Röhätautisena teatterissa
Viikon kaksi tärkeintä asiaa ovat olleet yskä ja teatterit. Uhmasin ja olin kolme kertaa teatterissa, vaikka jouduin perjantaina Vuosisadan rakkaustarinassa yskimään luvattoman monta kertaa. Märtä Tikkasesta, hänen äidistään ja isoäidistään ja heidän miehistään ja lapsistaan kertova Kansallisteatterin näytelmä on huikea. Vuosien varrella olemme Enskan kanssa välillä leikillisesti, välillä ihan tosissamme miettineet miksi naiset aina rakastuvat retkuihin. Eiväthän näytelmän Uuno ja Henrik retkuja olleet, muttya täysin edesvastuuttomia ja itsekkäitä perheenisiä. Naisten tehtävä on rakastaa ja hoitaa perhe. Mies voi toteuttaa itseään missä ja miten vain. Märta ei tähän alistunut. Kaisa Korhonen on herkällä kädellä aikaansaanut koskettavaa ja ajatuksia herättävää teatteria. Ja mikä Märta Césile Orblin onkaan. Nuori nainen on niin läsnä oleva ja hyvä kuin vain voi olla. Ei sitä huomannut ollenkaan että esitys kesti yli kolme tuntia. Puolessatoista tunnissa sen sijaan selviydytään Helsingi...