perjantai 29. elokuuta 2014

Oltiin Turussa

Vietämme parhaillaan yhdenlaista juhlaviikkoa. Enska täytti tiistaina 80 vuotta. Olimme juhlapäivää "paossa" Turussa. Pakoretki oli oikein miellyttävä. Asuimme Marina Palacen 6:nnessa kerroksessa ja hotellihuoneesta avautui hieno näköala Aura-joelle. Kävimme useamman kerran joen rannoilla kävelemässä ja nautimme tiistaina Enskan nuoruudenystävän Askon ja hänen vaimonsa Kristinan kanssa upean lounaan Ravintola Suomalaisessa Pohjassa, Puolalan mäellä, Turun taidemuseon kyljessä.

Olimme jo sunnuntaina käyneet Enskan kanssa Taidemuseossa. Osuimme opastuksen aikaan valokuvaaja Esko Männikön hienoon näyttelyyn. Samana iltana ehdimme vielä elokuviinkin. Diplomatia oli intensiivinen kertomus siitä miten Pariisi säilyi toisessa maailmansodassa saksalaisten hävitykseltä. Hitler oli päättänyt että niin kaunis kaupunki kuin Pariisi on, on tuhottava. Onneksi kävi toisin. Elokuvaa katsellessa ei häirinnyt vaikka tiesikin miten saksalaisen kenraalin ja ruotsalaisen konsulin loputtomat keskustelut päättyvät.

On uskomatonta että Enska on saanut eläää pitkän elämän. Eikä terveyskään vielä ole mennyttä. Sydömentahdistimen avulla mies jaksaa vaikka mitä! Joka kerta kun sydämen kassa on ollut ongelmia on apu saatu nopeasti. Osa nopeasta avusta kuuluu sisarelleni. Ilman hänen huimaa ammattitaitoaan ja sovittelukykään olisi avunsaanti joku kerta pitkittynyt. Tiiti on hyvä perhelääkäri!
 





Kun olemme Turussa tuntuu että Enska kertoo niitä samoja tarinoita rakennuksista, paikoista ja ihmisistä joita olen moneen kertaa kuullut. Vastaavasti kun olemme Tampereella, hän joutuu kuuntelemaan minun juttujani. Tytöt jossain vaiheessa sanoivat Tampereella jo paljon ennen kuin lähestyimme jotain heille jo tutuksi tullutta paikkaa, että tuttu juttu - tiedämme eli ei tarvitse kertoa taas.

Tämä on yksi näitä ikääntymisen tylsiä juttuja ettei aina muista mitä on tullut kerrottua. Enska sai Askolta ja Kristiinalta lahjaksi kaksi kirjaa Muuttuva Turku. Turun Sanomissa olleita juttuja muuttuneista paikoista. Aivan ihastuttavaa luettavaa ja katseltavaa. Perinteinen kirja ei ainakaan minun silmissäni ole vielä menettänyt viehätysvoimaansa.

Juhlaviikkomme huipentuu tyttärien perheiden kanssa yhteisellä lounaalla sunnuntaina. Enskalle on kerrottu että mennään Kaupintien Teboilin pienlle Heselle. Istumapaikkoja on vain muutama mutta ollaan sisätiloissa vuoronperään. Mies kyllä epäilee jotain. Olen erehtynyt mainitsemaan että pitää vaihtaa vaatteet kun sunnuntaina tulemme kotiin kirkkoherra Martti Pitkäsen lähtöjuhlasta ja lähdemme hänen juhlaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti