Siirry pääsisältöön

Minäkin konmaritan

On hauska kun huomaa olevansa ajan hermolla. Olen viime viikot konmarittanut paljon ja aika innokkaastikin. Vielä kolme viikkoa sitten en tietänyt missä asun huhtikuussa enkä liioin ollut kuullut konmarittamisesta mitään.

Tiesin että muuttaminen talosta, jossa olemme asuneet liki kolmekymmentä vuotta, vaatii suurta mullistusta. Joudumme luopumaan runsaista säilytystiloista, komeroista, kellarista, autotallin parvesta ja lukuisista kirjahyllyistä. Tämä kaikki tietää että on karsittava kirjoja, vähennettävä astioita, lajiteltava vuosikymmenien lehtileikkeet säilytettäviin ja poisheitettäviin, tehtävä jotain valokuville, seinälautasille, postikorttikokoelmille, postimerkeille, rahoille ja monenmoisille muille tavaroille ja vaatevarastolle.

Noitalautanen joka ei vielä ole mennyt kaupaksi
lähiseudun nettikirpputoreille. Niitä on kuusi. 


Kunnes tyttäreni kertoi että hän on konmarittanut kotiaan muuttoa varten ja muutenkin. Vaatteetkin ovat komeroissa uudella tavalla viikattuina ja järjestettyinä. Eihän sellaista verbiä kuin konmarittaminen ole edes olemassa!

Konmarittaminen juontaa alkunsa japanilaisen Marie Kondon kirjasta KonMari siivouksen elämänmullistava taika (Bazar 2015, 222 s.) Kirja neuvoo hyvin yksityiskohtaisesti keinot millä pääsemme eroon ylimääräisistä tavaroista. Jokaiselle jolla on hyvät säilytystilat on paljon tavaroita, joita ei koskaan käytä. Niitä säilyttää vain sen takia, ettei ole viitsinyt, jaksanut tai ehtinyt tehdä niille mitään.

Tyttäreni oli ammentanut uudet taitonsa ja ajatuksensa tästä kirjasta.
Myönnän että kirjan ohjeet tuntuivat välillä hieman lapsekkailta, mutta kummallisesti japanilaisnaisen ohjeista sai puhtia ja ideoita siivoukseen.


KonMari


En ole vielä levittänyt koko vaatekaapin sisältöä lattialle ja valinnut siitä pois ne vaatteet jotka aioin säilyttää. Kummasti asia kaihertaa mieltä joka kerta kun avaan kaappien ovia. Olisiko seillä sittenkin vielä jotain mistä voisi luopua! 


Jos joku vielä väittää, ettei lukemisesta ole hyötyä, joutuu nyt perumaan sanansa. Avoin mielipide ja lähes pakkotilanne pakottavat joustamaan ja omaksumaan uudenlaista ajattelutapaa ja jopa toteuttamaan lukemaansa.   

Kerrankin omat tekemiset ja muoti-ilmiö ajoittuvat hyvin yhteen.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…