Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.

Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin. 

Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.

Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin taitoja tarvitsevat kaikki näyttelijät ja jopa muusikot Oskari Lehtonen ja Jesse Ojajärvi. Lehtosen ja Ojajärven esittämä Petra Poutanen-Hurmeen musiikki on huikaisevaa. Äänimaailma sopii niin Kalevalan säkeiden poljennoksi kuin tämän päivän bisness-strategian taustamaailmaksi.

Kalevalan lukeneet tietävät että Lemminkäiselle ei käynyt hyvin, niin kuin ei käynyt Väinämöisellekään kavereittensa kanssa. Näytelmässä Lemminkäisten äiti (sopivan kireä ja topakka Kristiina Halttu) yrittää romurautabissneksellään saada aikaan mahtavan omaisuuden. Mutta huonostihan siinä käy.

Ei ole apua siitäkään että Flemingin vaimo (tunteikas Saara Kotkaniemi) yrittää omalta osaltaan saada miestään kuriin ja yhteisiä asioita kuntoon.

Jos on Tomi Alatalon liikunnallisuus huikeaa katsottavaa, on sitä myös Cécile Oblin kettumaisesti hiiviskelevän ja välillä voimaperäisesti iskevän Louhivuoren osuus. Antti Pääkkönen on Lemminkäisten aseenkantajana Tiera uskollinen ja rauhaa rakastava, hän on roolissaan samalla kertaa hitusen hyväntahtoinen hölmö ja kaukaa viisas. Terhi Panula, Tieran vaimona Tuirana on taustalla hääräävä, miestään kaipaava hyvin kalevalainen.

Kaiken kantavana elementtinä on lavastus ja puvustus. Heini Maarasen hienoa ja oivaltavaa työtä. 

Juha Hurme haluaa monella eri tavalla kertoa meille miksi me olemme juuri sellaisia kuin olemme ja miksi meistä ei ole voinut tulla toisenlaisia. Lemminkäinen -näytelmä on osa sitä tarinaa.

Ihailijaklubin kolme ihailtavaa         

Olen perustanut kolmen suomalaisen teatteriohjaajan ihailijakerhon, hienosti sanottuna fan-klubin. Meitä on vasta kaksi jäsentä, mutta jäseniä on varmaan helppo saada kunhan aloitamme jäsenhankinnan.

Klubit perustetaan Juha Hurmeelle, Lauri Maijalalle ja Heini Tolalle. Tietysti on muitakin lahjakkaita ja omaperäisiä ohjaajia, mutta emme ennätä kaikkia seurata.  

Vielä on näkemättä Juha Hurmeen Hullu, onneksi se tulee Kanneltaloon ja Lauri Maijalan Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterissa, sinne ehtii vielä keväällä.

Heini Tolan töitten takia ei tarvitse matkustaa muualle. Teatteri Avoimet Ovet hemmottelee katsojiaan älykkäillä ja aina uutta muotoa ja toteutusta tarjoavilla näytelmillä. Tämän kevään näytelmä on Aino Kallaksen Sudenmorsian. Monikerroksinen ja moniulotteinen tarina naisesta, josta tulee susi tai sitten ei tule.  

                                       Tomi Alatalo ja Marja Salo. Valokuva Tommi Mattila.