Omenasosetta punaiset kengät jalassa
Viikonloppu vierähti Tampereella. Sukulaisia ja uusi vauva, teatteria ja ostoksia, vesijuoksua ja lenkki, pizzaa ja seisova pöytä, omenia ja käpykakkua. Uudella autolla oli mukava huristella.
Kävin katsomassa Tiituksen ja Jennin ihastuttavaa pientä Patrik Pekka Aulista. Ikää pienellä ukkelilla - kuten isä-Tiitus poikaa kutsuu, on kaksi kuukautta. Olin ylpeä kun sain hieman itkeskelevän vauvan rauhoittumaan pitämällä häntä sylissäni.
Teatteria oli ohjelmassa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina olin Liisan kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa Prinsessaa. Olen hiljattain lukenut kirjan ja näytelmä oli varsin uskollinen sille. Elokuva on vielä näkemättä. Moni on jo rientänyt kertomaan minulle ettei näytelmä ole saanut hyviä arvosteluja. Pidin siitä, vaikka paikka paikoin se oli aika ahdistava. Ehkäpä oli hieman tarpeetonta teatterissa kertoa mielisairauksien hoidon historiasta. Näytelmän visuaalinen ylöspano oli upeaa ja tanssit tukivat tyarinan etenemistä hienosti. Jo kirjaa lukiessa jäin kaipaamaan enemmän kertomuksia Prinsessan tekemisistä Kellokosken kylällä ja hänestä persoonallisena naisean. Ehkäpä sitä eivät ole häntä tunteneetkaan oikein osanneet kuvata.
Robert James Wallerin Hiljaiset sillat oli häkellyttävää luettavaa. Erittäin harvoin olen itkenyt romaania lukiessani. Hiljaisten siltojen loppusivuilla kyyneleet vain valuivat pitkin poskia, niin koskettavaa luettavaa se oli. Tampereen Työväen Teatterissa Milko Lehdon ohjaama näytelmä on tyylikäs ja hieno esitys. Teija Auvinen ja Auvo Vihro saavat katsojat unohtamaan että tässä ollaan teatterissa. Emme edes tirkistelleet ja seuranneet ulkoapäin mitä tapahtui. Tuntui että oli itse osa tapahtumia. Intensiivistä ja kaunista katsottavaa.
Äidilläni oli kolme sisarta, kaksi vanhempaa ja yksi häntä nuorempi. Kun yksi heistä löysi hyvät kengät, menivät kaksi muuta ostamaan itselleen samanlaiset. Äiti oli harvoin mukana tässä. Vanhemmiten hän kyllä kulki samanlaisissa kengissä kuin Maija-sisarensa - muita ei enää 20:een vuoteen ollut.
Onneksi perinne jatkuu. Ostin perjantaina Tunnelin kengästä talviset punaiset nilkkurit ja punaiset goretex-kengät. Kun sisareni näki ja koitti nilkkureita, hän kertoi haluavansa samanlaiset. Paikalle tuli sisareni tytär ja hänkin sanoi haluavansa Riekerin nilkkurit. Kävimme lauantaina ostamassa kahdet. Katsotaan kuinka moni ystävistä ehtii vielä ostoksille. Moni vihjaisi siihen suuntaan Facebookissa.
Onneksi Tiiti, sisareni on tumma ja pitää eri väreistä kuin minä, muuten varmaan ostaisismme toisistamme tietämättä samanlaisia vaatteita. Tiitille tulee käsityölehtiä - innokas virkkaaja kun on. Pari vuotta sitten selaisin kaupassa käsityölehtiä, ostin yhden ja kävin ostamassa ihastelemaani malliin langat ja samana iltana Tiiti soitti ja kertoi että hän on löytänyt minulle puseron mallin. Oli hauska kertoa hänelle että se on jo työn alla.
Sain Liisan puutarhasta hyviä omenoita; kolmea eri lajia. Tänään olen sitten keittänyt niistä omenasosetta ja hyvää tuli.
Kotityöt ovat kummallinen ilmiö. Olin viikonlopun pois. Tänään taas huomasin että minulla on edelleen kummallinen tapa pestä pyykkiä, mankeloida ja silittää viikonloppuna. Lauantaisin usein leivon ja muutenkin laitan viikonloppuna ruokaa niin että sitä usein riittää maanantaille ja tiistaille. Tänään piti sitten kuroa umpeen noita hommia. Omanesoseen lisäksi on jääkaapissa nyt odottamassa myös maukas omenakakku. Eikä iltruoaksi syömämme kesäkurpitsakeittokaan hassumpaa ollut.
Hesarissa kerrottiin että vanhat ihmiset ovat terveitä ja hyväkuntoisia ja yhden haastateltavan mielestä vanhuus on kivaa. Ihmettelimme Enskan kanssa mikä uutinen tämä on. Välillä tuntuu että vanhukset juovat enemmän kuin ennen, ottavat avioeroja, menevät naimisiin, opiskelevat ja kuntoilevat ja tekevät kaikkea sitä mitä samanikäiset eivät tehneet 50 vuotta sitten. Harmemmin kerrotaan että kyllä tämän päivän nelikymmpinen nainen on terveempi ja nuorekkaampi kuin isoäitinsä aikanaan.
Kävin katsomassa Tiituksen ja Jennin ihastuttavaa pientä Patrik Pekka Aulista. Ikää pienellä ukkelilla - kuten isä-Tiitus poikaa kutsuu, on kaksi kuukautta. Olin ylpeä kun sain hieman itkeskelevän vauvan rauhoittumaan pitämällä häntä sylissäni.
Teatteria oli ohjelmassa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina olin Liisan kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa Prinsessaa. Olen hiljattain lukenut kirjan ja näytelmä oli varsin uskollinen sille. Elokuva on vielä näkemättä. Moni on jo rientänyt kertomaan minulle ettei näytelmä ole saanut hyviä arvosteluja. Pidin siitä, vaikka paikka paikoin se oli aika ahdistava. Ehkäpä oli hieman tarpeetonta teatterissa kertoa mielisairauksien hoidon historiasta. Näytelmän visuaalinen ylöspano oli upeaa ja tanssit tukivat tyarinan etenemistä hienosti. Jo kirjaa lukiessa jäin kaipaamaan enemmän kertomuksia Prinsessan tekemisistä Kellokosken kylällä ja hänestä persoonallisena naisean. Ehkäpä sitä eivät ole häntä tunteneetkaan oikein osanneet kuvata.
Robert James Wallerin Hiljaiset sillat oli häkellyttävää luettavaa. Erittäin harvoin olen itkenyt romaania lukiessani. Hiljaisten siltojen loppusivuilla kyyneleet vain valuivat pitkin poskia, niin koskettavaa luettavaa se oli. Tampereen Työväen Teatterissa Milko Lehdon ohjaama näytelmä on tyylikäs ja hieno esitys. Teija Auvinen ja Auvo Vihro saavat katsojat unohtamaan että tässä ollaan teatterissa. Emme edes tirkistelleet ja seuranneet ulkoapäin mitä tapahtui. Tuntui että oli itse osa tapahtumia. Intensiivistä ja kaunista katsottavaa.
Äidilläni oli kolme sisarta, kaksi vanhempaa ja yksi häntä nuorempi. Kun yksi heistä löysi hyvät kengät, menivät kaksi muuta ostamaan itselleen samanlaiset. Äiti oli harvoin mukana tässä. Vanhemmiten hän kyllä kulki samanlaisissa kengissä kuin Maija-sisarensa - muita ei enää 20:een vuoteen ollut.
Onneksi perinne jatkuu. Ostin perjantaina Tunnelin kengästä talviset punaiset nilkkurit ja punaiset goretex-kengät. Kun sisareni näki ja koitti nilkkureita, hän kertoi haluavansa samanlaiset. Paikalle tuli sisareni tytär ja hänkin sanoi haluavansa Riekerin nilkkurit. Kävimme lauantaina ostamassa kahdet. Katsotaan kuinka moni ystävistä ehtii vielä ostoksille. Moni vihjaisi siihen suuntaan Facebookissa.
Onneksi Tiiti, sisareni on tumma ja pitää eri väreistä kuin minä, muuten varmaan ostaisismme toisistamme tietämättä samanlaisia vaatteita. Tiitille tulee käsityölehtiä - innokas virkkaaja kun on. Pari vuotta sitten selaisin kaupassa käsityölehtiä, ostin yhden ja kävin ostamassa ihastelemaani malliin langat ja samana iltana Tiiti soitti ja kertoi että hän on löytänyt minulle puseron mallin. Oli hauska kertoa hänelle että se on jo työn alla.
Sain Liisan puutarhasta hyviä omenoita; kolmea eri lajia. Tänään olen sitten keittänyt niistä omenasosetta ja hyvää tuli.
Kotityöt ovat kummallinen ilmiö. Olin viikonlopun pois. Tänään taas huomasin että minulla on edelleen kummallinen tapa pestä pyykkiä, mankeloida ja silittää viikonloppuna. Lauantaisin usein leivon ja muutenkin laitan viikonloppuna ruokaa niin että sitä usein riittää maanantaille ja tiistaille. Tänään piti sitten kuroa umpeen noita hommia. Omanesoseen lisäksi on jääkaapissa nyt odottamassa myös maukas omenakakku. Eikä iltruoaksi syömämme kesäkurpitsakeittokaan hassumpaa ollut.
Hesarissa kerrottiin että vanhat ihmiset ovat terveitä ja hyväkuntoisia ja yhden haastateltavan mielestä vanhuus on kivaa. Ihmettelimme Enskan kanssa mikä uutinen tämä on. Välillä tuntuu että vanhukset juovat enemmän kuin ennen, ottavat avioeroja, menevät naimisiin, opiskelevat ja kuntoilevat ja tekevät kaikkea sitä mitä samanikäiset eivät tehneet 50 vuotta sitten. Harmemmin kerrotaan että kyllä tämän päivän nelikymmpinen nainen on terveempi ja nuorekkaampi kuin isoäitinsä aikanaan.
Kommentit
Lähetä kommentti