Siirry pääsisältöön

Teatteri Jurkan Putkinotko


Päivä Juutas Käkriäisen ja hänen pesueensa parissa on Teatteri Jurkassa samalla kertaa hauska ja vähän haikeakin. Mistään hankkeesta kun ei ole aikaisemmin tullut juuri mitään eikä tule sinä kesäisenä päivänäkään, jolloin Rosina käy Jopi-pojan kanssa kaupungissa, tytär-Saara joutuu melkein huonoille teille ja kirjakauppias Muttinen tulee kesähuvilalleen vihkimättömän vaimonsa Lydigen kanssa.

Ollaan Putkinotkossa. Tuomo Rämö on dramatisoinut ja ohjannut Joel Lehtosen Putkinotko, Kuolleita omenapuita ja Kerran kesällä romaaneista tarinan ”Tuhmasta herrasta ja laiskasta viinatrokarista”. On syntynyt yhden näyttelijän voimin esitettävä näytelmä Putkinotko.
Tommi Eronen muuntautuu näytelmässä kaikkeen. Hän hoitaa pienillä päähineen vaihdoilla, asennon tai eleen avulla kaikki roolit. Uskomattoman muuntautumiskyinen näyttelijä, joka pelkällä pitkän otsatukan heilahduksella saa kerrottua sen mihin monessa näytelmässä tarvitaan aikaa puoli tuntia.

Putkinotkossa eletään kuin pellossa, mutta Juutas ja Rosina sekä heidän lapsensa pelkäävät että vuokraisäntä ottaa ja heittää heidät pois mökistä. Rosina patistelee Juutasta pontikankeittoon. Saataisiin vähän rahaa kasaan pahan päivän varalle. Juutas ei jaksa innostua tästäkään puuhasta. Rosinan mieliala ei liioin ole kodin korkealla. Yhdestoista lapsi on tulossa. Ei auta, vaikka hän on kokeillut monia konsteja asian hoitamiseksi.

Aapeli Muttinen tietää entuudestaan, että paikat ovat retuperällä. Vilja on liian pitkää, kosteus turmelee taloja, omenapuutkin ovat päässeet kuolemaan. Mutta onhan ihana Saimaa ja maaseudun rauha. Kaupungissa kirjakaupan pito ei ole ollenkaan niin helppoa kuin äkkipäätä luulisi. Ei Muttinen halua olla ilkeä eikä hän oikein jaksa ryhtyä tosissaan rettelöimään Käkriäisen kanssa.

Teatteri Jurkan pienellä näyttämöllä on läjäpäin klapeja. Niiden ja katosta roikkuvien köysien avulla on helppo viestittää kaiken sekavuutta ja rikkinäisyyttä. Lavastus on ohjaajan ja Mika Haarasen yhteistyötä. Äänistä ja musiikista vastasi Jani Orbinski.

Joel Lehtosen Putkinotko on pikkutarkkaa kuvausta täynnä oleva romaani. Sen siirtäminen näyttämölle ei kaikilta osin ole onnistunut, mutta kaiken pelastaa Tommi Erosen näytteleminen. Siinä on jotain hyvin perisuomalaista.

Pakostakin jäi miettimään millaiselta kaikki olisi tuntunut jos näyttelijänä olisi ollut Tiina Weckström niin kuin alun perin oli tarkoitus. Mutta nyt jäi vankka tunne siitä, että Tommi Eronen oli juuri se oikea putkinotkolainen.

Teatteri Jurkan Putkinotko on kuin tämän päivän sote-uudistus. Ihan kuin kukaan ei tekisi mitään, mutta kaikki kuitenkin puuhaavat. Mutta jokainen puuhaa omiaan, ei yhdessä, vaan erikseen.


                                         
                                         Tommi Eronen (Kuva Marko Mäkinen)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…