Siirry pääsisältöön

Ei uusia kenkiä

iOlin solmimassa tänä kesänä ostamieni valkoisten tossujen nauhoja kiinni. Karla, 9 tokaisi, että sinulla on paljon kenkiä. Mutisin ja myöntelin. Sitten tytön oivallus: "Mutta teidän ei tarvitse ostaa uusia kenkikä, koska teidän jalkanne eivät enää kasva. Paitsi jos kengät menevät rikki".

Hieno ohje, minulle joka herkästi ostan uudet kengät, jos satun saamaan sopivan kokoiset ja hyvin jalkaan osuvat. Onneksi sellaisia kenkiä löytyy kapeaan ja matalarintaiseen jalkaani aika harvoin.

Olen muutenkin miettinyt miksi ihmisellä pitää olla niin hirveän paljon tavaraa ja vaatteita. Aina välillä kuvittelen miltä tuntuisi muuttaa pienempään asuntoon. Katselin tänäänkin uudenuutukaisen kolmion pohjapiirrosta ja hämmästelin miten sinne yhden makuuhuoneen kaappeihin mahtuisivat kaikki meidän vaatteet, varavaatteet, liinavaatteet ja vuodevaatteet. Tiedän että on kaikenlaisia käteviä sängyn alla säilytettäviä pussukoita, mutta sittenkin.  

Lieneekö lähestyvän vanhuuden merkki, kun miettii missä sitä oikeasti pitäisi vanhana asua ja mitä näille kaikille meidän tavaroille oikein pitäisi tehdä.

Yksi vääjäämätön vanhuuden merkki on ajokortti, joka vanhenee kun täyttää 70 vuotta. Mutta ei kaiketi mitään hätää. Poliisin nettisivuilta löytyi aika jolloin voin mennä Pasilan poliisiasemalle viemään anomukseni uudesta ajokortista. Terveyaseman lääkäri ei suostunut poistamaan kipeytyneen peukaloni kynttä, mutta teki minulle tarkastuksen, jonka tuloksena sain lääkärintodistuksen ajokortin uusimista varten. Passikuvat on otettu, harmittaa että yksi hiustupsy törröttää pystyssä - en huomannut eikä kuvaajatyttökään sanonut mitään.

Muutenkin tuntuu että vain tössötän enkä saa mitään aikaan. Äiti ihmetteli minun ikäisenäni miten hän saa talouden hoitamiseen kulumaan koko päivän ja ennen sentään pyöritti ison perheen arkea ja siinä sivussa hoiti rappusiivoukset, lumityöt ja muut talonmiehen hommat ja välillä hoiti Maaritinkin.

Edelleen ovat työn alla kirjeet, jotka löysin makuuhuoneen komeron perältä. Ne on nyt järjestetty kirjoittajan ja ajan mukaan. Aika koskettavia ja monia muistoja herättäviä asioita niistä löytyy. Hauskaa on että pikkusisareni on kirjoittanut äidin kirjeiden mukana omia kuulumisiaan. Kovasti kirjeissä aina kysellään milloin menen Tampereelle tai vastavuoroisesti luvataan tulla Helsinkiin kylään. Yritän kirjoittaa kirjeistä isäni elämäntarinaan asioita jotka tuntuvat tärkeiltä. Minun lähettämäni kirjeet eivät ole tallella.

Teatterikausikin on alkanut. Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ilakoitiin ranskalaisen Georges Feydeaun 1894 kirjoittaman ja Neil Hardwickin ohjaaman Hotelli Paradison parissa. Vanha farssi oli viihdyttävä ja onneksi myös juonenkäänteiltään ilahduttavan yllättävä. Santeri Kinnunen oli hurmaava. Tiina Lymi yllätti, hän on ponteva ja hyvä näyttelijä kun oikeanlainen rooli osuu kohdalle. Uskallan myöntää ettei teatterissa aina tarvitse pureutua nykymaailman ongelmiin ja ihmissuhdekiemuroihin, vaikka niitäkin tässä näytelmässä saatiin aikaan. Kun oltiin väärässä paikassa väärään aikaan.

Loppuviikosta menen Espoon kaupunginteatteriin katsomaan kokkolalaisten esittämään tunnin mittaista oopperaa Ahti Karjalaisesta. Aiheeseen olen pureutunut lukemalla Raija Orasen Kaiken takana Kekkonen. Hämmentävä romaani kaikesta siitä mitä Kekkonen teki 1960-1980 luvuilla. Politiikan ohella hän ehti rakastua ja rakastaa Anita Hallamaata ja myöhemmin jonkin myös Maarit Tyrkköä. Mutta totuuden ja elävän elämän mukaisesti Raija Oranen todistaa että suurin rakkaus oli sitten Sylvi. Oranen osaa arkipäiväistää menneet tapahtuvat hyvin ja kiinnostavasti.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…