Sinun, Margot Helsingin Kaupunginteatteri

Tekijä -

Helsingin Kaupunginteatterin Sinun, Margot yllättää täyttämällä kaikki odotukset. Meri Valkaman esikoisromaani Sinun, Margot kiittävät arvostelut ja löysi monta lukijaa. Se voitti Helsingin Sanomien Kirjallisuuspalkinnon. Mutta miten saadaan aikaan koskettava teatteriesitys, jossa isolla näyttämöllä olisi mukana kaikki se mikä kirjassa viehätti: kuvaukset DDR:n, Itä-Saksan viimeisistä vuosista, lapsuuden unohdetut vuodet,  salaperäiset kirjeet, äidin ja tyttären tulehtuneet välit, rakkaus jota ei olisi saanut olla olemassa, tyttären itsepäinen etsintä kaikesta siitä mitä hän ei tiedä.

Näyttämön autius ensin hämmensi, mutta lavastaja Antti Mattilan ajatus ”pieni ihminen isossa koneistossa” loi oikeat puitteet kaikille tapahtumille. Eikä näyttämö koko aikaa ollut tyhjä, välillä ajeltiin Trabantillakin. Tärkeässä osassa olivat myös valot ja videot (Toni Haaranen) sekä äänet (Eradj Nazimov). Katsomosta käsin oli helppo tuntea olevansa karussa Itä-Saksassa. Näyttelijöiden liikunnallisuus korosti hienosti tapahtumien kulkua ja etenemistä.

Vilja (Satu Tuuli Karhu) on elänyt alle kouluikäisenä Berliinissä, missä hänen isänsä oli suomalaisen lehden kirjeenvaihtajana. Vaikka kirjeenvaihtajan ei pidä uskoa kaikkea mitä näkee ja mitä hänelle valtaapitävät kertoa, on Viljan isä (Martin Bahne) suuri Itä-Saksan ihailija. Vilja kasvaa aikuiseksi Suomessa. Isänsä kuoleman jälkeen hän löytää tämän  jäämistöstä kirjenipun. Kirjeiden allekirjoituksena on aina ”Sinun, Margot”. Kirjeissä mies on Erich ja hänen tyttärensä Kastanja.

Viljan äiti (Sanna-June Hyde) ei halua tietää kirjeistä mitään ja Vilja päättää lähteä Berliiniin selvittämään kuka on salaperäinen Margot. Nuori nainen ei tinki tavoitteestaan, vaan etenee jääräpäisesti kohti kirjeiden kirjoittajan (Luise Seidel) tapaamista.

Satu Tuuli Karhu kannattelee näytelmää alusta loppuun. Hänen roolinsa vaatii välillä jopa kaksi-vuotiaan kiukkupuuskien läpikäymistä. Karhu on vakuuttava kaikilla tasoilla. Hänen sitkeytensä päämäärän tavoittamisessa on astetta vimmaisempaa kuin romaanissa.   

 


                                             Kuvassa Satu Tuuli Karhu

                                              Kuvaaja Mitro Härkönen

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m...
Lue lisää

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Tekijä -
Kuva
Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme. Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi. Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysa...
Lue lisää

Lempi Helsingin Kaupunginteatterissa

Tekijä -
Kuva
Helsingin Kaupunginteatterin Lempi – nainen joka katosi - on väkevää teatteria. Minna Rytisalon romaanista ovat Sinikka Sanelma ja Miika Muranen muokanneet koskettavan, balladinomaisen näytelmän. Muranen on ohjannut näytelmän. Näytelmän kantaesitys on ollut Rovaniemen Kaupunginteatterissa. Näytelmää on esitetty myös Joensuussa. Näyttämöllä on kolme näyttelijää: Ursula Salo (Sisko, Lempin sisar), Sauli Suonpää (Viljami, Lempin aviomies) ja Vappu Nalbantoglu (Elli, Lempin ja Viljamin piika). He jokainen kertovat oman tarinansa. Kaikki punoutuu Lempin ympärille. Sisko kokee jääneensä kauniin ja kaikki taitavan Lempin varjoon. Vielä suuremman varjon ja mitättömyyden tuntee piika. Sen sijaan Viljami on onnensa kukkuloilla saadessaan Lempin vaimokseen – hän ei saa koskaan tietää, että kaikki hänen ja Lempin välillä sai alkunsa sisarusten leikkisästä vedonlyönnistä. Kaikki muuttuu, kun sota Neuvostoliittoa vastaan alkaa. Viljami joutuu rintamalle ja hänen kotitaloonsa jää viimeisillään ...
Lue lisää