sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Arvottomat kirjat

Näin olohuoneemme ensimmäisen kerran yli 29 vuotta sitten. Seinät olivat paljaat, lattia oli betonista ja katossa oli vain laudat. Ihastelin että kerrankin on olohuoneessa riittävän pitkä seinä kirjoille ja lisäksi korkea. Olohuoneemme harjakatto on jätetty avoimeksi ja korkeutta on enimmillään kolma ja puoli metriä. Kirjoja olisi mahtunut seinälle vaikka kuinka paljon.

Mieheni näki seinällä tauluja. Koskaan olohuoneeseen ei laitettu kirjahylly, joka meillä on vuosikymmenet ollut Lundiaa. Sen sijaan meillä on ollut mahdollisuus kartuttaa taulukokoelmaamme vähitellen. On ostettu vain sellaisia tauluja, joista pidämme. Missään vaiheessa ei taulujen ostaja, joka pääsääntöisesti on ollut Enska, ei ole pyrkinytkään ostamaan tauluja, joiden arvo nousisi.

Mutta niinhän vääjämättä tauluille käy. Harvoin niiden arvo romahtaa. Vaikka tauluja ei ole tarkoitus myydä, on kiva oli tietää niiden arvo. Monen taulun hinta löytyy huutokauppakamarien sivuilta.

MUTTA NE KIRJAT

Kiajat ovat vähitellen löytäneet paikkansa työhuoneistamme, takkahuoneesta ja ala-kerran aulasta. Vaikka olen säännöllisin väliajoin yrittänyt vähentää  niitä ponnekkaasti, on kirjoja varmaan parisen tuhatta. Tai oli!

Olen päättänyt vähentää kirjakokoelmiani. Olen silloin tällöin vienyt kirjoja divariin. Ostaja on valinnut joka neljännen kirjan ja tarjonnut kymmenistä kirjoista muutaman kympin. Loput olen kiikuttanut takaisin kotiin. Olen lähettänyt kirjalistoja jollekin divarien pitäjälle, joka kohteliaasti vastaa ettemme nyt tällä kertaa ole kiinnostuneita.

Olen katsellut miten kirjoja myydään netissä yksi kerrallaan. Niistä pyydetään euroa tai kaksi. En jaksa ruveta kyttäämään milloin joku ehtii tulla kirjaa hakemaan tai pakkailemaan ja postittamaan.

Olen ihan tyytyväinen että löysin huutokauppojen pitäjän, joka suostuu ottamaan kirjamme. En saa niistä rahaa. Mutta saan kaipaamaani väljyyttä kirjahyllyihin.




Ilo oli suuri kun kirjastossa minulle kerrottiin että sinne kelpaavat tietyt kirjat ja jopa pari lautapeliä saan kiikuttaa sinne.

On oltava kirjojen rakastaja, että maksaa niistä 25 - 30 euroa kappale ja sitten puolen vuoden päästä voi vain todeta että eipä ole esine enää minkään arvoinen.

Mutta kirjasta saatu ilo tai hyöty ei ole rahalla mitattavissa. Onneksi!  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti