Osoitekirjoja ja veronkantoa

Meistä jää paljon enemmän jälkiä mitä luulemme. Tampereen kaupungin veroluetteloista selvisi missä tätini, isäni ja moni sukulaisena on asunut Tampereella 1930- ja 1940-luvuilla. Parhaassa tapauksessa oli kirjoitettu ammatin lisäksi myös työnantaja. Osoitekirjoissa kerrottiin nimen lisäksi ammatti ja tietysti osoite.  

Tässä talossa Varkaanlahdenkatu 9:ssä, sittemmin Pajakatu 9:ssä Tampereen Armonkalliolla leski Aleksandra Kivinen asui tyttärineen.

Pajakatu 9:n pihan puolelta

Perimätiedon mukaan Aleksandra sai asua lastensa kanssa leskeksi jäätyään ja Siurosta Nokialta Tampereelle muutettuaan Tiitolan talossa Palomäentiellä Pyynikillä. Hän oli ollut Tiitolan palveluksessa ennen naimisiin menoaan. Vielä en tiedä oliko hän Tiitolalla kotona tai heidän omistamallaan hotellilla töissä. 

Tiitolan talossa asuttiin alakerrassa, entisessä pesutuvassa. Jos olivat kaupunginarkiston lähteet mielenkiintoisia, oli pitkä viikonloppuni muutenkin monipuolinen.

Nyt muuten tiedän senkin millaisia todistuksia olen saanut kansakoulussa. Stipendi on tullut neljännellä luokalla. Ekalla luokalla laulu oli 5 ja toisella 6, mutta laski sitten taas 5:een. Onneksi oppikoulussa ei tarvinnut laulaa, vaan sai laulussa viivan. 

Torstaina tapasin Elviira-tädin ystäviä Jaria ja Karia Pirkkalan perukoilla. Moni tädin elämään liittyvä asia sai uutta ulottuvuutta. Kangasalan Kuohu-uimahallissa polskuttelin Tiitin, Alinan ja Viivin kanssa. Paluumatkalla kaupunkiin poikkesimme tutkimaan Takahuhtiin Tiilitielle taloa, jossa olen asunut 1947 - 1951 eli siellä missä olen loukannut sormeni. Koulun papereissa lukee että ollut poissa koulusta sormisairauden takia ensimmäisen luokan. 

Talo on remontoitu. Omistaja tuli kadulle katsomaan kun kolmatta kertaa pysähdyimme talon viereen. Hänestä oli hauska kuulla entiseltä asukkaalta tarinaa. 

Perjantaina arkistokeikan jälkeen olin haastattelemassa Eila Roinetta Eläkkeensaaja-lehteen hänen kauniissa Ojakadun kodissaan, missä hän on asunut 40 vuotta. Näyttelijä on ihastuttavan oloinen nainen. Ja tietysti illalla olimme sitten ihailemassa 81-vuotiaan näyttelijän roolisuoritusta näytelmässä Kuin ensimmäistä päivää. Minä vähän vieroksuin kun vanhusten palvelukodin elämästä oli tehty farssia. Tiiti - alan ammattilainen oli sitä mieltä että mitä sille hulluudelle voi muuta kuin nauraa. 

Lauantaina kastuimme likomäriksi Tiitin kanssa kun kävimme kävellen Kalevankankaan hautausmaalla. Illalla olimme Tukkateatterissa katsomassa Viittä Fridaa eli näytelmään Frida Kahlon elämästä Sunnuntai-illan tarinoita. Pienessä teatterissa kaikki on niin erilaista ja koskettavaa. Oli hieno täydennys Teatteri Vanhan Jukon Che-hän elää näytelmälle jonka näin Kentin kanssa keskiviikkona. 

Sunnuntain aloitin aamulenkillä. Kävin katsomassa Koulukatuj 16:ta, jossa olen asunut vauvana ja jonka piharakennuksessa tätiti asuivat 1945 lähtien pitkälle 1950-luvun loppua. 

                                      Tällainen oli tuttu näkymä kun mentiin tädeille kylään. 

Tätien yksiön ikkuna oli autotallien ovien yläpuolella. Muistan miten talosta katkaistiin lämmitus kesäkuun alussa, oli kosteaa ja kylmää, vaatteet alkoivat vähitellen homehtua, mutta lämpöä ei laitettu päälle ennenkuin syyskuun alussa. 

Näin hienon kuvan sain otettua Tampereen Yhteislyseosta Hallituskadun puolelta. Hieman hämmentää kun talon seinällä on kyltti Tampereen Yhteiskoulu. Toukokuussa onneksi pääsen taloon sisälle luokkakokouksen tiimoilta.