Siirry pääsisältöön

Pääsen taas äänestämään

Kävin äänestämässä kirkkoherran vaalissa 26 vuotta sitten. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta. Nyt minulla ja muillakin Pitäjänmäen seurakunnan jäsenillä on tilaisuus äänestää syyskuun alussa seurakuntaamme uusi kirkkoherra. Helsingin tuomiokapituli on valinnut hakijoiden joukosta kolme ehdokasta. Me seurakunnan jäsenet voimme näistä kolmesta ehdokkaasta valita mieleisemme kirkkoherran.

Tuomiokapituli on Helsingin piispan johtama hallintoelin, johon kuuluu korkea-arvoisia kirkollisia hallintomiehiä ja –naisia. Maallikosta tuntuu perin merkilliseltä että ulkopuolinen instanssi asettaa ehdokkaat tiettyyn järjestykseen ja niistä tavalliset seurakuntalaiset saavat valita itselleen mieleisensä viranhaltijan. Eli seurakuntalaisen äänet ratkaisevat. Olisi hienoa jos mahdollisimman moni käyttäisi tätä äänioikeutta.  

Pitäjänmäen seurakunnasta tuli kirje, jossa kerrotaan milloin ehdokkaat pitävät vaalisaarnansa ja milloin saa äänestää joko ennakkoon, kotona tai varsinaisena vaalipäivänä 7.9.

Kerrotaanpa esitteessä sekin mitä kirkkoherran kuuluu tehdä. Hän on virallisen asiapaperin mukaan seurakunnan henkilöstön esimies, huolehtii että seurakunnan tehtävät toteutetaan, valmistelee talousasiat seurakuntaneuvostolle, päättää kirkon käytöstä, vastaa seurakunnan toiminnasta, hengellisestä linjasta ja teologiasta. Tietysti hän hoitaa yhteistyötä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa ja huolehtii ja hoitaa myös papin perustehtävät.

Mekin, jotka emme ole aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, olemme tottuneet joviaaliin ja mutkattomaan kirkkoherraan. Hänet voi tavata ruokakaupassa, joulun alla melkein missä vain Pitäjänmäen seurakunnan bändin kanssa ilahduttamassa väkeä joululauluilla – basso kainalossa ei miestä sentään kadulla tapaa, Hänen kanssaan voi jutella paikallisessa ravintolassa tai varata ajan henkilökohtaiseen keskusteluun vai vaikkapa kutsua kotiinsa.

Kun Pitäjänmäen kirkko oli taannoin joulun aikaan remontissa, kutsui kirkkoherra Martti Pitkänen meidät jouluyön messuun Urheilukentälle. Onneksi sankka lumisade hellitti loppuillasta, niin että lumessa pystyi rämpimään Urheilukentälle. Meitä oli paikalla neljä sataa.  
Kun kirkkoherra Martti Pitkänen jää elokuun lopulla eläkkeelle, on hän kutsunut meidät Jyrkinkallion kentälle lähtöjuhlaansa sunnuntaina 31.8. klo12. Paikalla on hänen musisoivia ystäviään ja avustajana on oma poika, pappi hänkin.

Pitäjänmäen kirkon ovet ovat auki monenlaisille ihmisille ja monenlaisissa tapahtumissa olen kirkossa ollutkin. Tällaisen menon toivon jatkuvan. Monen seurakuntalaisen tapaan en niin hirveästi piittaa miten hallinnolliset hommat hoituvat – vaikka on nekin hoidettava. Toivon että jatkossakin voisin osallistua kirkolla erilaisiin tapahtumiin. Apua ja turvaa on kirkolta saatava tarvittaessa. Oman osansa tästä kaikesta hoitavat kaikki muutkin työntekijät. Mutta samalla tavalla kuin kirkkoherraa on heitäkin voinut tavata ja tavoittaa mutkattomasti. Rohkenen väittää että meillä on kirkko keskellä kylää. Vaikka ei sitä aina oudon olekaan helppo löytää. Onneksi kirkon risti loistaa pimeässä illassa ja näkyy kauan.

 Näin kirjoitin Tanotorvessa.

Ja tähän lisään, että olen päättänyt kirkkoherranvaalissa kannattaa Vanhan kirkon kappalaista Arto Antturia. Vanhana feministinä olen päätynyt kannattamaan miespappia. Arto on helposti lähestyttävä. Hän on hankinut itselleen monenlaista kokemusta niin aluksi tutkijana kuin sittemmin pappinakin. 

Haluan uuden basistin väistyvän tilalle!!!   




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…