Vihdoinkin Visavuoressa
Olen vuosien mittaan ajanut omalla autolla Tampereelle varmaan kymmeniä kertoja. Tiedän että Visavuoressa on Karin palvinjonki ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin koti. Mutta ei lähellä Tamperetta tohdi missään poiketa. Oletin myös että paikka on pyhitetty Kari Suomalaisen elämäntyölle.
Juhannusaattona matkasimme Tampereelle - päämääränä oli juhannuspäivänä avoinna olevat Serlachius-museot Mäntässä. Netti tiesi kertoa että Visavuori on auki, vaikka onkin pyhäpäivä. Sinne siis.
Paikka oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Karin palvinjongissa oli sopivan kokoinen kokoelma Karin pilapiirroksia. Emil Wikströmin ateljeessa oli sitä vastoin luonnoksia hänen lukuisista töistään. Hämmentävintä oli kuitenkin talon katolle rakennettu "tähtitorni".
Tampereella hyödynsimme Eläkkeensaajien Keskusliiton jäsenetua ja yövyimme tosihalvalla Koskikadun Cumuluksessa. Autollekin löytyi ilmainen parkkipaikka kadulta, joka tuli tutuksi kun sisareni asui Tampereen keskustassa.
Juhannuspäivänä ajaa hurautimme Mänttään. Serlachiuksen museon uusi hieno puuusta rakennettu Gösta palviljonki monine näyttelyineen oli hieno. Kuuluisa Monet ń heinäsuopa taulukin tuli pongattua.
Ei voi kuin ihastella teollisuuspohattojen paloa taiteen perään. Heidän elämäntyönstä ilahduttaa meitä tavallisia katsojia arvaamattoman paljon. Mäntässä ollaan monella tavalla rohkeita. Kannattaa jo pelkästään sen takia mennä Göstaan että näkee millainen on satamassa ollut satamapäällikön kotitalo. Se on nyt museon sisällä.
Muutenhan Mäntän keskustassa oli hyvin hiljaista ja alakuloista. Kirkon ovi oli kutsuvasti auki. Piipahdimme ihastelemassa tunnelmallista ja aika erikoisella tavalla sisustettu kirkkoa. Samaan alakuloisuuteen törmäsimme viime kesänä Varkaudessa.
Minä olen lapsena asunut Varkaudessa pari vuotta ja ollut siellä 15-vuotiaana kesätöissä tätini kaupassa. Enska puolestaan on asunut 1960-luvun lopulla muutaman vuoden Mäntässä. Päädyimme siihen että taiteen avulla Mänttä tuntuu näistä kahdesta hivenen elinvoimaisemmalta.
Juhannusaattona matkasimme Tampereelle - päämääränä oli juhannuspäivänä avoinna olevat Serlachius-museot Mäntässä. Netti tiesi kertoa että Visavuori on auki, vaikka onkin pyhäpäivä. Sinne siis.
Paikka oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Karin palvinjongissa oli sopivan kokoinen kokoelma Karin pilapiirroksia. Emil Wikströmin ateljeessa oli sitä vastoin luonnoksia hänen lukuisista töistään. Hämmentävintä oli kuitenkin talon katolle rakennettu "tähtitorni".
Tampereella hyödynsimme Eläkkeensaajien Keskusliiton jäsenetua ja yövyimme tosihalvalla Koskikadun Cumuluksessa. Autollekin löytyi ilmainen parkkipaikka kadulta, joka tuli tutuksi kun sisareni asui Tampereen keskustassa.
Juhannuspäivänä ajaa hurautimme Mänttään. Serlachiuksen museon uusi hieno puuusta rakennettu Gösta palviljonki monine näyttelyineen oli hieno. Kuuluisa Monet ń heinäsuopa taulukin tuli pongattua.
Ei voi kuin ihastella teollisuuspohattojen paloa taiteen perään. Heidän elämäntyönstä ilahduttaa meitä tavallisia katsojia arvaamattoman paljon. Mäntässä ollaan monella tavalla rohkeita. Kannattaa jo pelkästään sen takia mennä Göstaan että näkee millainen on satamassa ollut satamapäällikön kotitalo. Se on nyt museon sisällä.
Muutenhan Mäntän keskustassa oli hyvin hiljaista ja alakuloista. Kirkon ovi oli kutsuvasti auki. Piipahdimme ihastelemassa tunnelmallista ja aika erikoisella tavalla sisustettu kirkkoa. Samaan alakuloisuuteen törmäsimme viime kesänä Varkaudessa.
Minä olen lapsena asunut Varkaudessa pari vuotta ja ollut siellä 15-vuotiaana kesätöissä tätini kaupassa. Enska puolestaan on asunut 1960-luvun lopulla muutaman vuoden Mäntässä. Päädyimme siihen että taiteen avulla Mänttä tuntuu näistä kahdesta hivenen elinvoimaisemmalta.
Kommentit
Lähetä kommentti