Siirry pääsisältöön

Arvottomat kirjat

Näin olohuoneemme ensimmäisen kerran yli 29 vuotta sitten. Seinät olivat paljaat, lattia oli betonista ja katossa oli vain laudat. Ihastelin että kerrankin on olohuoneessa riittävän pitkä seinä kirjoille ja lisäksi korkea. Olohuoneemme harjakatto on jätetty avoimeksi ja korkeutta on enimmillään kolma ja puoli metriä. Kirjoja olisi mahtunut seinälle vaikka kuinka paljon.

Mieheni näki seinällä tauluja. Koskaan olohuoneeseen ei laitettu kirjahylly, joka meillä on vuosikymmenet ollut Lundiaa. Sen sijaan meillä on ollut mahdollisuus kartuttaa taulukokoelmaamme vähitellen. On ostettu vain sellaisia tauluja, joista pidämme. Missään vaiheessa ei taulujen ostaja, joka pääsääntöisesti on ollut Enska, ei ole pyrkinytkään ostamaan tauluja, joiden arvo nousisi.

Mutta niinhän vääjämättä tauluille käy. Harvoin niiden arvo romahtaa. Vaikka tauluja ei ole tarkoitus myydä, on kiva oli tietää niiden arvo. Monen taulun hinta löytyy huutokauppakamarien sivuilta.

MUTTA NE KIRJAT

Kiajat ovat vähitellen löytäneet paikkansa työhuoneistamme, takkahuoneesta ja ala-kerran aulasta. Vaikka olen säännöllisin väliajoin yrittänyt vähentää  niitä ponnekkaasti, on kirjoja varmaan parisen tuhatta. Tai oli!

Olen päättänyt vähentää kirjakokoelmiani. Olen silloin tällöin vienyt kirjoja divariin. Ostaja on valinnut joka neljännen kirjan ja tarjonnut kymmenistä kirjoista muutaman kympin. Loput olen kiikuttanut takaisin kotiin. Olen lähettänyt kirjalistoja jollekin divarien pitäjälle, joka kohteliaasti vastaa ettemme nyt tällä kertaa ole kiinnostuneita.

Olen katsellut miten kirjoja myydään netissä yksi kerrallaan. Niistä pyydetään euroa tai kaksi. En jaksa ruveta kyttäämään milloin joku ehtii tulla kirjaa hakemaan tai pakkailemaan ja postittamaan.

Olen ihan tyytyväinen että löysin huutokauppojen pitäjän, joka suostuu ottamaan kirjamme. En saa niistä rahaa. Mutta saan kaipaamaani väljyyttä kirjahyllyihin.




Ilo oli suuri kun kirjastossa minulle kerrottiin että sinne kelpaavat tietyt kirjat ja jopa pari lautapeliä saan kiikuttaa sinne.

On oltava kirjojen rakastaja, että maksaa niistä 25 - 30 euroa kappale ja sitten puolen vuoden päästä voi vain todeta että eipä ole esine enää minkään arvoinen.

Mutta kirjasta saatu ilo tai hyöty ei ole rahalla mitattavissa. Onneksi!  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…