maanantai 23. huhtikuuta 2018

Arthur Millerin Hinta Helsingin Kaupunginteatterissa



"Pitkästä aikaa ihan kunnon teatteria, oikeiden näyttelijöiden esittämänä." Kokeneen teatterinkävijän vilpitön tunnustus Helsingin Kaupunginteatterin Pienen näyttämön Hinta -näytelmästä. Arthur Millerin Hinta on esitetty ensimmäisen kerran 1968 Broadwaylla, Suomessa näytelmää ei ole nähty kovin paljon.

Ne oikeat näyttelijät Paavo Westerbergin ohjaamassa näytelmässä ovat Eero Aho, Santeri Kinnunen, Esko Salminen ja Aino Seppo. Ollaan ullakolla mihin on koottu veljesten Victorin (Kinnunen) ja Walterin (Aho) isän jäämistö. Näyttämöllä on röykkiöittäin tuoleja, iso ruokapöytä, muutama antiikkikaappi, hieno lamppu ja muuta tavaraa. Poikien isä on köyhtynyt pörssiromahduksen myötä ja menettänyt otteensa elämää. Nyt on aika arvioiden hänen eletyn elämänsä hinta.
   
Walter on opiskellut ja hänestä on tullut menestynyt lääkäri. Victor jätti opintonsa kesken ja tuli kotiin huolehtimaan isästä. Veljekset ovat riitaantuneet eivätkä ole tavanneet toisiaan 16 vuoteen. Näytelmän edetessä selviää mikä heidän välinsä on rikkonut. Kummallakin on oma käsityksensä siitä mikä oli isän tilanne ja kuka ei antanut rahaa kenelle, jotta Victor olisi voinut jatkaa opintojaan. Ilman loppututkintoa hänestä tuli työhönsä tympääntynyt poliisi, jota vaimo ei arvosta millään tavalla.

Victor on kutsunut ullakolla juutalaisen kauppiaan arvioimaan jäämistöä. Hän on yrittänyt soittaa Walterille ja saada tätä paikalle. Kun Solomon (Salminen) on monien jahkailujen jälkeen päätynyt tarjoamaan huonekaluista varsin vaatimatonta korvausta, saapuukin Walter yllättäen paikalle. Hänellä on mielessään aivan toisenlainen ratkaisu isän jäämistön realisoimiseksi kuin veljellä.

Veljesten välienselvittely on raastavaa ja kun siihen vielä lisätään Victorin vaimon monenlaiset vaatimukset ja mielipiteet, on tunnelma aika painostava. Huutamista ja sättimistä riittää, mutta myös erilaisten arvojen yhteentörmäämistä.

Välillä kaipasin että tilanteita olisi hoidettu ja viety eteenpäin hienovaraisemmin, äänekästä puhetta riitti. Mutta kaiken kaikkiaan haastava ja mieleen painuva esitys. Kaikki neljä näyttelijää olivat upeita. Antti Mattilan lavastus kannatteli tarinaa hienosti. Puhenäytelmä parhaimmillaan. Tekijäjoukko luotti Arthur Millerin tekstiin. 

      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti