Siirry pääsisältöön

Lahden unohtumaton Täällä Pohjantähden alla

Näyttämöllä on parikymmentä tuolia. Jokaisen tuolin selkänojalla on vaatteita. Verkkaiseen tahtiin näyttelijät tulevat lavalle yksi kerrallaan. Miehillä kankaiset alushousut, naiset alushameissaan. Jokainen pukee rauhallisesti tuolin karmilla olevat vaatteet päällensä. Ollaan Täällä Pohjantähden alla ensimmäisen osan näytöksessä Lahden kaupunginteatterissa. On alkamassa kuuden tunnin teatterimaraton.

Tutun tarinan alkuaskelista ja -sävelistä havaitsi, että nyt on tarjolla erilainen, jopa ainutlaatuinen esitys. Tuolit eivät olleet näyttämöllä vain vaatteita varten. Niitä tarvittiin moneen eri asiaan ja moneen eri tilanteeseen. Minna Välimäen lavastus oli oivallinen. Se luontui niin pienen torpan kamariksi, sotanäyttämöksi, pappilan saliksi, työväentaloksi.

Samoin esityksen läpikäyvänä elementtinä oli Paru Varstalan hieno koreografia. Ei voinut kuin ihailla ohjaaja Juha Malmivaaran ja dramaturgi Ari-Pekka Lahden kädenjälkeä. Niin hienosti kaikki nivoitui yhteen.

Täällä Pohjantähti on meille vanhemmille katsojille tuttu kertomus. Tiedämme mitä tapahtuu, muistamme vuorosanoja, tunnemme henkilöt, mielikuvat heistä saattavat olla hyvinkin vahvoja. Nuoret lukiolaiset, joita oli päivänäytöksissä kymmenittäin olivat hieman ymmällä. Heille ei kirja ollut tuttu, kyselin muutamilta.  

Dramaturgi Ari-Pekka Lahti kirjoittaa näytelmän käsiohjelmassa: ”Me suomalaiset tarvitsemme tänä päivänä empaattista vuoropuhelua menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä. Ainakin silloin, jos päämääränä on rakentaa yhteinen tulevaisuus kaikille Suomessa eläville ihmisille”. 

Sitä me näimme ja koimme Lahdessa hienosti. Suomea alettiin rakentaa sata vuotta sitten. Alku oli vaikeaa ja inhimilliset menetykset käsittämättömän suuria. Lahden Pohjantähdessä suuret tuntee esitettiin suuresti ja pienet tuntee pienesti. Näyttelijöiden liikunnallinen anti oli huikeaa. Paljon ilmaistiin vain liikkeillä ja eleillä.

Näyttelijäjoukko oli suuri. Ja sen jokainen jäsen oli yhtä tärkeä kuin toinenkin. Ainahan Jussi (Aki Raistikio) ja Alma (Lumikki Väinämö) puhuttelevat ja Jussin kaltaisen ihmisen kunnioittaminen kasvoi jälleen kerran. Adolf Halme (Mikko Pörhälö) oli tavattoman sovitteleva ja sopuisa, vaikka valkoinen puoli ei sitä halunnut ymmärtää. Suuresta joukosta jäi mieleen myös Otto Kivivuori (Jarkko Miettinen), Janne Kivivuori (Timo Vlisaari) ja Elina Kivivuori (Liisa Loponen). 

Näytelmän ensimmäisen osan alaotsikko on Kuu on torpparin aurinko ja toisen Mäensyrjäkansan kärsimystie. Kärsimystie oli nimensä mukaista, niin moni kuoli ja sai surmansa. Tuntui ettei Koskelan Alman menetyksillä ollut minkäänlaista rajaa.
Hannu Kellan musiikki siivitti näytelmiä kautta linjan. Kai Poutasen äänisuunnittelu oli myös hyvin onnistunutta. 

Lahdessa on rohkeasti luotettu siihen että meidän kaltaisiamme katsojia, jotka haluavat nähdä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kaksi-osaisen näytelmän samana päivänä on aika monta. Miten jaksoitte? kysyi moni. Hyvän teatterin äärellä jaksaa istua vaikka kuinka kauan. 

Toinen näytös alkoi siitä mihin ensimmäinen päättyi. Helpotti kun samat näyttelijät olivat vanhoissa rooleissaan. Pikemminkin olisi voinut käydä kysymässä näyttelijöiltä miten he jaksoivat.


Jos vain kerran olet menossa keväällä teatteriin, matkaa Lahteen!!!    



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…