Ryhmäteatterin Lemminkäisen äiti
Ryhmäteatterin Lemminkäisen äiti on samalla kertaa raivoisa ja lattea esitys. Anna Krogerus on kirjoittanut tarinan tämän päivän aika tavallisesta perhe-elämästä. Äidinkielen opettajana antaumuksella työtään tekevä äiti on erkaantunut aviomiehestään. Perheen isälle on tärkeintä Suomen pisin silta, jota hän suunnittelee. Perheen pojan ahdingosta vanhemmilla ei ole mitään tietoa. Ja vaimon äitikin saisi mielellään kohentua muistisairautensa keskeltä tavalliseksi vanhaksi naiseksi. Hämmennystä kaiken sekavuuden keskellä aiheuttaa myös opettajan eteen tuleva yläasteikäinen ukrainalainen tyttö, joka on raskaana.
Perheen poika katoaa ja tästä alkaa lopullinen välien
selvittely, johon kaikki henkilöt antautuvat estoitta ja usein voimanmittelössä
tarvittavalla kovalla huutamisella. Kaiken keskellä loistaa Minna Suuronen
Elina Lemminkäisenä. Kuuluisan esikuvansa mukaan hän ei suostu hellittämään
kadonneen poikansa etsinnästä hetkeäkään. Äidin oivalluksen avulla poika myös
löytyy. On kuin Minna Suuronen olisi ottanut harteilleen kaikkien niiden äitien
taakan, joilla on ongelmia lapsiensa kanssa.
Muuten Eero-Tapio Vuoren ohjaama näytelmä ei sisällä hätkähdyttäviä kohtauksia. Marja-Leena Kouki dementoituneen Elinan äitinä on koskettava ja hyvin todentuntuinen. Elämän vääjäämättömässä sekasotkussa yrittävät selviytyä Santtu Karvonen isänä ja Aapo Salonen perheen poikana. Anastasian roolissa Nana Saijets on uskottava ja raikas. Esityksestä puuttui sisäinen palo, joka yleensä leimaa Ryhmäteatterin esityksiä.
![]() |
Santtu Karvonen ja Minna Suuronen Kuva Mitro Härkönen |
Kommentit
Lähetä kommentti