maanantai 18. tammikuuta 2016

Tammikuun ruuhkaa

Moni elää ruuhkavuosia. Näin media väittää. 

Onko tässä ruuhkan ainekset? Kirjoja, vaatteita ja astioita ja muita tavaroita kirpputorille Fidaan. UFFin laatikkoon, roinaa Sortti-asemalle, kirjeiden, korttien ja papereiden setvimistä, viikonloppu Tampereella, toinen Berliinissä. Ja kaiken kruununa torikipeä kantapää, jolla ei tohdi oikein edes astua.

Sitten vielä pitää miettiä mihin kohtaan Helmetin eli pääkaupunkiseudun kirjastojen kirjahaastetta mikäkin kirja sopii. Sitten pitäisi kirjoittaa pari juttua ja tätä blogiakin pitäisi joskus muistaa jutuillaan. Ja koti on pidettävä kunnossa kun ei tiedä koska mahdollinen asunnonostaja haluaa nähdä elämänsä kodin.




Eläkevuosista haaveileva 55-vuotias kertoo miten hän sitten eläkkeellä viettää päivänsä juuri niin kuin itse haluaa: matkustaa, hankkii uusia harrastuksia, aloittaa monipuolisen ja monimuotoisen kuntoilun, käy teatterissa, taidenäyttelyissä, konserteissa, elokuvissa, saa uusia ystäviä, hoitaa lapsenlapsiaan, järjestää ystävilleen erilaisia juhlia.

Kaikki tylsä ja säännönmukainen katoaa elämästä. Ei tarvitse käydä kaupassa, laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, mankeloida ja silittää, parsia ja korjata, hoitaa asioita, käydä hammaslääkärissä, verikokeissa, ostaa kukkamultaa ja kalkkitabletteja.
Kaikki tavanomainen ja arkipäiväinen katoaa elämästä.





Onneksi olen ollut oikea eläkeläinen ja viettänyt viikonloppuni Tampereella ja Berliinissä. Tampereella onneksi kiipeilypaikan liput oli loppuunmyyty, joten saimme Tiitin ja Liisan ja Kaisun kanssa vain ihastella kun nuorempi polvi kapusi ja kiipesi. 

Berliinissä piti kolmena päivänä kävellä jokaisena 17 000 askelta, Siinä ehti nähdä paljon. Ja saada kantapäänsä kipeäksi, nyt ei sitten paljon hilluta. 

Sightseeing-bussista ihailimme kaksi tuntia Berliinin maisemia ja paikkoja. Ehdimme neljässä päivässä käydä Alexander Platzilla ja Brandenburger Torilla, Berliinin muurin muistomerkillä, Berliinin museossa, Tuomiokirkojaa ja Gedächnis-kirkossa, TV-tornissa ja valtiopäivätalossa. Päivät olivat sumuisia joten kovin kauas emme nähneet. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti