Siirry pääsisältöön

Ilman nettäi Hamletin maassa

Osasin odottaa kauniita ilmoja, hyvää ruokaa, juhlatilaisuuksia, taidetta ja museoita, puutarhatöitä, mukavien ihmisten tapaamisia. Mutta enpä arvannut kun matkasimme viikko sitten Tanskaan, että palaisimme aikaan ennen internettiä. Samana päivänä kun saavuimme Lyngbyhyn Tanskaan Maaritin luokse, oli heidän kotinsa lähistöllä joku rikkonut tietokonekaapelin. Yli sata taloutta oli ilman internet-yhteyttä. Ei auttanut vaikka Maaritin työnantaja on verkkofirman kanssa sopimus, jonka mukaan yhteys on saatava toimimaan 24 tunnissa siitä kun vika huomataan.

Niinpä yhteydenpitomme oli puhelimien varassa. Onneksi minulla on Soneran sopimus jonka mukaan yhteydenpito on saman hintaista niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Merkillisellä tavalla yhteyden orjaksi on tullut. Mutta älypuhelinkin on vain älypuhelin. Ei sillä kirjoiteta blogiin pitkiä tarinoita.

Pohdimme olisiko internetitön elämä helpompaa jos siihen olisi henkisesti varautunut etukäteen. Olin vakaasti sitä mieltä että näin on. Toisella kesäkuun matkallani olin liikkeellä ilman tietokonetta ja olo oli hyvä. Tiesin etukäteen että koneen turvin ei tehdä mitään.

Pakostakin mietin miten nykypäivänä selviytyy jos ei ole internet-yhteyttä. Aika monta kertaa päivässä tarkistan jonkin tiedon, varmistan ajoreitin tai bussin/junan aikataulun, katson milloin jollain teatterilla on esitys, johon haluaisin mennä, äsken muuntelin valuuttalaskurin avulla kruunuja eutoiksi. Facebookiakin on luettava ainakin kerran päivässä - se kyllä onnistuu puhelimellani, jota käytänkin FB:n kanssa enemmän kuiin tietokonetta.

Omituista on tietysti se kun neljä ihmista kokoontuu samaan olohuoneeseen ja kaikilla on oma laite jota hän näprää. Mutta kyllä siinä samalla voi keskustalla vaikka tarkistaisi kuka on tykännyt postauksestani ja kuka ei. Aikaa kuluu asioihin joita ei 10 vuotta sitten ollut olemassa. Hyvin tiedän ettei minun olisi tarvis tietää missä tuttavat liikkuvat, mitä he haluavat kavereilleen lainaamillaan tekstillä ja kuvilla kertoa tai mitä ovat juuri tekemässä tai aikovat tehdä.

Onneksi on tavallisiakin asioita joista voi nauttia. Oli hauska vesijuosta Lyngbyn uimahallissa. Hallissa on kaksi vyötä, mutta Maarit ei ole koskaan näh nyt kenenkään käyttävän niitä. Toisella kerralla vesijuoksin lasten leikkeihin vartulla radalla - tilaa riitti ja toisella kerralla hyppyaltaassa, joka oli ensimmäisellä kerralla varattu uimahyppykilpailuihin.


Christiansborgin linnan kirjasto, jossa kirjoja on kahdessa kerroksesssa.
Toiseen kerrokseen mennään taustalla olevalla hissilla. 


Ruokapöytä, jonka ympärillä on 52 paikkaa. Sali on käytössä
 muutaman kerran vuodessa. 

Linnassa oli Tanskan ja oikeastaan koko maailman historiasta
 kertovia suunnattoman suuri gobeliineja. 

Näissä huoneissa ja maisemissa tunsi olevansa Vallan linnakkeessa. 



Kun kone ei toiminut kotona, Elia työskenteli Lyngyn ison ostokeskuksen wifi-yhteyden turvin.



Louisianan taidemuseosta on tullut Enskan ja minunkin lempipaikka. Tällä kertaa paneuduimme Hilma af Klintin taiteeseen. Puiston patsaatkin kiinnostivat. Kävimme myös tutustumassa Karen Blixenin kotimuseoon. Talo on Karenin lapsuuden koti ja koti, johon hän palasi Keniasta. Siellä ei saanut valokuvata.

Mitä olisi Tanskan matkani ilman SILTAA. Malmössä kävimme katsomassa Stdionia - yhtä sarjan tapahtumapaikkaa. Onneksi on tekeillä uusi osa !!!!  


Malmön Stadionin portti.

Vaikka ei Tanskassakaan hellettä ollut, oli siellä kesä pidemmällä. Pokkisten pihalla kukki jasmiini. Kotipihalla sama iso pensas on vasta nupuilla. Eikä meidän pihalla vielä pionikaan kuki.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…