lauantai 13. toukokuuta 2017

Pakit Manulle ja Manun onnittelut

Olin mennyt naimisiin Enskan kanssa. Oli syksy 1974. Olin Elannon edustajiston jäsen ja mieheni Elannon tilintarkastaja. Tehtävät hankittu ennen tutustumistamme. Oli ensimmäinen kokous johon osallistuin uudella nimellä. Kahvitauolla Mauno Koivisto, Elannon hallituksen puheenjohtaja ja Suomen Pankin pääjohtaja tuli luokseni ja kysyi:"Sinäkö se olet mennyt naimisiin tilintarkastajamme kanssa." Vastasin myöntävästi. Lisäkysymys:"Oletko jo ehtinyt katua?" Vastasin etten ole. Sen jälkeen Koivisto; "No, onneksi olkoon sitten!" 

Yhtenä iltana olin lähdössä pois Elannon edustajiston kokouksesta Kaikukujalla. Menimme kadulle yhdessä Liisa Vasaman kanssa. Manu tuli samalla oven avauksella ja kysyi mutkattomasti meiltä mihin olimme menossa. Valitettavasti ihan eri suuntaan. Harmitti kun olisi ollut tarjolla hyvää herraseuraa ja toisaalta kutkutti kun olimme antaneet pakit Manulle. 

Talvelle 1988 oli Invalidiliitossa liiton 50-vuotiskampanjan tiedottajana. Yllättäen toiminnanjohtaja Matti Savola ilmoitti, että minun pitää mennä Invalidiliiton Kajaanin Palvelutalolla, missä presidenttipari vierailee samalla kun ovat vaalikiertueella Kajaanissa. 

Koivistoille esitettiin taloa, lounastettiin ja sen jälkeen lähdetiin kiertämään pitkin taloa. Puuverstaalta Manua ei meinannut saada pois millään. Samaan tapaan hän "jäi suustansa" kiinni kun vierailimme talon yhden nuoren asukkaan luona. Manulla riitti puhumista. Adjutantti yritti näyttää kelloa ja huomauttaa ajan kulusta. Turvamiehet liikehtivät levottomina ja Tellervokin oli sen tuntuinen että pitäisi mennä. Ainoa, jolla ei ollut kiirettä oli presidentti.

Mauno Koiviston välittömyys ja aito kiinnostus erilaisista asioista tekivät minuun syvän vaikutuksen. Samaa en voi sanoa muista tapaamistani presidenteistä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti