Sjuomen Kansallisteatterin Jotuni

Tekijä -

Suomen Kansallisteatterin pienen näyttämön Jotuni on upea ja hurja näytelmä. Anneli Kanto ja Heini Tola ovat keränneet aineistoa Maria Jotunin elämästä ja rakentaneet siitä huikaisevan esityksen. Lisänä on uskomattoman upea näyttelijäjoukko: Sari Puumalainen Maria Jotunina, Antti Pääkkönen Viljo Tarkiaisena, Ilja Peltonen Jukka Tarkiaisena, Heikki Pitkänen Tuttu Tarkiaisena ja Anna Airola Siiri-palvelijana sekä muusikko Salla Markkanen. 

Kun Maria Jotunin romaani Huojuva talo ilmestyi vuonna 1963, riensin heti ostamaan kirjan. Haaveilin kirjallisuuden opiskelemisesta ja halusin olla ajan tasalla kirjallisuusmaailman tapahtumista. Olin lukenut Jotunin novelleja ja ihastunut niiden rehevää kieleen ja monimuotoisiin henkilökuviin. 

Kaksi vuotta sitten ilmestyi Helsingin Pohjois-Haagaan Maria Jotunin tie 6:n päätyseinään Maaria Jokimiehen maalaama muraali Maria Jotunista. Pohjois-Haagassa on lukuisia kadunnimiä, jotka viittaavat teatteriin. 

Näytelmässä vyöryy katsojan tajuntaan kaikki se mistä postuumina julkaistu Huojuva talo kertoo. Jotuni joutui tinkimään kirjoittamisestaan, kun hänestä tuli yliopistouraansa tietoisesti rakentavan Viljo Tarkiaisen vaimo ja nopeaa tahti kahden pojan äiti. Jotuni ymmärsi, että Tarkiaiselle olisi suuresti hyötyä kirjailijavaimosta. Niin oli myös päinvastoin. Mutta millä hinnalla.

Jotuni oli mustasukkainen ja aika ajoin jopa vainoharhainen. Tarkiainen puolestaan väkivaltainen ja täysin kykenemätön ymmärtämään poikiaan. Tarkiaisesta tuli professori ja vaikutusvaltainen kulttuurivaikuttaja. Jotuni oli arvonantoa nauttiva kirjailija, mutta se ei oikein riittänyt hänelle. Huojuvan talon käsikirjoituksen hän lähetti kilpailuun, jonka voittoa hän piti itsestään selvänä. Kun ensimmäistä palkinto ei tullut, ei tullut romaaniakaan. Sen sai julkaista vasta taiteilijan kuoleman jälkeen.

Salla Markkasen musiikki myötäilee välillä herkästi välillä vimmaisella voimalla Jotunin mielentiloja. Lavastus (Katri Rentto) on niukkuudessaan puhutteleva. Puvustus (Tarja Simone) korosti kaiken muuttumattomuutta. Marjo Kuuselan kädenjälki koreografisena konsultoijana toi näytelmään väljyyttä ja todentuntua.


                                    Sari Puumalainen, taustalla Ilja Peltonen

                                    ja Heikki Pitkänen. Kuva Mitro Härkönen. 

 

 

   

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m...
Lue lisää

Exlibrikseni tarina

Tekijä -
Kuva
Täyttäisin viisikymmentä vuotta muutaman kuukauden kuluttua. Olin pohtinut haluanko syntymäpäivälahjaksi exlibriksen vai Tampere-aiheisen taulun. Minä olen kotoisin Tampereelta ja mieheni Turusta. Meillä oli Turku-aiheinen maalaus, muttei Tampere-kuvaa. Olen harrastanut lukemista siitä saakka kun ensimmäisellä luokalla kansakoulussa opin lukemaan. Lukemaan oppiminen oli hankalaa. Oliko kukka vai kuka, kokko vai koko, kannu vai kana. Vähitellen sanat alkoivat lukiessa saada oikean muodon. Kirjat löytyivät Tammelan kirjastosta, jonne kotoa oli matkaa vain kilometri. Oppikoulua kävin toiselle puolella kaupunkia ja koulumatkoilla oli helppo poiketa lainastossa Keskustorin kupeessa. Piti odottaa että täytti 16 vuotta ennen kuin sai lainata kirjoja aikuisten osastolta. Onneksi isä lainasi kirjoja toiveitteni mukaan. Vähitellen omia kirjojakin kerääntyi. Sain säännöllisesti kirjoja nimipäivä-, syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistolla suomen kieltä ja he...
Lue lisää

Pitäjänmäen uusi sydän

Tekijä -
Kuva
Ennen kuin siirrymme ajanlaskussamme uudelle kymmenluvulle, on Pitäjänmäelle noussut uusi koulu, päiväkoti, kirjasto, nuorisotalo, liikuntahalli keskittymä. Kaikki rakennukset kestävät sata vuotta. Suunnittelijan mukaan on tehty uusi Pitäjänmäen sydän. Sitä ennen pitää löytää koululaisille, päiväkotilaisille, kirjaston asiakkaille, nuorisotalon ja koulujen liikuntasalien käyttäjille väistötilat. Tavarat on pakattava ja asetuttava uusiin tiloihin kolmeksi vuodeksi eli muutto on kaikilla edessä kesällä 2026.   Lähiseudun asukkaiden on siedettävä purku- ja rakennustöiden liikennettä, melua ja pölyä, kunnes uusiin tiloihin toivon mukaan muutetaan syksyllä 2029. Kaikki pitäisi saada kesällä valmiiksi.    Vanha koulurakennus on seissyt paikoillaan vuodesta 1954. Sen viereen rakennettiin vuonna 1991 yläasteen koulu, nuorisotalo ja kirjasto. Päiväkoti valmistui myöhemmin. Uudemmat rakennukset puretaan, on rakennusvirheitä ja pahoja puutteita.   Kouluille saatanee väliaik...
Lue lisää