Entisten pitskulaisten parissa
Joskus käy elämässä niin että vahingossa syntyy sellaista josta on iloa pitkäksi aikaa. Yhdeksättä vuotta on Pitäjänmäen Muistipiiri kokoontunut keskustelemaan eri aiheista. Mukana on useimmiten 20 - 25 entistä pitskulaista. Monet heistä ovat asuneet täällä vain lapsena tai nuorena, mutta tarve muistella menneitä ja tavata ja seurustella lapsuuden aikaisten ystävien kanssa on suuri.
Vaikka minä olen asunut täällä 26 vuotta, tunnen itseni kunnon pitskulaiseksi. Hauskinta on se että samoja leikkejä on leikitty täällä ja Tampereella, syöty samanlaisia kouluruokia, samanlaisia kirjoja on luettu, kotona on syöty perunoita ja ruskeaa kastiketta, samanlaisia kiiltokuvia on liimattu ystävien muistoalbumeihin ja samalla tavalla on arvostettu opettajia.
Nettiin olemme saaneet melkoisen määrän muisteluja. Mukaan on tullut Putte, joka on asunut lapsena Henrikintiellä - ihan lähellä nykyist kotiani. Hän tietää ja tuntee keitä on tiemme varrella asunut. Eilen hän kyseli missä se parturi oli. Ja sekin selvisi nopeasti, kun Raila kertoi että hänen tätinsä piti hänen kotitalossaan parturia.
Tämän kuvan alta osoitteesta www,helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki
löytyy kaikki mitä olemme saaneet aikaan vuosien varrella.
Jos et ehdi muuta lukea niin luepa tarinaa Mannerheimista kohdasta Muut tarinat ja merkkihenkilöitä.
Muistipiiristä on tullut minulle rakas ja mieluinen yhteisö. Moni tulee aika kaukaakin, mutta niin taitaisin tehdä itsekin jos pääsisin juttelemaan lapsuuden aikaisten ystävien kanssa. Onneksi on luokkakokous tulossa.
Pihaakin olen jo päässyt haravoimaan, vaikka Karla ilmoittikin tänään että se on ihan tyhmää. Hän tyytyi hyppäämään hyppynarua. Sitä hän jaksaisi tehdä loputtomiin. Roomiksiin on jo kehitetty liikesarjat 15 ja 16. Eli joka kerta kierros kestää entistä pitempään.
Nyt on hankala hyväksyä sitä että Tapparasta ei tulekaan jääkiekon mestari. Turkulainen perheemme parissa kannattaa tietysti porilaisia. Minä innostun jääkiekosta vasta aina loppuottelu-vaiheessa.
Vaikka minä olen asunut täällä 26 vuotta, tunnen itseni kunnon pitskulaiseksi. Hauskinta on se että samoja leikkejä on leikitty täällä ja Tampereella, syöty samanlaisia kouluruokia, samanlaisia kirjoja on luettu, kotona on syöty perunoita ja ruskeaa kastiketta, samanlaisia kiiltokuvia on liimattu ystävien muistoalbumeihin ja samalla tavalla on arvostettu opettajia.
Nettiin olemme saaneet melkoisen määrän muisteluja. Mukaan on tullut Putte, joka on asunut lapsena Henrikintiellä - ihan lähellä nykyist kotiani. Hän tietää ja tuntee keitä on tiemme varrella asunut. Eilen hän kyseli missä se parturi oli. Ja sekin selvisi nopeasti, kun Raila kertoi että hänen tätinsä piti hänen kotitalossaan parturia.
Tämän kuvan alta osoitteesta www,helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki
löytyy kaikki mitä olemme saaneet aikaan vuosien varrella.
Jos et ehdi muuta lukea niin luepa tarinaa Mannerheimista kohdasta Muut tarinat ja merkkihenkilöitä.
Muistipiiristä on tullut minulle rakas ja mieluinen yhteisö. Moni tulee aika kaukaakin, mutta niin taitaisin tehdä itsekin jos pääsisin juttelemaan lapsuuden aikaisten ystävien kanssa. Onneksi on luokkakokous tulossa.
Pihaakin olen jo päässyt haravoimaan, vaikka Karla ilmoittikin tänään että se on ihan tyhmää. Hän tyytyi hyppäämään hyppynarua. Sitä hän jaksaisi tehdä loputtomiin. Roomiksiin on jo kehitetty liikesarjat 15 ja 16. Eli joka kerta kierros kestää entistä pitempään.
Nyt on hankala hyväksyä sitä että Tapparasta ei tulekaan jääkiekon mestari. Turkulainen perheemme parissa kannattaa tietysti porilaisia. Minä innostun jääkiekosta vasta aina loppuottelu-vaiheessa.
Kommentit
Lähetä kommentti