tiistai 7. lokakuuta 2014

Teattereiden siivittämänä


Vanja-enot puhuttelevat

Turhaan ei loppukesästä ja alkusyksystä kohistu kahden suuren helsinkiläisteatterin Vanja-enosta. Kansallisteatterin huikea esitys jättää ainakin minun kokemuspiirissäni kaikki muut Tsehovin Vanja-enon esitykset varjoonsa. Paavo Westerbergin ohjaama esitys ammensi voimansa ohjaajan hienosta uudesta käännöksestä sekä ajattomasti elämäänsä väärällä tavalla elävistä ihmisistä.

Eero Aho, Heikki Nousiainen, Terho Panula, Emmi Parviainen, Seppo Pääkkönen, Kristo Salminen (Vanja-eno), Krista Kosonen ja Seela Sella olivat kaikki itsensä oloisissa rooleissa ja onnistuivat niissä. Suuresti ihailemani Krista Kosonen vangitsee katsojan mielenkiinnon pelkällä läsnä olollaan. Professorin (Nousiainen) nuori rouva ei paljon jutellut kenellekään ihailijoistaan. Näytelmän lavastus jäntevöitti koko esityksen.

Ovia ja ikkunoita täynnä oleva luhistumaisillaan oleva suuri talo symboloi hyvin siellä asuvia ja kävijöitä. Moni koki tekevänsä työtä turhaan ja elävänsä elämää joka ei ole minkään arvoinen. Kaunis musiikki siivitti hienosti sopivalla tavalla verkkaista esitystä. Hämmentävintä on miten ajankohtaisia Tsehovin yli sata vuotta vanhat ajatukset metsän- ja luonnonsuojelusta ovat. Me olemme nämä kaikki vuosikymmenet vain tuhonneet, emme rakentaneet!    

Helsingin Kaupunginteatterissa elettiin Vanja-enossa unkarilaisen ohjaajan Tamás Ascherin näkemysten mukaisesti. Lavastus oli maalaismaista, rojua ja tavaraa oli välillä yllin kyllin nurkat pullollaan. Santeri Kinnunen (Vanja-eno), Esko Salminen, Martti Suosalo, Anna-Maija Tuokko, Iida Kuningas, Marjut Toivanen hääräsivät ja puuhasivat näyttämöllä kaiken aikaa. Mainostekstin mukaan Vanja-eno on tuhlatun elämän klassikko, jonka teemoja ovat joutilaisuus, uhrautuminen ja tavoittamattomat unelmat. Asiat ovat kaikki läsnä näytelmässä, mutta hieman irrallisina ja tekisi mieli sanoa rahvaanomaisina.

Liikemiehen leppoisa elämä

Helsingin Kaupunginteatterin musikaali Miten menestyä vaivatta liike-elämässä on ihastuttavan hauska ja samalla sopivalla tavalla harmiton tarina ikkunanpesijästä, josta tulee iso johtaja. Antti Lang tanssi ja lauloi valloittavasti ja vetävästi. Laulutaidoissa Esko Roine miltei päihitti Langin. Anna Victoria Eriksson oli juuri niin raikas tuulahdus rakastuneena nuorena naisena kuin pitikin. Musikaalin ystäville on tarjolla viihdettä koko rahan edestä. Tosin rahaa musikaalien lippuihin tarvitaan joka kaupungissa paljon. Esitykset ovat näyttäviä eli lavastus ja puvustus nielee teatterin voimavaroja.

Helsingin Kaupunginteatterin Ladykillers – sarjamurhaajat –näytelmän olisi tarkoitus pysyä koossa Asko Sarkolan ja Pirkko Mannolan voimin. Englantilainen Graham Linehanin näytelmän kantaesitys oli Isossa-Britanniassa marraskuussa 2011. Neil Hardwick on onnistunut ohjauksellaan tekemään näytelmästä hyvin. hyvin vanhanaikaisen. Risto Kaskilahti, Mikko Kivinen ja Rauno Ahonen Sarkolan rikostovereina eivät oikein jaksa kannatella näytelmää. On hieman katsojien aliarvioimista kun tapahtuman käänteet arvaa etukäteen.

Enemmän yllätyksiä tarjoaa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettävä Pikavoitto. Irlantilainen Marie Jones nousi näytelmällään Kiviä taskussa maailmanmaineeseen. Pikavoittoa mainostetaan menestysnäytelmän ”pikkusiskona”. Ihan siihen asemaan ei Pikavoitto yllä, mutta on koskettavasta aiheestaan huolimatta näppärää teatteria. Miina Turunen ja Mari Perankoski ovat kaksi kotihoidon työntekijää. Heidän hoidokkinsa kuolee yllättäen ja rahapulaa potevat hoitajat suunnittelevat korjaavansa tilanteen kuolleen hoidokkinsa rahoilla. Juonen käänteet ovat osin odotettavia, osin yllätyksellisiä. Paljolti meno perustuu näyttelijöiden huhlomiseen ja paikoin jopa turhaan huutamiseen, voihkimiseen ja meuhkaamiseen. Ei mitään laatuteatteria, mutta ei kelvotontakaan.

Sylvi kiertää pitkin Suomea

Rajua ja intohimoista teatteria on Mikko Roihan ohjaama Minna Canthin Sylvi. Monen teatterin (Vapaa teatteri, Klockriketeatern, Åbo Svenska Teater, Savonlinnan Teatteri, Kokkolan Kaupunginteatteri, Wasa Teater ja Riksteatern) yhteistyönä syntynyt näytelmä esitetään sekä suomeksi että ruotsiksi. Molempiin kieliin on toisen kielen tekstitys – eli suomenkieliset repliikit on ruotsiksi ja päinvastoin. Vaikka naimisissa olevan naisen rakastuminen toiseen mieheen, ei nykyaikana hätkähdytä ketään, Sylvin tarina koskettaa. 

Helsinkiläinen Teatteri Avoimet Ovet tarjoaa kerta toisensa jälkeen laatuteatteria. Anna Krogeruksen Rakasta. Nyt. – kertojana kaupunki nimeltä Helsinki. Kuulas, runollinen ja monikerroksinen kolmen näyttelijän esitys. Helsinkiläisinä nautimme kotikaupunkiamme esittävistä valokuvista ja tunteesta että kaupunki on ympärillämme. Tarjolla oli tarina ihmisistä, jotka ensin tuntuivat oudoilta, mutta lopulta olisivat voineet olla keitä tahansa, jopa meistä katsojista. Ohjaaja Heini Tola on yhdessä näyttelijöiden Jukka Pitkänen, Irina Pulkka ja Terhi Suorlahti kanssa rakentanut liikunnallisesti tasapainoisen esityksen, jonka monipuolisuutta lisää Maija Kaunismaan säveltämä musiikki.

Anna Krogeruksen suosittua näytelmää Kuin ensimmäistä päivää esitetään ainakin Kuopion kaupunginteatterissa ja Vantaalla Tikkurilan Teatterissa.  

Menkää lasten kanssa teatteriin

Teatteri joka ei koskaan petä katsojaansa on espoolainen Teatteri Hevosenkenkä. Juhannusmäellä kotipesäänsä pitävä teatteri esiintyy myös kiertueilla. Tämän syksyn uutuus on Pippuri Dino. Huonosti käy kun Ruotsin prinsessan tilaamaan kakkuun laitetaan litra pippuria ja hiven maitoa. Kokeilla riittää puuhaa kun he saavat seurakseen Dinon, mutta onneksi kaikki selviää matkan varrella. On riemullista kun pieniin katsojiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja heille tehdään teatteria samalla kunnianhimoisella otteella kuin aikuisillekin. Moni mummu totesi pois lähtiessään, että tästähän sai itsekin paljon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti