LM-Mummin maailma

Vastaleikattu nurmikko, lintujen laulua, kukkien huumaavaa tuoksua, hyvää smoothie-juomaa, toimiva tietokone. Hyvää ruokaa hämärtyvässä illassa terassilla, hyvä hotellihuone odottamassa, takana antoisa päivä Prahan monissa nähtävyyksiä, ihan vähän ostoksia. Välissä linturetki Espoossa Kertun ja muutamien eläkkeensaaja-ystävien kanssa. Pitäjänmäki ja Praha ovat kaukana toisistaan, mutta molemmissa on hyvä olla. Astronomien kello Vituksen kirkko Prahan kevät oli odotusten mukainen. Alppiruusut ja sireenit kukkivat, avoautoajelulla oli rehvakas olo ja lukuisissa kirkoissa riitti katsomista.Olemme jo muutaman kerran olleet vanhimman tyttäreni kanssa kaksistaan matkalla: Nizza, Dubai, Kööpenhamina, Lontoo, Pariisi. Olemme matkustaneet paljon myös Maaritin perheen kanssa - tietysti Enskakin on ollut mukana. Muutaman kerran sisarenikin on ollut mukana: New York, Singapore, Peking. Lentäminen on monelta kannalta moraalitonta, se on kallista, se nuivertaa luonnonvaroja. Lentok...

Harvaan työpaikkaan valmistaudutaan tallaamalla katuja, kättelemällä satunnaisia vastaantulijoita, tulitikkurasioita tai hernekeitto jakamalla ja puhumalla kovempaa ja enemmän kuin Runeberg. Niin vain olemme hankkineet työpaikan, vieläpä hyväpalkkaisen ja –etuisen kahdelle sadalla naiselle ja miehelle. Ikävintä on että heidän on pakko alkaa sama kadulla hortoilu kolmen vuoden kuluttua. Pätkätyö kestää vain pätkän - kansanedustajillakin. Kun 1970-luvun alussa olin itse hamuamassa vihreää oksaa Suomen eduskunnasta, ei olisi juolahtanut mieleenikään mennä jakamaan omia mainoksiani kauppojen eteen tai johonkin kadunkulmaan. Pidin palopuheeni sisätiloissa, koska oli loppusyksy ja alkutalvi. Ääniä tuli – ei ihan riittävästi, jäin ensimmäiseksi varakansanedustajaksi ryhmässäni - le – vaikka en katutyttönä heilunutkaan. Nyt me sitten odotamme ja samalla pelkäämme viedäänkö meiltä eläkkeiden indeksikorotukset, nostetaanko eläkkeensaajien raippaveroa, verotetaanko lapsilisiä, vähennetää...

Olen toistaiseksi parempi kutomaan neuleita kuin kukaan sukulaisistani. Minua vanhempia ei enää ole, mutta ei noista nuoremmistakaan ole kehkeytynyt yhtäkään neulojaa. Ei liioin sisareni taidoille - virkkaamiselle - ole löytynyt jatkajaa. Minusta tilanteessa vallitsee sukupolvien välinen kuilu. Toisenlaiseen kuiluun törmäsin maanantaina. Olin haastattelemassa kirjailija Sirpa Kähköstä Eläkkeensaaja -lehteen. Menin ajoissa Ruotsalaisen teatterin kahvioon. Ostin kahvin ja pullan ja ryhdyin virittämään tietokonettani kuntoon. Mutta se ei ottanut vastaan minkäälaista sanasanaa. Sammui välillä itsestään tai minun käskystäni. Hädissäni soitin Matiakselle Vekaranjärvelle - onneksi hän on varusmiestoimikunnan puheenjohtaja ja sisätiloissa. Hän ei keksinyt mitä olisi tehtävissä. Siinä sitten yritin kirjoittaa käsin kaiken mitä kirjailija kertoi. Hän harkitsee sanottavansa hyvin tarkkaan, mutta kaikkea en millään pystynyt kirjoittamaan muistiin. Aamuyöllä ryhdyin pohdin onko puhelimessani sa...