LM-Mummin maailma

Turun Kaupunginteatterin Hildur-näytelmää on odotettu melkein yhtä suurella innostuksella kuin Satu Rämön Hildur-dekkarisarjan uutta kirjaa. Kirjoja on nyt julkaistu neljä: Hildur (2022), Rosa ja Björk (2023), Jakob (2023) ja Rakel (2024).  Kun näyttämön valot syttyivät, olimme keskellä valtamerta, missä Hildur oli surffaamassa. Näytelmän lavasteet (Milja Salovaara) ja valomaailma (Janne Teivainen) olivat huikaisevan hienot. Ne loivat tunteen, että nyt olemme Islannissa maisemissa, jotka ovat ihan erilaiset mihin olemme Suomessa tottuneet. Näytelmän on Rämön kolmesta romaanista dramatisoinut Satu Rasila ja näytelmän on ohjannut Anne Rautiainen. Niin väliajalla kuin näytelmän päätyttyä oli helppo napata keskusteluja, joissa pohdittiin saiko näytelmästä ”irti” mitään jos ei ole lukenut kirjoja. Sai ihan varmasti mutta eri tavalla kuin jos on etukäteen perehtynyt kirjojen tarinaan ja ennen kaikkea päähenkilöihin. Asta Sveholm on pääpiirteissään minun mielikuvani mukainen Hildur....

Samalla viikolla tuli vastaan kaksi Kekkosta. Ensin Jäniksen vuodessa Suomen Kansallisteatterin isolla näyttämöllä ainakin kymmenen metriä korkeat Kekkosen kasvot ja vakuuttelu, tässä meidän kaikkien aikojen paras presidenttimme, ainakin näytelmän vanhan mummun mielestä.      Toisen kerran Kekkonen ja hänen elämänsä viihdytti ja hämmästytti Musiikkiteatteri Kapsäkin musiikkinäytelmässä UKK. Kirjailija Sirpa Kähkönen ja ohjaaja Taru Mäkelä haluavat teoksellaan kertoa meille millaista poliittista peliä ja mieletöntä johtajan palvontaa Suomessa harjoitettiin vuodenvaihteessa 1972-1973. Tammikuussa 1973 eduskunta sääti poikkeuslain, jonka mukaan Kekkosen vuonna 1968 alkanutta toimikautta jatkettiin neljällä vuodella – siis ilman vaaleja. Ja kansa hyväksyi mitä selkärangattomat poliitikot päättivät. Näytelmä on ennen muuta tehokas, hauska, oivaltava ja hulvaton oppitunti Suomen historian aika häpeällisestä aikakaudesta. Näytelmän kertojana lavalle tupsahtaa aina uudestaan ...

Jäniksen vuosi alkoi ja loppui räväkästi Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Räväkkyyttä oli lavalla, mutta ihan yhtä paljon sitä oli lavan ulkopuolella ja etenkin katsomossa. Jo ennen esityksen alkua näyttelijät soluttautuivat yleisön joukkoon. Totta kai Tommi Korpela Vatasena erottautui kaikesta. Energinen ja kaikkialle ehtivä Jänis (Marja Salo) oli juuri niin valloittava kuin yleisö oli etukäteen odottanut. Kaikkeen kyllästynyt ja kaikesta uupunut Kaarlo Antero Vatanen tekee täyskäännöksen ja päättää irrottautua kaikista velvollisuuksistaan – etenkin työstä ja vaimosta ja vetäytyä metsään. Vatanen saa seurakseen jalkansa satuttaneen Jäniksen. Elämä metsän siimeksessä ja keskellä metsää on kaikkea muuta kuin rauhallista. Jänis järjestää kaiken aikaa tekemistä ja temppuilee ja ketkuilee ja Vatanen yrittää pysyä perässä. Ja pysyyhän Vatanen. Eikä näiden kahden tarvitse yleisöä viihdyttää keskenään. Sari Puumalainen Vatasen vaimona on nainen paikallaan. Paikallaan hän on...