Siirry pääsisältöön

Tuntematon sotilas ja Toinen tuntematon


Monta kertaa 1960-luvun alussa kohtasin Hämeenpuistossa Tampereella arvokkaasti päiväkävelyllä astelevan kirjailijan Väinö Linnan. Minulla oli koulukirja-asiaa hänen kotinsa lähellä olevaan kirjakauppaan. Olin lukiolaisena lukenut Tuntemattoman sotilaan, joka oli ilmestynyt joulukuussa 1954. Olin myös käynyt katsomassa Edvin Laineen ohjaaman elokuvan vuodelta 1955. Rauni Mollbergin ohjaama Tuntematon sotilas, joka valmistui 1985, tuli katsottua televisiosta. Pyynikin kesäteatterissa näyteltiin Tuntematonta sotilasta kesinä 1961 – 1969. Kävin katsomassa esityksen useampana kevänä. 

Nyt on hehkutettu että jokaisen sukupolven pitää tehdä oma Tuntemattomansa. Aku Louhimies on tehnyt hienon Tuntematon sotilas -elokuvan. Totta kai se on tämän hetken keski-ikäisten miesten näkemys romaanista, mutta on samalla meidän vanhempienkin ajatusten mukainen tulkinta Suomen raskaista vuosista.

Olimme kolmen sukupolven voimin katsomassa Tuntematon sotilasta. Suurimman vaikutuksen se teki 21-vuotiaaseen tyttärentyttäreeni. Kun me muut hieman valitimme, että kolmen tunnin mittainen elokuva on aika pitkä, oli nuori nainen vakaasti sitä mieltä, että pituus tehosti asemasodan uuvuuttavaa kestämistä.  Ja sen ymmärtämistä miten mieletöntä kaikki oli.

Taistelukohtaukset tuntuivat loputtomilta, juuri kun pääsi mieleen toive, että tilanne helpottaisi, alkoi kaikki uudestaan. Teknisesti ja elokuvallisesti taistelukohtaukset olivat hienoja. Vaikka monessa elokuvan kohdassa odotin jonkun henkilön tuttua repliikkiä, ei mikään tuntunut liian tutulta ja vanhan kertaamiselta.

Ehdoton suosikkini näyttelijöiden joukossa on Eero Ahon Rokka. Armoton taistelija, tovereistaan huolta pitävä mies, joka kotioloissa ei jaksa juuri puhuakaan. Sota jättää jälkensä häneenkin.

Tuntemattoman naiset

Kaksikymmentäkaksi kirjailijaa on saanut tehtäväkseen kertoa Tuntemattoman sotilaan sotilaiden ja upseerien elämään vaikuttaneista naisista. On syntynyt Toinen tuntematon, toim. Johanna Catani ja Lari Mäkelä (WSOY 2017, 376 s.).  Monet kirjailijoista ovat kirjoittaneet oman näköisensä tarinan, jopa niin että tyylistä ja henkilökuvauksesta tunnistaa heti kuka on kirjoittaja.

Antti Heikkisen novellissa Jauhot Antti Rokan vaimo menee katsomaan miestään sotasairaalaan. Hänen käynnillään on vain yksi tarkoitus. Hänen on tavattava miehensä, jotta voi kertoa tälle tärkeä asia. Evakkopaikassa ei hanketta matkalle lähtöä ymmärretä ollenkaan.   
”-Kuulitko sie?
- Mitä?
- Kyllä sie kuulit. Mie sanoin rakastavani sinua.
-Ai hitto.
-Miun on mentävä. Juna jättää.
-Silviisiihä siun sit pittää…sanoha lapsille isält terveisii ja kerro kaikil muillekii tutuil.”

Ei Rokan tarvitse itsestään selvää asiaa sen kummemmin kommentoida.


Minna Rytisalo kertoo miten Hietanen kumppaneineen antaa ihmisarvon venäläiselle vangillekin, Sirpa Kähkönen on rakentanut liikuttavan kuvan Lehdon lapsuudesta, Niina Repo tavoittaa hienosti poikansa sotamies Vuorelan menettäneen äidin mielenliikkeet, itsestään selvää on että sotamies Lahden vaimo auttaa miestään piileksimään kotinurkissa, kun mies on ”karannut” rintamalta. Kirja on tyylikäs kunnianosoitus Väinö Linnan romaanille.       


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…