Siirry pääsisältöön

Nuorten kirja meille kaikille

Nyt se löytyi. Syksyn ja oikeastaan koko vuoden 2013 paras kirja. Kreetta Onkeli sai Junior Finlandian kirjastaan Poika joka menetti muistinsa (Otava 2013). Olen lukenut monta kirjaa muistinsa menettäneistä aikuisista ja vanhuksista. Kirjoissa keskitytään kuvaamaan miten sairastunut selviytyy muistinmenetyksestään tai miten selviytyy elämään sen kanssa. Usein myös kuvataan sitä miten muistisairaan henkilön omaiset selviytyvät. Moni myös kirjoittaa omakohtaisia kokemuksia muistisairaan puolisona tai lapsena elämisestä. 

Kreetta Onkeli kertoo elävästä elämästä ja siitä mitä noin 10-vuotiaalle Artolle tapahtuu kun hän herää puistossa eikä muista kuka hän on tai mihin hän on menossa tai mistä tulossa. Taskussa on lappu jossa lukee: "Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti". Tästä voi päätellä että pojalla on äiti ja koti ja että hän pitää mansikkajäätelöstä erityisen paljon. 

Arto tapaa puistossa poikia, joiden kaltaisia hän ei entuudestaan koe tunteneensa ja ajautuu poikien mukana kaupunginosaan missä ei varmaan ole koskaan käynyt. Ja kotiin, jonkalaista hän ei ole kuvitellut olevan olemassakaan. Arto voittaa maltillisella käytöksellään kovimmatkin kaverit puolelleen. Hänellä ei ole tarvetta pelätä eikä näytellä kovista. Hän uskaltaa olla oma itsensä.  



Artolla ei ole valmiina käyttäytymismalleja. Hän vain tuntee sisällään sen miten pitää käyttäytyä. "Tämä mikä näin Artoa ohjeisti, oli hänen omatuntonsa, ja Arto kuuli omatunnon äänen hyvin vahvana". 


Missä ns. aikuisten kirjassa olisi vuosikausiin puhuttu omatunnosta. Juhani Aho kirjoitti aikoinaan 1900-luvun alussa kirjan nimeltä Omatunto, mutta ei sitä kukaan enää lue. 

Poika joka menetti muistinsa on samalla kertaa huikaiseva kertomus sekä kokoelma filosofisia kauniita ajatelmia ja elämänviisauksia. Kieli on selkjää, soljuvaa ja kaunista. Ihastuttavaa on kuljeskella kirjan mukana eri puolilla Helsinkiä. Voisi vaikka rakentaa kirjan paikoista reitin, joihin voisi käydä tutustumassa. Ihan kuin yksityisetsivä Jussi Vares seikkailee Turussa Reijo Mäen kirjoissa tai Henngin Mankellin poliisi Kurt Wallander Ystadissa. Uusimpana on Silta tv-sarjan tapahtumapaikat Kööpenhaminassa ja Malmössä tai Astrid Lindgrenin kirjojen maailmat Ruotsissa.    

Muistelen että on jaettu joskus palkinto Kiitos kirjasta. Kirjailijalle on pakko nöyrästi sanoa kiitos kirjasta. Annoit ainakin minulle hienon lahjan.     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Hurmeen Kaaskerin Lundström

Kaaskerin Lundström on oman arvonsa tunteva mies. Hän on merikapteeni, joka juovuspäissään täräytti Raha -Rambergin fregatin karille Gotlannissa. Vahinkoa ei olisi sattunut jos Goltanti olisi ollut hieman lännempänä, pohtii Lundström vuosikymmeniä myöhemmin.
Mies on haaksirikon jälkeen päätynyt pienelle Kaaskerin luodolle. Siellä hänellä on ränstynyt mökki, jonka suojissa hän kouluttaa oman pitäjänsä pojille merenkäyntiä ja ennen muuta aritmetiikkaa. Lundström pitää omaa opetustaan niin korkeatasoisena, ettei hän ymmärrä ollenkaan, miksi rikkaammat talolliset ja laivojen omistajat lähettävät poikansa merioppiin Turkuun. Paljon parempaa opetusta häneltä saa.
Lundström on Volter Kilven luomus – yksi hänen Saaristolaistarinoittensa henkilöistä. Lundström on tullut tutuksi ja tulee tutuksi monille kun Juha Hurme eläytyy Lundströmin nahkoihin. Hurme on esittänyt ja esittää Lundströmiä ympäri Suomea. Minä näin hänen esityksensä Teatteri Jurkassa Helsingissä. Juha Hurme on johtanut vuosina 201…

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Mummugeeni käytössä

Esikoistaan odottava nuori nainen pohti milloin naisen mummugeeni putkahtaa esiin. Tarkkaa ajankohtaa en osaa määritellä. Geenini on ollut käytössä niin pitkään.
Olin lapsena ”huono syömään”. Söin hyvin vähän enkä olisi halunnut syödä kaikkia ruokia. Mutta lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen sitä ei saanut poistua pöydästä. Vietin yhden talvisen sunnuntai-iltapäivän pöydän alla. En halunnut syödä tillilihaa ja koska pöydästä ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli tyhjä, päätin siirtyä tuolilta pöydän alle. Tulkitsin että näin ollen en poistunut pöydästä. Vieraitakin tuli, mutta eivät he minua häirinneet.
Päätin odottaessani ensimmäistä lastani, etten pakota häntä syömään mitään. Ei häntä tarvinnutkaan pakottaa, hänelle kelpasi kaikenlainen syötävä. Kuopus oli erilainen. Hänen ruokavalionsa oli hyvin rajallinen: keitettyjä perunoita, appelsiinimehua, kurkkua, mandariinia ja hapankorppuja. Ylä-asteella hänelle kelpasi ruoka kuin ruoka. Joten kyseessä oli ollut vain tilapäinen häi…