Huippuesityksiä Teatteri Jurkassa

Yhtä periksiantamattomia ja omanarvon tuntoisia kuin Niskavuoren Hetan päähenkilö ovat Teatteri Jurkan näyttämöllä esiintyvät näyttelijät Ella Mettänen ja Eero Ojala. Heillä on näytelmässä yhteensä 16 roolia, tärkeimpinä tietysti Heta, Niskavuoren tytär, Muumäen emäntä ja Akusti, entinen Niskavuoren renki, Muumäen isäntä, Hetan mies.

Hella Wuolijoen näytelmästä ovat esittäjät ja ohjaaja Henri Tuulasjärvi rakentaneet pakahduttavan hienon esityksen. Hetan ylpeys ja jääräpäisyys säilyvät loppuun asti, Akustille Heta ei voi antaa arvoa kuolemankan jälkeen. Ei vaikka koko yhteisö, missä he elävät arvostaa uutteraa ja aikaan saapaa miestä monella tavalla. Heta on se, joka ei Akustia passaa eikä palvo. Heta on viimeistä piirtoa myöten niskavuorelainen välittämättä siitä mitä Akusti tekee, ostaa ja omistaa.

Heta ei omassa rakkaudettomassa elämässään kestä, että Muumäen piika Siipirikko palvoo ja ihailee Akustia. Akusti arvostaa ja suojelee Siipirikkoa omalla eleettömällä tavallaan. Siinä missä Heta on töykeä Siipirikolle, hän on sitä paljolti myös lapsilleen riippumatta siitä kenen isän lapsia he ovat.

Jurkan pikkuruinen huoneteatteri vaatii esiintyjiltään paljon. Yleisöä ei voi huijata ja unohtaa hetkeksikään. Ella Mettänen vangitsi katsellaan välillä koko yleisön, piti pihdeissään kuten on tapana sanoa. Eikä häntä paljon huonompi ollut Eero Ojalakaan.

Hella Wuolijoen mahtavuus on siinä, että kuvatessaan Hämeen talonpoikaista yhteisöä, hän samalla osasi kuvat meitä suomalaisia riippumatta ajasta ja paikasta.

Rakastajakin lumosi 

Samaa tinkimätöntä esittämisen paloa oli myös Teatterissa Jurkassa näkemässäni Harold Pinterin Rakastajassa. Kymmenen vuotta sitten ohjaajaksi opiskeleva Essi Rossi ja näyttelijälinjan opiskelijat Milla Kangas ja Lauri Tilkanen tekivät Teatterikorkeakoulussa Rakastajan. Uusintaesitys on varmasti erilainen, mutta hieno se on.

Rakastajan aviopari on tehnyt erikoisen sopimuksen. Kun Richard lähtee töihin kirjanpitojensa pariin, Sarah tapaa rakastajansa pariskunnan kotona. Pinter halusi näytelmällään asettaa normatiivisen parisuhteen puntariin. Onko kaikki aina sitä miltä se näyttää. Tätä jäi pakostakin pohtimaan näytelmän jälkeen.