maanantai 8. joulukuuta 2014

Arkea, pyhää vai arkipyhää

Pääministeriä myöten koko kansakunta tuntuu olevan huolissaan siitä miten lapsiperheiden arki sujuu. Kukaan ei ole huolissaan miten eläkeläisten arki sujuu. En minäkään oikein tiedä elänkö arkea vai pyhää kun ei tarvitse enää joka arkipäivä lähteä töihin. Vuorotöitä kun teki, piti välillä lähteä töihin pyhänäkin.

Olen minäkin elänyt lapsiperheen arkea. Sitä vain ei nimitetty silloin arjeksi. Se oli ihan tavallista elämää. Käytiin töissä, vietiin lapset hoitoon, isommat menivät kouluun, töiden jälkeen riennettiin kauppaan, haettiin lapset hoidosta, laitettiin ruokaa, pestiin pyykkiä siivottiin, silitettiin, illemmalla käytiin vaikkapa uimahallissa. Välillä livistin illalla kokouksiin tai teatteriinkin. Eivät lapset olleet silloinkaan heitteillä.

Nyt voi tehdä asioita ihan väärässä järjestyksessä. Voi mennä vaikka keskellä päivää konserttiin – ei niitä paljon ole muualla tarjolla kuin Lahdessa, mutta kuitenkin. Aina välillä työssä käyvät pohtivat miksi eläkeläiset parveilevat aamutuimaan uimahallissa tai ruuhka-aikaan kaupoissa. Pitäisi pysyä poissa jaloista, jotta pääsevät rauhassa elämään sitä arkeaan.

Kohta on taas tulossa eduskuntavaalit. Moni kärkkyy uutta työpaikkaa Arkadianmäeltä. Olen tottunut nimittämään vaaleilla saatua mandaattia luottamustehtäväksi. Voi sitäkin  hoitaa täyspäiväisesti. Vuosikymmeniä sitten havittelin itsekin poliittista uraa. Mutta en halunnut luopua oikeasta työpaikasta, jonka olisin menettänyt jos minut olisi valittu kansanedustajaksi. 

Lisäksi kuvittelin että lisää lapsia ei tehdä jos on kansanedustaja. Mutta nyt voi tehdä ihan mitä vain. On työpaikka ja sen mukanaan tuomat edut. Äitiys- ja isyyslomat sun muut. Mutta nyt joutuu kaikenlaisilta vapailta välillä menemään työpaikalleen äänestämään. Työtä se on sekin.

Työtä on totisesti sekin kun selvin päin näyttelee ilta illan jälkeen humaltumista. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä Hämeentiellä on taatusti tarjolla kaupungin hauskinta ja tyylikkäinä teatteria: Otetaan toiset. Laadun takeena ovat taiturimaiset Heidi Herala ja Jouko Klemettilä. Eivät ole huonoja Jonna Järnfelt ja Jari Pehkonen puhumattakaan Eppo Salmisesta. Ansiot on myös ohjaaja Arn-Henrik Blomqvistillakin.     

On ilahduttavaa että yksinkertaisesta asetelmasta keyhkeytyy hyvää viihdettä. Hämmästyttävää että komedia on kirjoitettu 1920-luvulla. Kirjailija Avery Hopwood oli omana aikanaan välillä pulassa edistyksellisten näytelmiensä kanssa.

Erilaista, mutta virkistävää ja oivaltavaa teatteria on tarjolla Q-teatterissa. Antti Hietala on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän Ihanat ihmiset. Mikään ei ole näytelmässä tavanomaista. Esitys on raikas ja hyvin, hyvin erilainen. Ihanat ihmiset (Elina Hietala, Minna Haapkylä, Jussi Nikkilä ja Jani Volanen) yrittävät elää ihmisiksi, mutta eivät siihen oikein kykene. Modernia, mutta juuri oikealla ja hienostuneella tavalla.


Kirjoitus on julkaisu Tanotorvessa joulukuun alussa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti