lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kun kaikki pääsevät hoitoon

Samaan aikaan kun yritän vimmatusti saada selville miten Suomen yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista ilmiöistä nimeltä sote-uudistus etenee, sain kokemusta siitä miten sairaanhoito Helsingissä toimii. Kaksi viikkoa sitten Enska kiidätettiin nopeasti Helsingin yliopistollisen keskussairaalan poliklinikalle. Hän oli kokouksessa ja oli aloittamassa puheenvuoroa, kun ympärillä olijat havahtuivat kun mies monesta yrityksestään huolimatta ei saanut muodostettua sanoja.

Viidessätoista minuutissa Enskan nuori ystävä kiidätti hänet sairaalaan. Enska itse on kertonut nyt jälkikäteen, että hän oli sairaalasängyssä ja letkuissa ennen kuin itse oikein ymmärsi tilenteesta mitään. Sairaalassa vierähti kaksi päivää ja kaksi yötä. Enska oli saanut lievän aivoinfarktin, joka jäi nopealla ja asianmukaisella hoidolla lieväksi. Nyt on päällä autolla ajokielto ja kehotus ottaa rauhallisesti.

Ystävämme vei minut heti sairaalaan ja olin mukana päivystyksessä kun keski-ikäinen neurologi tuli juttelemaan. Hän oli lukenut potilasta koskevat paperit etukäteen, joten hän tiesi kaiken Enskan sydänvaivoista. Hän ehdotti Marevan-lääkityksen muuttamista uudenmpaan lääkkeeseen ja oli kaikella tapaa hyvin asiantunteva ja läsnä oleva.

Ylivoimaista ongelmaa ei ole

Loppuviikosta tuli poliklinikkakäynnistä lasku - 29 euroa sunnuntai-illan käynnistä. Yksityisellä lääkäriasemalla olisi neurologin vastaanotolla käymisestä joutunut pulittamaan saman summan pelkästään lääkäriaseman toimistomaksuna.

Kari Hotakainen ihastelee uusimmassa romaanissaan Luonnon laki sitä, miten Suomessa hoidetaan kaikkia ja kaikkialla.

Kuulen paljon nurinaa ja valitusta siitä että vanhoja ihmisiä ei hoideta. Ei tehdä tarpeeksi tutkimuksia, ei magneettikuvauksia, ei erikoislääkärin hoitoa, ei sitä eikä tätä. Kun huimausoireitani tutkittiin ja olin magneettikuvauksessa, moni kysyi miten pääsit sellaiseen tutkimukseen. En minä ollut osannut sellaista vaatia, minut vain kutsuttiin sellaiseen.

Kun perusterveydenhuollosta etenee erikoissairaanhoitoon, alkaa yleensä tapahtua. Moni pienen vaivan kanssa liikkeelle lähtenyt, saa kuulla olemassa olevista fyysisistä krempoistaan ja puutteistaan. Useimmiten ne myös korjataan.

Pullonkaulana on terveyskeskus. Sitäkään en allekirjoita ettei siellä osata hoitaa eikä sieltä saa apua. Joskus asioiden hoito kangertelee ja potilaan roolissa ihmettelee miksi kaikki on niin vaikeaa. Henkilökunta ei osaa asettautua potilaan/asiakkaan rooliin. Pitäjänmäen terveyasemalla harmittaa välillä jo se kun ei oikein tiedä minne pitäisi mennä, missä kuuluisi jonottaa ja millä tavalla. Luulisi ohjeiden laittamisen olevan helppoa.

HUS:n päisytyksessä ilahdutti hoitajien vuoron vaihto. Vanhemman hoitajan tilalle tuli yövuoroon nuori hoitaja, joka sai kolleegaltaan halauksen ja toivotukset pärjäämisestä. Hyvä ilmapiiri välittyi satunnaiselle kävijällekin.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti