LM-Mummin maailma

Suomen Kansallisteatterin pienen näyttämön tämän syksyn helmi on Anton Tsehovin Lokki. Kuulas, kirpeä ja kivulias näytelmä koskettaa tsehovilaiseen tapaan ihmisen   perimmäisiä tunteita. Nuoremmat ihmiset hakevat paikkaansa ja omaa minuuttaan, vanhemmat ovat joko tyytymättömiä menneeseen elämäänsä tai pitävät itseään muita ylempänä olevina erehtymättöminä ja erinomaisina. Ohjaaja Anne Rautiaisen ja työryhmän Lokki on hyvin liikunnallinen, pelkistetty ja paljas esitys. Maria Kuusilouoma maineikkaana näyttelijänä Irina Arkadina on oikeastaan aika sietämätön luomus. Hän on mielestään suuri taiteilija, lähes pakottaa nuoren rakastajan (Jussi Lehtonen) pysymään rinnallaan. Tsehovin näkemys suuren diivan kyvyttömyydestä rakastaa ja arvostaa omaa lastaan Konstantin Trepleviä (Miro Lopperi) on hyvin riipaisevaa. Kansallisen Lokissa ei tätä mitenkään siloitella – pikemminkin päinvastoin. Äiti ei pysty kiittämään eikä kehumaan poikaansa, vaikka tästä on tulossa paljon kuuluisampi j...

Espoon Kaupunginteatterin Sanattomassa rakkaudessa kohtaavat Kuurojen koulussa viittomakieltä käyttävä opettaja ja kuuro oppilas. Tavoitteena on, että oppilas oppisi ainakin lukemaan huulilta tai jopa puhumaan, jolloin vastapuolen ei tarvitsisi osata viittomakieltä. Yhdysvaltalaisen Mark Medoffin näytelmä on ilmestynyt 1979 eli aikana jolloin kuuroista ja heidän käyttämästään kielestä ajateltiin eri tavalla kuin nyt. Pakollinen huulilta lukutaito tai puhumaan opettelu merkitsee äidinkielen riistämistä kuurolta. Johanna Freundlich on pitäytynyt ohjaustyössään alkuperäisen näytelmän juoneen ja asenteisiin. Ehkäpä tietynlainen vanhakantaisuus on myös selitys sille minkä takia opettaja (Santeri Kinnunen) tulkitsee sanallisesti kaiken mitä Sarah (valovoimaisen ihastuttava Dawn Jani Birley) viittoo. Näin näytelmästä tulee uuvuttavan pitkä. Paljonhan näytelmässä on myös yhteiskunnallista sanomaa. Älykäs Sarah on kuuroutensa takia kelvollinen vain siivoojaksi. Kuurojen koulun o...

                                                        Kuva Katri Naukkarinen  Ei voi kuin ihastella ja arvostaa miten nopeasti Kansallisteatterissa on saatu   maailmanmaineeseen nousseen Yuval Hararin Homo Sapiens -kirjan pohjalta ainutlaatuinen esitys. Esityksen on muokannut alkuperäisteoksesta näyttämöversioksi dramaturgi Minna Leino. Esityksen ovat ohjanneet Anni Klein ja Jarkko Pennanen (WAUHAUS -ryhmästä). Etukäteen tiesin että esityksessä ei puhuta ja että näyttelijöiden kasvoilla on naamiot. Ainoa joka puhuu on Avara luonto -tv-ohjelmasta tuttu Jarmo Heikkinen, tv-ohjaaja ja lausuja. Hänen rauhallinen, luotettava ja selkeä äänensä luo esitykselle puitteet, jossa pahatkaan asiat eivät tule mielessä torjutuiksi heti. Hararin maailmankuva on hyvin omaperäinen, mutta hyvin uskottava. Me elämme aikaa, joka pakottaa ...

Keski-ikäinen mies haluaisi viettää rauhallisen lauantain kuuntelemalla jazz-levyä, jonka hän on edellisenä päivänä löytänyt divarista. Hän on etsinyt levyä vuosikausia ja nyt se on löytynyt. Mutta mikään ei mene suunnitelmien mukaan Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämön Täydellisessä lauantaissa. Ranskalaisen Florian Zellerin komediassa on kaikki ainekset viihtyisälle teatteri-illalle. Ohjaaja Jaakko Saariluoma on pitänyt huolen että se onnistuu. Kun kaiken takeena on Pekka Strang ja muitakin teatterin komediahirmuja, ei illan jälkeen voi kuin kertoa nauttineensa esityksestä. Pekka Strang on eittämättä yksi valovoimaisimmista tämän päivän komedia- ja farssinäyttelijöistämme. Hän pystyy myös muuhunkin mutta Täydellinen lauantai on komedia ja sen mukaan esittäjiä mitataan. Strangin tapa näytellä on hyvin fyysistä. Katsomoon leviää lauantain edetessä fyysinenkin tuska kaiken mennessä pieleen. Vaimo (Vuokko Hovatta) on päättänyt kertoa miehelleen syrjähypystään ja...

Siinä he ovat Kom-teatterin lavalla Marja Packalén ja Pirkko Saisio. Edellisen kerran näimme ja koimme yhdessä kertomukset heidän elämästään kymmenen vuotta sitten. Mitä vuodet ovat muuttaneet tavassa muistaa tai mitä uutta entiset 60-vuotiaaat ovat nyt 70-vuotiaina valmiita kertomaan meille uudessa näytelmässä Valehtelijan peruukki. Nyt näytelmän on tehnyt heidän kanssaan ohjaaja-käsikirjoittaja Heini Junkkaala. Hän on haastatellut Packalénia ja Saisiota tuntikaupalla ja koonnut kaikesta hienon, raikkaan ja mukaansatempaavan näytelmän. Kaikella tapaa on riemullista katsella näytelmää, jossa kaikki kerrottu on tapahtunut oikeasti ja jonka näyttelijät ovat itse kokeneet. Eikä missään ole tirkistelyn eikä utelemisen makua. Edellisellä kerralla päättyneet suhteet ja avioliitto kirpaisivat esittäjiä selkeästi enemmän kuin nyt. Enää ei pohdita olisiko minun sittenkin pitänyt tehdä jotain eri lailla. 70-vuotiaalla on taipumus vain todeta, että niin se meni. Lavastajana ja puvus...

Helsingin Kaupunginteatterissa eri puolilla taloa on näyttämöillä kaksi tyttöä, toinen heistä oikeastaan nuori nainen, jotka tietävät mitä haluavat elämässään juuri sillä hetkellä. Pienessä merenneidossa Ariel on palavasti rakastunut prinssi Erikiin. Riistapolussa pienellä näyttämöllä 13-vuotias Hanni ihastuu itseään kuusi vuotta vanhempaan Franziin eikä mikään ole sen jälkeen ennallaan. Kuten ei Arielinkaan elämässä kun hän on pelastanut veden varaan joutuneet uljaan prinssin. Pieni merenneito on monelle lapsuudesta tuttu H.C. Andersenin satu, jossa merenneito antaa pois äänensä, jotta saa pyrstönsä tilalle jalat ja pääsee veden päälle. Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle on loihduttu uskomattoman hieno niin vedenalainen kuin maanpäällinenkin maailma. On kuin kaikki tekijät ohjaaja Samuel Harjanne, kapellimestari Risto Kupiainen, koreografi Gunilla Olsson-Karlsson, lavastaja Peter Ahlqvist ja puvustaja Pirjo Liiri-Majava olisivat päässeet toteuttamaan kaikki ...