Siirry pääsisältöön

Arvottomat kirjat

Näin olohuoneemme ensimmäisen kerran yli 29 vuotta sitten. Seinät olivat paljaat, lattia oli betonista ja katossa oli vain laudat. Ihastelin että kerrankin on olohuoneessa riittävän pitkä seinä kirjoille ja lisäksi korkea. Olohuoneemme harjakatto on jätetty avoimeksi ja korkeutta on enimmillään kolma ja puoli metriä. Kirjoja olisi mahtunut seinälle vaikka kuinka paljon.

Mieheni näki seinällä tauluja. Koskaan olohuoneeseen ei laitettu kirjahylly, joka meillä on vuosikymmenet ollut Lundiaa. Sen sijaan meillä on ollut mahdollisuus kartuttaa taulukokoelmaamme vähitellen. On ostettu vain sellaisia tauluja, joista pidämme. Missään vaiheessa ei taulujen ostaja, joka pääsääntöisesti on ollut Enska, ei ole pyrkinytkään ostamaan tauluja, joiden arvo nousisi.

Mutta niinhän vääjämättä tauluille käy. Harvoin niiden arvo romahtaa. Vaikka tauluja ei ole tarkoitus myydä, on kiva oli tietää niiden arvo. Monen taulun hinta löytyy huutokauppakamarien sivuilta.

MUTTA NE KIRJAT

Kiajat ovat vähitellen löytäneet paikkansa työhuoneistamme, takkahuoneesta ja ala-kerran aulasta. Vaikka olen säännöllisin väliajoin yrittänyt vähentää  niitä ponnekkaasti, on kirjoja varmaan parisen tuhatta. Tai oli!

Olen päättänyt vähentää kirjakokoelmiani. Olen silloin tällöin vienyt kirjoja divariin. Ostaja on valinnut joka neljännen kirjan ja tarjonnut kymmenistä kirjoista muutaman kympin. Loput olen kiikuttanut takaisin kotiin. Olen lähettänyt kirjalistoja jollekin divarien pitäjälle, joka kohteliaasti vastaa ettemme nyt tällä kertaa ole kiinnostuneita.

Olen katsellut miten kirjoja myydään netissä yksi kerrallaan. Niistä pyydetään euroa tai kaksi. En jaksa ruveta kyttäämään milloin joku ehtii tulla kirjaa hakemaan tai pakkailemaan ja postittamaan.

Olen ihan tyytyväinen että löysin huutokauppojen pitäjän, joka suostuu ottamaan kirjamme. En saa niistä rahaa. Mutta saan kaipaamaani väljyyttä kirjahyllyihin.




Ilo oli suuri kun kirjastossa minulle kerrottiin että sinne kelpaavat tietyt kirjat ja jopa pari lautapeliä saan kiikuttaa sinne.

On oltava kirjojen rakastaja, että maksaa niistä 25 - 30 euroa kappale ja sitten puolen vuoden päästä voi vain todeta että eipä ole esine enää minkään arvoinen.

Mutta kirjasta saatu ilo tai hyöty ei ole rahalla mitattavissa. Onneksi!  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallisteatterin Lemminkäinen

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne.
Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton.
Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinää. Akrobaatin…

Vanhuksia voidaan hoitaa hyvinkin

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona.

Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta.

Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin.

Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauhallis…

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…