sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kun maaseudulla ei ole tulevaisuutta


Syksyn melkein viimeiset teatteriesitykset on nähty. Jäljellä on enää liput yhteen esitykseen eli Kansallisteatterin Omapohjan Petokseen. Mutta tässä kahdesta jotka näin kuluneella viikolla. 

Harvoin on tuntunut yhtä jännittävältä ennen esitystä kun hain paikkaani Suomen Kansallisteatterin suuren näyttämön katsomossa, missä olkipaalit ja muut tavarat hieman haittasivat paikan löytämistä. Oli alkamassa Leaa ja Klaus Klemolan Maaseudun tulevaisuuden näytös. Sisarukset olivat taas kerran onnistuneet tekemään näytelmän, josta puhuttiin etukäteen ja puhutaan myös jälkikäteen. Suomi on näytelmässä jaettu kahteen lääniin. 

Eteläisessä läänissä on voimassa eläinten teurastuskielto. Eläimet ja ihmiset ovat hyviä ystäviä, jopa sydänystäviä. Nälkä on vähitellen hiipimässä vieraaksi kun lihaa ja kanaa ei ole saatavilla syötäväksi. Esitys on tulvillaan oivaltavia näytttämöllisiä ratkaisuja, huikeita roolisuorituksia – Sari Puumalaisen lammas ja Jukka Puotilan suomenhevonen! Karkea kielenkäyttö ja ajoittainen raju meno vain kuvastavat tätä päivää, joka ei aina ole niin auvoisa mitä haluaisimme. Ravistelevaa teatteria parhaimmillaan.


Maksim Gorkin Pohjalla tuo terveiset yli sadan vuoden takaa. Ohjaaja Janne Reinikainen näyttää meille että mikään ei oikeastaan muuttunut. Keskuudessamme on edelleen narkkareita, huoria, alkoholisteja, rikollisia, hyvään ja pahaan uskovia. Me kavahdamme kuolemaa ja pelkäämme sairauksia.

Mutta kaikesta on selviydyttävä ja uskottava tulevaisuuteen. Reinikainen on saanut joukkonsa näyttämään tämän kaiken katsojille toisaalta raadollisesti ja toisaalta herkän runollisesti. Näytelmää siivittää Timo Hietalan moni-ilmeinen musiikki. Musiikkia oli turhan paljon. Aina se ei oikein tukenut esitystä, vaan katkaisi jänniteen, jonka takaisin kuromisessa meni turhan paljon aikaa. 

Oli juhlavaa olla Lisan kanssa teatterissa, kun kohotimme maljan (molemmilla kuitenkin Pommacia) 60-vuotiaalle Kansallisteatterin pienelle näyttämölle. Se hyöty myös illasta oli että tapasimme teatterikuraattori Pirjo Virtasen - vieraamme Pitäjänmäen Eläkkeensaajien marraskuisesta jäsentapaamisesta. Hän kuiskasi että Molierin Luulosairaan liput tulivat myyntiin torstaina. Luulosairaana on Esko Salminen. Ja torstaina sain sitten 20 lippua varattua toukokuulle. Ensi-iltakin on vasta huhtikuun lopulla. Pirjohan vei lukupiiriläisille hienon kulissikierron Kansallisteatterissa viime keväänä.  
        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti