Mummugeeni käytössä


Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.

Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.

Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häiriö.

Aikuisiällä valikoiva makuni ja mieltymykseni on ollut helppo hoitaa. Pääasiallisena perheen muonittajana valmistan vain sellaista ruokaa mistä itse pidän.  Lastenlasten makutottumukset olen oppinut vaiheittain. Ensin oli lapsenlapsi numero 1 ja hänen mieltymyksensä. Kun lapsia tuli lisää, piteni kauppalista. 

Tiedän mitä jäätelöä itsekukin haluaa, mikä on jokaisen lempimehu, mitä suklaata ja millaisia karkkeja kannattaa ostaa, mitä maitoa maidonjuoja juo, mikä leipä kelpaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokaisella on omat lempiruokansa. Mummi niitä sitten yrittää parhaan kykynsä mukaan laittaa.

Minun geenini kyllä ulottuu vävyihinkin. Ei heille voi tarjota ruokaa, mistä he eivät pidä. Äiti taannoin hämmästeli miten monet hänen tuntemansa naiset, pitivät kun miehet kehuivat heidän tarjoamaansa ruokaa ja leivonnaisia. ”Kissa kiitoksella elää”. Näissä asioissa olen minäkin mielelläni kiitoksen kipeä kissa.  

Parhaimman ruoanlaitto-tunnustuksen sain 20-vuotiaalta opiskelijapojalta. Hänen lempiruokaansa on lihapiirakka. Nuorukainen valmisti lihapiirakan, mutta se ei maistunut lainkaan samalta kuin mummin piirakka, vaikka hänellä oli käytössä sama resepti kuin mummillakin. Eikä lihapullistakaan tullut yhtä hyviä.
         
                                                           Huolenpito- ja ruoanlaittogeenejä on
                                                  peräisin varmasti Iida-mummulta, isäni äidiltä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Peukalon virittäminen