla Q-teatterissa. Antti Hietala on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän Ihanat ihmiset. Mikään ei ole näytelmässä tavanomaista. Esitys on raikas ja hyvin, hyvin erilainen. Ihanat ihmiset (Elina Hietala, Minna Haapkylä, Jussi Nikkilä ja Jani Volanen) yrittävät elää ihmisiksi, mutta eivät siihen oikein kykene. Modernia, mutta juuri oikealla ja hienostuneella tavalla.


Kirjoitus on julkaisu Tanotorvessa joulukuun alussa.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…