maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kesäteatteri ei maistu

Sopii kysyä onko vika katsojassa vai tekijöissä. Aineistona on neljä teatteriesitystä tänä kesänä. Niistä vain yksi tuntuu kelvolliselta. Se ei edes ollut oikeaa kesäteatteria. Vaan lasten hyvää tetteria ja kaiken lisäksi sisätiloissa.

Hyvä näytelmä oli Ihmemaa Oz Tampereen Komediateatterissa. Meitä oli seurueessa kaksi 7-vuotiasta ja yksi 10-vuotias ja minä se vanha mummi, joka oli lähtenyt teatteriin keskellä päivää lasten kanssa. Meitä oli useampi tällainen seurue paikalla. Tarkasti tutkimme tyttöjen kanssa käsiohjelmaa ennen esitystä ja veikkailimme kumpi kahdesta näytellijästä esittää tällä kertaa Dorothya. Vanhin tytöistä arveli että esittäjää vaihdetaan väliajalla.

Ei tarvinnut vaihtaa. Niin vauhdikasta ja tasokasta oli meno näyttämöllä koko ajan. Pienen miinuksen seurueemme joutuu antamaan siitä että laulujen sanat eivät kuuluneet kunnolla. Näyttelijöden puheesta sai helposti selvää, mutta laulu tahtoi puuroutua.

Me annamme arvoa esitykselle ja haluamme suositella sitä muillekin. Antti Mikkola ja muutkin tekevät hyvää työtä Tampereella Suomen Teatteriopistossa.


Missä on kunnianhimo

Tähän kesään asti olen ollut vankkumaton Heinolan kesäteatterin ihailija. Olemme olleet siellä Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kanssa kuutena kesänä. Ei ole haitannut vaikka aurinko on paistanut, sade ropissut kattoon tai räntäsade haitannut liikennettä kun olemme ajaneet kohti Heinolaa juhannusviikolla.

Tämän kesän näytelmä Ulkomaalainen ei sytyttänyt. 1980-luvulla kirjoitettu amerikkalainen näytelmä vieraismaalaiseen suhtautumisesta ei "ollut tätä päivää". Ulla Tapaninen, Anu Sinisalo, Antti Lang, Eero Saarinen, Jari Pehkonen, Taisto Oksanen ja Iikka Forss tekivät varmalla otteella kaiken mitä ohjaaja Jaakko Saariluoma oli halunnut. Väljähtynyttä ja yllätyksetöntä!

Ja sitä samaa oli Pyynikin kesäteatterin Avioliittosimulaattori. Veera Niemisen romaanin tarina siitä miten itä-suomalaine miniäehdokas joutuu koville länsi-suomalaisessa maalaistalossa, on sinänsä houkuttelevalta kuullostava lähtökohta. Mutta ei ole auttanut Seija Holman dramatisosinti eikä Tomi Auvisen ohjaus.    


Vieteltäisiin viekkaasti ja voimalla

Suomenlinnan kesäteatterissa on vuosien varrella nähty toinen toistaan hienompia Ryhmäteatterin esityksiä. Ranskalaisen Choderlos de Laclos´n tarina Valheet ja viettelijät on tuttu elokuvasta. Tarinan muokkaaminen jylhien Suomenlinnan kivimuurien sisälle ei ihan onnistunut.

Liikaa tultiin ja mentiin. Naisilta meni aikaa ja tarmoa leveiden helmojen kannattelemiseen siinä missä heidän olisi pitänyt pureutua ponnella viettelemisen kaikkiin eri muotoihin. Ei leppoisa juoruilu riitä siihen mihin näytelmässä pyritään.

On tarpeetonta pohtia miksi esitys ei lähde lentoon, miksi hyväkin näyttelijä näyttelee vaisusti. Suomessa on satoja kesäteattereita ja niissä kaiken kaikkiaan tuhansia esityksiä. Niidenkin tason täytyy näemmä hiljalleen hiipua samalla tasolle mitä viihde on tällä hetkellä tv:ssä ja kaikkialla.

Ehkäpä tarjolla on vain sitä mitä katsojat haluavat. Isäni - koneasentaja - aikoinaan huomautti minulle ettei työmies halua raskaan työpäivänsä jälkeen telkkarista katsoa mitään vakavaa, tietopuolista ohjelmaa. Ohjelman parissa on saatava rentoutua.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti