LM-Mummin maailma

Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä jouduin pohtimaan syyllisyyttä ja anteeksiantoa katsoessani Monika Fagerholmin romaanista Kuka tappoi bambin? Pipsa Lonkan dramatisoimaa ja Riikka Oksasen ohjaamaa näytelmää. Hienostoperheiden asuma-alueella on tapahtunut raiskaus ja syytteeseen joutuu neljä nuorta miestä. Tarinan kertoo Gusten, joka aikanaan teki poliisille ilmoituksen tapahtuneesta. Hän palaa ”rikospaikalle” ja joutuu kasvokkain oman itsensä kanssa. Gustenia aikuisena näyttelee Pyry Nikkilä ja nuorena Jaakko Hutchings.   Mennyt nousee ajankohtaiseksi, kun yksi pojista kertoo ryhtyvänsä tekemään elokuvaa kotibileitten tapahtumista, joista on kulunut kymmenen vuotta. Gusten joutuu kertaamaan mielessään mitä oikein tapahtui. Raiskaus ja tytön pitäminen vankina ei oikeastaan ollut väärin muiden kuin hänen mielestään. Hän ei ole koskaan unohtanut tapahtumia. Hän yrittää selittää omaa osuuttaan asiassa nuorelle itselleen. Näytelmän etenemisen kannalta hieno ratkaisu...

Nyt ymmärrän miksi Agatha Christien Hiirenloukkua on näytelty vuodesta 1952 lähtien   – lukuun ottamatta   pandemian ajan neljäätoista kuukautta. Selitys löytyi Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämön Hiirenloukusta. Aino Piirola on suomentanut ja Miika Muranen ohjannut viihdyttävän, ei oikeastaan ollenkaan jännittävän soljuvasti etenevän näytelmän. On juuri toimintansa aloittanut täysihoitola, ennen näkemätön lumimyrsky, kylällä tapahtunut murha ja henkilöt, jotka eivät tiedä liittyvänsä toistensa elämään. Teatterilla on monessa paikassa lappunen, jossa pyydetään, ettei katsoja paljastaisi loppuratkaisua kenellekään ja näin pilaisia ystävänsä tai tuttavansa teatteri-illan. Täysihoitolan uudet yrittäjät Elina Keinonen ja Severi Saarinen ovat olleet vuoden naimisissa ja yrittävät nyt kaikkensa jotta vieraat viihtyisivät heidän majatalossaan. Vähitellen vieraat aiheuttavat sekaannuksia ja selkkauksia, jopa siinä määrin että etenkin isäntäpari alkaa pohtia miten hyvin h...