Siirry pääsisältöön

En ole uusavuton, vaan edelläkävijä


Tätä mieltä olin toukokuun Tanotorvessa!

Olen edelläkävijä. Olen jo vuosikausia latonut kaupassa ruokaostokseni kassiin. Vaatekaupassa en huoli muovipussia – en ilmaista enkä maksullista. Taion laukustani apukassin, joka mahtuu pieneen tilaan ja johon mahtuu isommatkin ostokset.

Vuosikymmeniä sitten hymyilin hyväntahtoisesti kun äitini kaivoi käsilaukustaan varakassin ja laittoi ostoksensa sinne. Nyt minä teen samaa ja kohta on kaikkien tehtävä niin. Vaikka me mummut emme ole tienneet taistelusta muoviroskaa vastaan mitään, olemme tietämättämme toimineet niin kuin kaikkien on kohta toimittava.

Ostoskassien mukana pitämisen opin Kiinassa yli kymmenen vuotta sitten. Siellä ei käytetty muovipusseja lainkaan, vaan ruokakaupasta ostettiin kestävät kassit, jotka piti aina muistaa ottaa mukaan kun lähti ruokaostoksille.  

Enkä ole liioin uusavuton. Tein testin, joka lupasi kertoa olenko uusavuton. Harmitti kun en voinut kertoa, että osaan korjata puhjenneen pyöränkumin. Liioin en rohjennut väittää, että osaisin propata taulukoukun seinään. Onneksi melkein oikea vastaus oli, että googlaan tai pyydän apua. Eipä kysytty osaanko kasvattaa tomaatteja tai perunoita.

Lapsuudessani tehtiin selkeä ero miesten ja naisten, tyttöjen ja poikien töille. Ei minun tarvinnut pilkkoa puita, ei paikata pyöränrenkaita, ei rakentaa korkeushyppytelineitä, ei vaihtaa sähkölamppuja. Sen sijaan hyvin pienenä jo osasin lakaista ja pestä lattioita, tiskata, pestä pikkupyykkiä, silittää, ommella napit, parsia, kutoa ja virkata. Ompelukoneella ompelu alkoi sujua jo aika pienenä. Marjojen poimiminen ja kasvimaan kitkeminen olivat itsestään selviä asioita. Leipomaan ja ruokaa laittamaan opin nopeasti kotitaloustunneilla – sitä oppivat tänä päivänäkin koululaiset.  

Käytännön taidot oppii matkimalla. Usein me vanhemmat ihmiset ihastelemme miten hyvin pienetkin lapset osaavat kätevästi käyttää kaikkia teknisiä laitteita. Puhelimista ja Ipadeista ja tableteista on tullut oivallisia ”lastenvahteja”. Mutta liika on liikaa silläkin saralla. En liioin ihan myötämielellä suhtaudu lastenvaunuja työntäviin äiteihin, jotka puhuvat puhelimelle eivätkä lapselleen.   

Kumpikohan mahtaa olla uusavuttomuuden oikea määritelmä: sekö ettei osaa entisajan käsityötaitoja vai ettei osaa kännykän ja tietokoneen käyttöä kunnolla. Me, joilla on taitavia lastenlapsia, olemme edelläkävijä-ikäihmisiä. Nuorilla on oltava ”lehmän hermot”, jotta he jaksavat toistaa samoja asioita moneen kertaan. Vanhakin oppii, mutta hitaammin kuin joskus kauan sitten.

Pakostakin paikallisjunassa tai bussissa tuntee kuuluvansa joukkoon, kun räplää puhelintaan tai lukee kirjaa lukulaitteestaan. Eikä lenkillekään tohdi mennä kuin napit korvissa. Kotona luen oikeita kirjoja ja lehtiä, kuuntelen radiota. Tv-ohjelmia en enää vanhanaikaisesti katsoa suorina, vaan taltioina silloin kun itse haluan. Ei kaikessa tarvitse olla vanhanaikainen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…