Joulu Tampereen Tammelassa 1950-luvulla

 

Välimuotolaukku ja enkelikello

Joulukuusi, jossa oli oikeat kynttilät ja hopealankaa. Tädin enkelikello, jossa enkelit pyörivät ja josta lähti kaunis ääni. Kermavaahto, jota sai tätien luona luumukiisselin päälle joulupäivänä. Joululahjaksi saamani kirja, jota sai joulupäivänä lukea rauhassa. Punainen kynttilänjalka, jossa paloi kolme valkoista kynttilää. Italian salaatti, jota opin tekemään kotitaloustunnilla ja jonka äiti hyväksyi uudeksi jouluruoaksi.

Joulupöydässä oli tarjolla lipeäkalaa ja valkokastiketta, lasimestarin silliä, rosollia, lanttu-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa, keitettyjä herneitä, kinkkua, keitettyjä perunoita, joululimppua, kotikaljaa. Jälkiruokana oli sekahedelmäkeittoa. Kahvin kanssa myöhemmin illalla oli tarjolla joulutorttuja, piparkakkuja, Hanna-tädin kakkuja.       

Jouluaattona meillä oli kotona kuusi-henkisen perheen lisäksi tätejä, setä, isotäti ja isosetä. Olimme tietysti koolla jollain kokoonpanolla joka viikonloppu, mutta joulu oli eri asia. Saunakin tuntui erilaiselta jouluaattona. Kaikilla oli pyhävaatteet päällä, oli hyvää syötävää, radiosta kuunneltiin Taatan joulupakina ja joululaulujakin laulettiin. Joulupukki ilahdutti meitä lahjoillaan.  

Lukiolaisena olin joululomalla kiireapulaisena laukkukaupassa. Jouluaatto oli liikkeessä hyvin vilkas päivä. Liikkeen edessä oli pitkän linjan onnikoitten pysäkki. Moni ”maalaismies” – kuten me tamperelaiset heitä nimitimme, poikkesi kauppaan. ”Pitäisi saada muijalle joululahjaksi laukku.” 1960-luvun alkuvuosina oli muotia välimuotolaukku – suurempi kuin siro käsilaukku, mutta pienempi kuin tavallinen kassi. Suosittelin ja esittelin muotilaukkuja. Yritin udella väriä: musta vai ruskea ja eri malleja. ”Neiti voi valita mieleisensä.” Neiti valitsi laukun ja kääri sen paperiin. Kerroin että laukun voi tulla joulun jälkeen vaihtamaan.

Jännittyneenä odotin miten moni hämeenkyröläinen tai ylöjärveläinen emäntä tulee vaihtamaan laukkunsa joulun jälkeisinä päivinä. Ei kukaan tullut. Eipä silti en minäkään koskaan ollut pettynyt tai kokenut saavani vääränlaista tuliaista, kun mieheni oli ulkomaanmatkoiltaan ostanut minulle mekkoja, puseroita, kenkiä tai koruja.

Lahjojen antaminen ja saaminen on hauskaa, mutta jos jouluaattona on koolla isompi joukko sukulaisia, voi lahjojen antamisesta tulla rasite. Muutama vuosi sitten teimme radikaalin päätöksen. Jokainen aikuinen saa vain yhden lahjan. Arvomme – ilman virallista valvojaa – tyttärieni kanssa kuka antaa kenellekin lahjan. Lahjan antaja voi udella mitä lahjan saaja haluaisi. Koululaiset ja heitä nuoremmat saavat lahjoja vanhan tavan mukaan.

Uudesta käytännöstä huolimatta lukiessani syksyn kirjauutuuksia mietin kenelle tämän kirjan voisi antaa lahjaksi. Usein sitten lainaan kirjan hänelle, jonka oletan pitävän kirjasta. Tyttäreni saavat luettavaksi Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia ja Heini Junkkaalan kirjoittaman Pirkko Saision elämäkerran Pirkko Saisio - Sopimaton.  Sisar saa Silja-Elisa Laitosen Haavat ja toisena kirjana Tuomas  Nyholmin Sami Haber – forever yours. Vävyille tarjoan luettavaksi Lea Ypin Albaniasta kertovan kirjan Vapaa ja Antti Järven Minne katosi Antti Järvi? Langolle mieluinen on Seppo Jokisen Sen maksaa mitä tilaa. Seuraavia sukupolvia houkuttelen lukemaan Iida Turpeisen Elolliset ja Victoria Belimin Punaiset seireenit.      

Loistava joululahja olisi vuoden lukuoikeus äänikirjoja välittävälle BookBeatille tai jollekulle muulle vastaavalle yritykselle. BookBeatilta on mahdollisuus ostaa lukuoikeuksia useammalle henkilölle, joiden ei tarvitse asua samassa osoitteessa.