Siirry pääsisältöön

Tammikuun ruuhkaa

Moni elää ruuhkavuosia. Näin media väittää. 

Onko tässä ruuhkan ainekset? Kirjoja, vaatteita ja astioita ja muita tavaroita kirpputorille Fidaan. UFFin laatikkoon, roinaa Sortti-asemalle, kirjeiden, korttien ja papereiden setvimistä, viikonloppu Tampereella, toinen Berliinissä. Ja kaiken kruununa torikipeä kantapää, jolla ei tohdi oikein edes astua.

Sitten vielä pitää miettiä mihin kohtaan Helmetin eli pääkaupunkiseudun kirjastojen kirjahaastetta mikäkin kirja sopii. Sitten pitäisi kirjoittaa pari juttua ja tätä blogiakin pitäisi joskus muistaa jutuillaan. Ja koti on pidettävä kunnossa kun ei tiedä koska mahdollinen asunnonostaja haluaa nähdä elämänsä kodin.




Eläkevuosista haaveileva 55-vuotias kertoo miten hän sitten eläkkeellä viettää päivänsä juuri niin kuin itse haluaa: matkustaa, hankkii uusia harrastuksia, aloittaa monipuolisen ja monimuotoisen kuntoilun, käy teatterissa, taidenäyttelyissä, konserteissa, elokuvissa, saa uusia ystäviä, hoitaa lapsenlapsiaan, järjestää ystävilleen erilaisia juhlia.

Kaikki tylsä ja säännönmukainen katoaa elämästä. Ei tarvitse käydä kaupassa, laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, mankeloida ja silittää, parsia ja korjata, hoitaa asioita, käydä hammaslääkärissä, verikokeissa, ostaa kukkamultaa ja kalkkitabletteja.
Kaikki tavanomainen ja arkipäiväinen katoaa elämästä.





Onneksi olen ollut oikea eläkeläinen ja viettänyt viikonloppuni Tampereella ja Berliinissä. Tampereella onneksi kiipeilypaikan liput oli loppuunmyyty, joten saimme Tiitin ja Liisan ja Kaisun kanssa vain ihastella kun nuorempi polvi kapusi ja kiipesi. 

Berliinissä piti kolmena päivänä kävellä jokaisena 17 000 askelta, Siinä ehti nähdä paljon. Ja saada kantapäänsä kipeäksi, nyt ei sitten paljon hilluta. 

Sightseeing-bussista ihailimme kaksi tuntia Berliinin maisemia ja paikkoja. Ehdimme neljässä päivässä käydä Alexander Platzilla ja Brandenburger Torilla, Berliinin muurin muistomerkillä, Berliinin museossa, Tuomiokirkojaa ja Gedächnis-kirkossa, TV-tornissa ja valtiopäivätalossa. Päivät olivat sumuisia joten kovin kauas emme nähneet. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…