tag:blogger.com,1999:blog-58668786600840918132024-03-21T11:04:25.612-07:00LM-Mummin maailmaLM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.comBlogger471125tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-31434123328889607132024-03-21T11:03:00.000-07:002024-03-21T11:03:53.598-07:00Helsingin Kaupunginteatterin Forever Young <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä saa Forever
Young -musiikkikomediassa vahvistusta väitteelle, että tiikeri ei pääse
raidoistaan. Esityksessä Arena-näyttämö on muutettu näyttelijöiden ja
tanssijoiden vanhainkodiksi. Ja mitäpä muuta vanhainkodin asukkaat haluaisivat
tehdä kuin esiintyä. Kodin johtajatar (Vappu Nalbantoglu) ei paljon piittaa
asukkiensa harrastuksista, riittää kun hän saa esitellä omia avujaan vetäessään
jumppatuokiota asukkaille.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Onhan se kliseistä kun alaikäiset näyttelijät esittävät
”puolihöperöisiä” vanhainkodin asukkeja kaikkine kommervenkkeineen ja
hassutuksineen. Olen seurannut vuosia hoitokoti-elämää ja Arena-näyttämöllä
meno oli juuri sellaista mitä olen monta kertaa nähnyt ja kokenut. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Heikki Sankari on ohjannut Erik Gedeonin – ensi-ilta ollut
jo vuonna 2010 – näytelmästä hauskan esityksen, jonka kantavana voimana on
näyttelijäjoukon esittämä musiikki. Pianisti Tuomas Kesälän johdolla siirrytään
laulusta toiseen. Kaiken kruunaa Mikko Vihman potpuri, jossa kuulija ei
tahtonut pysyä mukana. Juuri kun oli tunnistanut Suomi-iskelmän, oltiinkin
rockissa tai jatsissa. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="line-height: 107%;">Paljon eivät Vihman taiturimaisuudesta jääneet jälkeen
Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula ja Leenamaria Unho.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Esityksessä kuultiin lukemattomia hittejä
menneiltä vuosikymmeniltä, mm. </span><em><span style="border: 1pt none windowtext; color: #333333; padding: 0cm;">Taiteilijaelämää</span></em><i><span style="color: #333333;">, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">Stayin’
Alive</span></em>, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">Kaunis</span></em>, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">rietas</span></em>, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">onnellinen</span></em>, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">Kaksi puuta</span></em>, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">Forever Young</span></em>, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">Kohtalon tango</span></em>, <em><span style="border: 1pt none windowtext; padding: 0cm;">Oon voimissain.</span></em></span></i><em><span style="border: 1pt none windowtext; color: #333333; font-style: normal; padding: 0cm;"> Virkistävän
viihdyttävää teatteria. </span></em></span><span face=""Open Sans",sans-serif" style="color: #333333;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><em></em></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><em><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiBHufgnM2v2kDLIN4znAFa2stRpTPQPZSeeBbSoZIzumsdjqAhxUsUor_ZYHFDEXYyjWZK5zCxe1LuXSHB629FVJiSG5sSEvmwnN4jQlY0qeoV_4g77k3fYU51pVETuPhpisduKtMiijAtuzWGL8tHYSTROhchuuqFRrCtcvz6UYt_Gs7vsWKvRU_j91G/s1620/foreveryoung.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="751" data-original-width="1620" height="244" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiBHufgnM2v2kDLIN4znAFa2stRpTPQPZSeeBbSoZIzumsdjqAhxUsUor_ZYHFDEXYyjWZK5zCxe1LuXSHB629FVJiSG5sSEvmwnN4jQlY0qeoV_4g77k3fYU51pVETuPhpisduKtMiijAtuzWGL8tHYSTROhchuuqFRrCtcvz6UYt_Gs7vsWKvRU_j91G/w529-h244/foreveryoung.png" width="529" /></a></em></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><em> </em> Pertti Koivula, Tuomas Vihma. Vuokko </span><div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> Hovatta, </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">Juha Jokela ja Leenamari Unho </span></div><div><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="border: 1pt none windowtext; color: #333333; font-style: normal; padding: 0cm;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Kuva Otto-Ville Väätäinen </span><br /></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif" style="font-size: 12pt; line-height: 107%;"><o:p> </o:p></span></p></div>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-68567272287713766222024-02-29T10:52:00.000-08:002024-02-29T10:52:16.937-08:00Helsingin Kaupunginteatterin Ilmasta rahaa <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helsingin
Kaupunginteatterin ilmasta rahaa on oppitunti Kelan etujen huijaamisesta. Mikko
Laine (Pekka Strang) on menettänyt työpaikkansa kaksi vuotta sitten, mutta
antaa vaimonsa (Raili Raitala) päivästä toiseen ymmärtää että hän lähtee
töihin. Työstähän sekin käy kun pyörittää avustusten hakemisverkostoa.
Hakijoina ovat myös hänen haamuvuokralaisensa.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaikki pyörii
suunnitelmien mukaan, kunnas Laineen oven takana seisoo yhtenä aamuna Kelan
tarkastaja (Emilia Sinisalo). Hän haluaa tavata Laineen vuokralaisen. Alkaa
melkoinen sotkujen selvittely. Avuksi Laine ”pakottaa” oikean vuokralaisensa
(Janne Kataja) ja Erkki-sedän (Kai Lahdesmäki) osallistumaan jälkiensä
peittämiseen. Jotta meno äityisi vielä vilkkaammaksi ja äänekkäämmäksi
tarvitaan lavalle vielä Heidi Herala, Helena Haaranen ja Sanna Saarijärvi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vauhdikkaan
farssin salaisuuksia ovat nopeat käänteet ja heiluvat ovet. Ovia suurella
näyttämöllä Antti Mattilan lavastamassa tilavassa olohuoneessa riittää. Ohjaaja
Sari Siikander on saanut esitykseen tarvittavaa vauhtia ja väärinkäsitysten
verkostoja. Toisessa näytöksessä kaikkien taidot ovat huipussaan ja yleisöllä
on hauskaa. Eikä suotta, esitys on mukaansatempaava, vaikka juoni ei huippuyllätyksiä
tarjoakaan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Englantilaisen
kirjailija Michael Cooneyn näytelmä Cash on Delivery sai ensi-iltansa 1996.
Meillä sitä on esitetty nimillä Ilmasta rahaa tai Puhtaana käteen. Cooneyn
näytelmät Munako herra ministeri (2000) ja Ministeriä viedään (2015) ovat
olleet Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa. Nyt nähtävän näytelmän on
kääntänyt Reita Lounatvuori. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUQN9eOnJ6HI_JSBFku5AIwRCOSvIriP2c8CGOnLni_zq_6KM0_O7LfNgOfwe1IOFqUGG5Itk8OGYyGBjvDceJEoQQDDKmlAqoymPENNV9yexCcSvvgSD6dSgYbCo2pgLBUYJvtWFG5X-fyDbTKU4pSmLaBJ7C3KGDUlGSIwhoFT5B7RcdZAeldKdwupp2/s1620/ilmastarahaa.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="751" data-original-width="1620" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUQN9eOnJ6HI_JSBFku5AIwRCOSvIriP2c8CGOnLni_zq_6KM0_O7LfNgOfwe1IOFqUGG5Itk8OGYyGBjvDceJEoQQDDKmlAqoymPENNV9yexCcSvvgSD6dSgYbCo2pgLBUYJvtWFG5X-fyDbTKU4pSmLaBJ7C3KGDUlGSIwhoFT5B7RcdZAeldKdwupp2/w451-h217/ilmastarahaa.png" width="451" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Emilia Sinisalo, Heidi Herala, Janne</span></span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> Kataja ja Pekka Strang </span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: large;"> Kuva Otto-Ville Väätäinen </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-80420003257542001832024-02-26T10:18:00.000-08:002024-02-26T10:18:38.792-08:00Q-teatterin Uuteen nousuun - laman lasten elämä ja teot <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Uuteen nousuun –
laman lasten elämä ja teot helsinkiläisessä Q-teatterissa on ravisuttava
esitys. Esityksen käsiohjelmassa kerrotaan että Juho Mantere ja Anna Brotkin
ryhtyivät muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan lama-ajan Suomessa 1990-luvun
alkuvuosina. Hyvinkäällä asuneet 1987 syntyneet käsikirjoittaja ja ohjaaja ovat
oivallisesti kaivaneet esiin kaiken olennaisen ensin omista muistoistaan ja
kokemuksistaan ja laventaneet sen ympäröivän maailman todellisuuteen.</span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kaikesta tästä Mantere ja Brotkin käsikirjoittivat yhdessä näytelmän, jonka Mantere ohjasi. </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmässä
neljä nelikymppistä (Satu Tuuli Karhu, Miro Lopperi, Olli Riipinen ja
Anna-Sofia Tuominen) on päätynyt muistelemaan kouluaikojaan entisen koulunsa
jumppasaliin. Alkaa hurja ja huikea matka vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Oma mielikuvani
1990-luvun lamasta koostuu työelämään liittyvistä asioista. Teimme Päiväopistoa
– <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ohjelmia työttömille ja ohjelmia
työttömyydestä. Ohjelmat esitettiin arkipäivisin iltapäivällä TV1:ssä. Vaikka
en itse joutunut laman kynsiin, sain siitä käsityksen ohjelmatyön kautta. Kerroimme,
että emme ruikuta lamasta emmekä liioin tarjoa katsojille
sopeutumisvalmennuskursseja työttömyyteen Eikä laman turmiollisilta
seurauksilta säästytty lähipiirissäkään. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Q-teatterin
Uuteen nousuun -näytelmässä ei ruikuteta eikä sopeuteta ketään. Se kertoo hyvin
realistisen ja hyvin uskottavan tarinan lasten ja nuorten näkökulmasta.
Esityksen räväkkyys vahvistaa uskoa siihen että kaikesta voi selviytyä ja
kaikesta myös on hyvä selviytyä. Näyttelijöiden vahva läsnäolo ja ehtymätön
voima ja vimma tekivät näytelmästä erilaisen ja erittäin hyvän. Joskus on hyvä
poistua omalta mukavuusalueeltaan. Näin minulle todella tapahtui Q-teatterissa. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfCxmMZZUDlZ1aQ5QbOBZ2V2V-Oo8r2ukEFWrCC1b3kJ_oOJd7JGaL06ae22KQVjxQx8AwmxYTOn9V8-ep8Ym5Hx2XUpq-rR_cVy2hyphenhyphenauBPePNpOLObOAVTHN7gOaW0_6_ucMtBwzH5Xdg2Ro-BpM5m2ZyptzDKkjuTrPsdJUVoZU7qFuwEcXdmxyp-zo1/s5760/q_uuteen_nousuun_press_001_53524628918_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3840" data-original-width="5760" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfCxmMZZUDlZ1aQ5QbOBZ2V2V-Oo8r2ukEFWrCC1b3kJ_oOJd7JGaL06ae22KQVjxQx8AwmxYTOn9V8-ep8Ym5Hx2XUpq-rR_cVy2hyphenhyphenauBPePNpOLObOAVTHN7gOaW0_6_ucMtBwzH5Xdg2Ro-BpM5m2ZyptzDKkjuTrPsdJUVoZU7qFuwEcXdmxyp-zo1/s320/q_uuteen_nousuun_press_001_53524628918_o.jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br />Kuva Pate Pesonius </span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-29303867742042211472024-02-23T01:33:00.000-08:002024-02-23T01:33:51.338-08:00Rautavaara - ihminen ja ikoni Teatteri Avoimissa Ovissa <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Rautavaara – ihminen ja ikoni – näytelmän kantaesitys oli
viime syksynä Riihimäen teatterissa. Näin esityksen Helsingissä Teatteri
Avoimissa Ovissa. Ilahduttavaa kun teattereiden yhteistyö kukoistaa.
Esityksessä lavalla on vain yksi näyttelijä Timo Ruuskanen. Esityksessä on
paljon kuvia Rautavaarasta ja hänen musiikkiaan kuullaan sekä näyttelijän että
laulajan itsensä esittämänä.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Timo Ruuskanen on kirjoittanut tarinan ihailemastaan
muusikosta, filmitähdestä ja huippu-urheilijasta. Ohjaajana ja dramaturgisena
apuna on ollut Olka Horila. Ruuskanen piti itsestään selvänä että hän on ainoa
mahdollinen henkilö esittämään Rautavaaraa. He molemmat ovat 188 senttiä pitkiä
ja painavat yhtä paljon. Katsojan on tässä asiassa helppo olla samaa mieltä
näyttelijä-kirjoittajan kanssa. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tapio Rautavaaran (1915-1979) ankea ja köyhä lapsuus
”punakaartilaisen kakarana” on koskettanut Ruuskasta ja koskettaa myös
katsojaa. Rautavaara on ollut selviytyjä lapsesta saakka. Hän ei unohtanut
taustaansa koskaan. Hän oli periaatteilleen uskollinen ja pysyi koko elämänsä
ajan Työväen Urheiluliitossa – monien urheiluherrojen houkutuksista huolimatta.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Esitys on vahva ja ehjä tarina koko Suomen rakastaman
taiteilijan elämästä. Valokuvat myös siivittävät tarinaa hienosti. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Olen nähnyt Timo Ruuskasen ja punaisen nenän monissa Red
Nose Company n esityksissä: Aleksis Kivi, Don Quijote, Juoksuhaudantie,
Punainen viiva. Red Nose Company valittiin vuoden teatteriksi viime vuonna.
Teatterista ja sen esityksistä on tullut suosikkini. </span><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOGQrPbksRcyQ7gv2uLVdE4T1hA1DSgmKGNX3i3AZw5mDayieFQZfzA6Fay_Op-ASPoLuLWN4yxJ782TfhTKXMqyX12unPY8HGiX5pdFggbbccP1R_5puZcpepzwLd9VW7KdYIOd6ehi3dqvwDNCCWc70bhXO1WPYNGHO2fowR4fuR0O8q7Hw6V_N31JJA/s1440/Rautavaara_pelkka_kuva-1440x750.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="750" data-original-width="1440" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOGQrPbksRcyQ7gv2uLVdE4T1hA1DSgmKGNX3i3AZw5mDayieFQZfzA6Fay_Op-ASPoLuLWN4yxJ782TfhTKXMqyX12unPY8HGiX5pdFggbbccP1R_5puZcpepzwLd9VW7KdYIOd6ehi3dqvwDNCCWc70bhXO1WPYNGHO2fowR4fuR0O8q7Hw6V_N31JJA/s320/Rautavaara_pelkka_kuva-1440x750.jpg" width="320" /></a></div> Kuva Nils Krogell<br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-24820000650813886432024-02-13T00:44:00.000-08:002024-02-13T00:44:41.664-08:00Tampereen Työväen Teatterin Frida <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tampereen Työväen Teatterin Frida on musiikkipitoinen
näytelmä meksikolaisen taidemaalarin Frida Kahlon elämästä ja etenkin hänen
rakkaudestaan omana aikanaan jo kuuluisuutta saavuttaneeseen taiteilija Diego
Riveraan. Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut Anne Rautiainen, palkittu ja
monipuolinen teatterin tekijä. Hän on erityisesti perehtynyt tanssi- ja
nukketeatteriin. Fridana on näytelmässä Elsa Saisio ja Riverana Pentti Helin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vaikka Frida ei ole musikaali,
ryhdyin alusta asti vertaamaan esitystä Tampereen Työväen Teatterin
unohtumattomiin musikaaleihin: Anna Liisa, Billy Elliot, Kinky Boots, Tytöt
1918, Vuonna 85. Vimmaa ja voimaa, menoa ja meininkiä, koskettavia tarinoita.
Lapsuudesta tai pikemminkin teinivuosilta ovat peräisin häivähdyksenomaiset
muistikuvat opereteista: Erämaan laulu, Hawaijin kukka, Mustalaisruhtinatar.
Naapuriteatterin West Side Story on huikeimpia kokemuksia kotikaupungin
teatteritarjonnasta. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ja nyt Frida, näytelmä – ”melkein
musikaali”. Frida Kahlo (1907-1954) on tunnettu koskettavista ja värikkäistä omakuvista.
Näytelmässä seurataan tarkkaan Fridan lyhyttä, taiteen tekemiselle omistettua elämää.
Hän sairasti 6-vuotiaana polion ja loukkaantui vakavasti 18-vuotiaana
liikenneonnettomuudessa, jossa bussi ja linja-auto törmäsivät toisiinsa.
Metallinen kaide lävisti Fridan lantion ja aiheutti useita murtumia. Frida leikattiin
yli 30 kertaa. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Onnettomuuden kuvaaminen on
näytelmän koskettavimpia kohtauksia. Raitiovaunu lähestyy uhkaavasti ja
lasinsirpaleet täyttävät koko näyttämön. Tekninen toteutus on huikea. Tämän
jälkeen lavalla liikutaan lavastaja Marie Antikaisen luomassa harmaassa ja ankeassa
ympäristössä. Ankeutta lisää Fridan kannoilla seuraava kuolema luurangon hahmossa. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mielikuvani – niin kuin
varmaan monen muunkin – Frida Kahlosta on voimakas ja värikäs. Hän on kuvannut maalauksissaan
itsensä useimmiten hyvin värikkäissä vaatteissa. Fridan vaatteista ovat
peräisin mielikuvat Meksikon värikylläisyydestä. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ehkä harmaudella on haluttu
korostaa Fridan elämän toivottomuutta. Hän on palavasti rakastunut Riveraan,
joka periaatteessa arvostaa Fridaa taiteilijana. Rivera ei kuitenkaan pysty
olemaan uskollinen Fridalle ja aiheuttaa pettymyksen toisensa jälkeen. Frida on
fyysisestä heikkoudestaan huolimatta vahva ja taiteessaan tinkimätön. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Rautiaisen Frida-näytelmän
sanoma on selkeä: ulkoisista tekijöistä huolimatta on arvokasta ja tärkeää
pitää kiinni omista vahvuuksistaan ja tehdä minkä kokee elämäntehtäväkseen. Sen
Elsa Saisio pystyi välittämään katsojille hyvin. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> <span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBUNB8a8DOAV96lPhQLGOrmX3RJzEpxUEBKUYghjf-aQTpk0t7hEs_cJvjufZxNiuUYMDbMjL4SxLXvoDxdQUrQts2HmQeJTWMCPnQDaqp6qiz_-pPj-25ikTjBFexh4H05VYoJ90ukqgAEaGHk38hF6-n_gvC4yNn_pPdUj1lTqsAumnT1-UzHDjPDLaI/s2048/Frida%20Pressikuva%208.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1443" data-original-width="2048" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBUNB8a8DOAV96lPhQLGOrmX3RJzEpxUEBKUYghjf-aQTpk0t7hEs_cJvjufZxNiuUYMDbMjL4SxLXvoDxdQUrQts2HmQeJTWMCPnQDaqp6qiz_-pPj-25ikTjBFexh4H05VYoJ90ukqgAEaGHk38hF6-n_gvC4yNn_pPdUj1lTqsAumnT1-UzHDjPDLaI/s320/Frida%20Pressikuva%208.jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> <span> <span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Pentti Helin ja Elsa Saisio</span></span></span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><span style="mso-spacerun: yes;"><span><span> Valokuva Kari Sunnari </span></span></span></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-20223005661249010502024-02-07T23:18:00.000-08:002024-02-07T23:18:48.047-08:00Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalem<p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helsingin
Kaupunginteatterin Jerusalem hätkähdyttää, hämmästyttää ja ihastuttaa. Näyttämöllä
on suuri punainen Pyhän Yrjön risti ja sen katveesta astuu esille
enkelisiipinen keijukainen laulaen Jerusalem-hymniä. Alkamassa on moderniksi klassikoksi luokiteltu
vuonna 2009 Lontoossa ensi-iltansa saanut Jez Butterworthin kirjoittama ja Pasi
Lampelan ohjaama näytelmä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Alun
herkän hetken jälkeen näyttämöllä alkaa melkomoinen meno. Entinen surmanajaja
Johnny ”Rooster” Byron (Santeri Kinnunen) on uransa päätyttyä leiriytynyt maalaiskylän
kupeeseen, omaan metsäänsä, oikeasti kunnan omistamaan. Kunta haluaa rakentaa
alueelle loistoasuntoja ja Byron on saanut muuttokäskyn toisensa jälkeen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Ränsistynyt
ja sekava pihapiiri vetää puoleensa etenkin seudun teinejä. Tarjolla on
alkoholia, huumeita, mahtavia bileitä ja Byronin hurjia tarinoita. Pihapiirissä
lojuvat myös wannabe-dj (Markus Järvenpää) ja muistisairautta poteva professori
(Joachim Wigelius). Välillä Byronin seuraan hakeutuu myös pubinpitäjä (Jouko Klemettilä).
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmässä
vietetään Pyhän Yrjön päivää, joka seutukunnan elämänmenossa on suuri tapahtuma.
Juhlapäivästä huolimatta viranomaiset ovat Byronin kimpussa. Hänen päiväänsä se
ei hätkähdytä millään tavalla – pikemminkin päinvastoin. Häivähdyksen
juhlapäivän merkityksestä tuo näyttämölle Jouko Klemettilä juhla-asussaan ja
tanssissaan, mihin nuoret hänet pakottavat. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Helsingin
Sanomissa (2.2.2024) Laura Kytölä arvelee, että Santeri Kinnunen tekee
Jerusalemissa loistavan, ehkä uransa parhaan roolityön. On helppo olla samaa
mieltä. Kinnunen on samalla kertaa karhea, itsevarma, mutta rakastettava oman
tiensä kulkija. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmässä
on runsaasti viitteitä myyttien maailmoihin ja kirjallisuussitaatteja. Vaikka
niistä ei saisikaan kiinni, se ei katsomista häiritse. Huikea oli esityksen
loppu, kun puut repivät itsensä irti juuriltaan ja alkoivat tanssia. Suuret
tarut ja tarinat eivät ole vielä kuolleet. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu1i9vGLmALUAbbNzNPPi1CPBmW-zLsq1sF_mmm9XWBTM1MKevEc4pqQK-kYbBdo9g9y2COyhnQb7RE3LzJOPqRPk5p0Y-yX5qs-ASI_n2wj8mvdLLt_zGz0BBil7qRLhncvYBEOMz7wFVTBuJdnnlns6NfAJf3bQabeL6ft1IiG3decRWO_7nLxdYGJWk/s1620/jerusalem.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="751" data-original-width="1620" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu1i9vGLmALUAbbNzNPPi1CPBmW-zLsq1sF_mmm9XWBTM1MKevEc4pqQK-kYbBdo9g9y2COyhnQb7RE3LzJOPqRPk5p0Y-yX5qs-ASI_n2wj8mvdLLt_zGz0BBil7qRLhncvYBEOMz7wFVTBuJdnnlns6NfAJf3bQabeL6ft1IiG3decRWO_7nLxdYGJWk/w418-h193/jerusalem.png" width="418" /></a></div> <span style="font-family: arial;"> Jouko Klemettilä ja Santeri Kinnunen </span><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;"> Kuva Otto-Ville Väätäinen <br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-64523529465805051882024-01-18T10:40:00.000-08:002024-01-18T10:40:07.788-08:00Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin Kansallisteatterissa <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="background-color: white;">Suomen Kansallisteatterin isolla
näyttämöllä nähtävä näytelmä ”Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin” on hyvin
merkittävä. Elina Hirvonen on yhdessä Ujuni Ahmedin kanssa muokannut Ujunin
elämästä ensin kirjan ja sitten ohjaaja Satu Linnapuomi on dramatisoinut
tekstin ja ohjannut siitä koskettavan näytelmän.</span><span style="background-color: white;"> </span></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 12.0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black;">Näytelmä on ravisteleva kertomus naisesta,
joka on muuttanut Somaliasta Mogadishusta kolmevuotiaana Suomeen. Tie
ihmisoikeusvaikuttajaksi, joka on organisoinut kansalaisaloitteen, jossa
vaadittiin selkeämpää lakia tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi ja
PENin (kirjailijoiden kansainvälinen sananvapausjärjestö) sananvapauspalkinnon
saajaksi on ollut monipolvinen. </span><o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 12.0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black;">Somaliasta kotoisin oleva tytöt elävät
rankkaa kaksoiselämää. Perhepiirissä pitäisi elää niin kuin Somaliassa on
eletty ja mieli palaa kuitenkin samanlaiseen elämään mitä koulutoverit ja muut
ympärillä olevat nuoret elävät. Tyttöjä vahditaan ja heiltä vaaditaan
Somali-yhteisöissä paljon enemmän kuin pojilta. Eikä kukaan selitä heille
miksi. </span><o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 12.0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black;">Näytelmä avaa katsojan silmät ymmärtämään
miten yliolkaisesti suhtaudumme huivipäisiin tyttöihin ja nuoriin naisiin. Emme
tiedä heidän elämästään mitään. Meillä ei ole aavistustakaan siitä millaisessa
ristipaineessa he elävät. Hirvosen ja Ahmedin teksti ja hienolla tavalla
toteutettu näytelmä antaa eväitä uudenlaiselle suhtautumiselle. Kerrankin oli
selkeästi esitys, joka jätti jälkensä ajattelutapaani. </span><o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-bottom: 12.0pt;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="color: black;">Näytelmän menestys taisi yllättää
Kansallisteatterin väen. Syksyn esitykset myytiin loppuun hujauksessa ja samoin
on käynyt myös kevään esitysten. </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 12.0pt;"><span style="color: #100a24;"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7B4snMln33WNqAVKUhJ5BLwNLAj2DVO4IhHgekaByVaKlUJMlF6GzpeuYbpYEdC2i32UtowOb0HNNuKrvC5JI_hok1Y-vcI7G1Agc0g2CErFVq8iWlk_J_i8lZ8ABBHtm9v7B-x3Fya4bust2eiGvSOiQiZjzRAOKm3WNPOwLoW3qCoPEJCrzbF0oMCcd/s800/tyt%C3%B6illekaksi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="618" data-original-width="800" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7B4snMln33WNqAVKUhJ5BLwNLAj2DVO4IhHgekaByVaKlUJMlF6GzpeuYbpYEdC2i32UtowOb0HNNuKrvC5JI_hok1Y-vcI7G1Agc0g2CErFVq8iWlk_J_i8lZ8ABBHtm9v7B-x3Fya4bust2eiGvSOiQiZjzRAOKm3WNPOwLoW3qCoPEJCrzbF0oMCcd/s320/tyt%C3%B6illekaksi.jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><br /></span><p></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 12.0pt;"><span style="color: #100a24;"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Safiya Abukas ja Emilia Neuvonen</span><br /></span></span></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 12.0pt;"><span style="color: #100a24;"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span><span> Kuva Tuukka Ervasti </span></span></span></o:p></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-16465222195613626532023-12-23T06:52:00.000-08:002023-12-23T06:52:20.811-08:00Joulu Tampereen Tammelassa 1950-luvulla <p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3PWPRFie1a5HoGnDnvUOXj3OXlnlFVfXU3vYdPlCgPOtsU7RBDxrUw_pjTCUd3BGzhRrz1chrOnWduLq9cEIu0fGVl98oUpeU12Uf8YHeBNV8yvwQYpFzpJYCB0iRS3VgRfTN9uYkrqsORkwpwjeYJOlYD2OIazcVUGa3vAKtuXg6XUBLtagdSrBXbd7K" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3PWPRFie1a5HoGnDnvUOXj3OXlnlFVfXU3vYdPlCgPOtsU7RBDxrUw_pjTCUd3BGzhRrz1chrOnWduLq9cEIu0fGVl98oUpeU12Uf8YHeBNV8yvwQYpFzpJYCB0iRS3VgRfTN9uYkrqsORkwpwjeYJOlYD2OIazcVUGa3vAKtuXg6XUBLtagdSrBXbd7K" width="180" /></a></div><p></p><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Välimuotolaukku ja enkelikello</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joulukuusi, jossa oli oikeat kynttilät ja hopealankaa. Tädin
enkelikello, jossa enkelit pyörivät ja josta lähti kaunis ääni. Kermavaahto,
jota sai tätien luona luumukiisselin päälle joulupäivänä. Joululahjaksi saamani
kirja, jota sai joulupäivänä lukea rauhassa. Punainen kynttilänjalka, jossa
paloi kolme valkoista kynttilää. Italian salaatti, jota opin tekemään
kotitaloustunnilla ja jonka äiti hyväksyi uudeksi jouluruoaksi.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Joulupöydässä oli tarjolla lipeäkalaa ja valkokastiketta, lasimestarin
silliä, rosollia, lanttu-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa, keitettyjä
herneitä, kinkkua, keitettyjä perunoita, joululimppua, kotikaljaa. Jälkiruokana
oli sekahedelmäkeittoa. Kahvin kanssa myöhemmin illalla oli tarjolla
joulutorttuja, piparkakkuja, Hanna-tädin kakkuja. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jouluaattona meillä oli kotona kuusi-henkisen perheen
lisäksi tätejä, setä, isotäti ja isosetä. Olimme tietysti koolla jollain
kokoonpanolla joka viikonloppu, mutta joulu oli eri asia. Saunakin tuntui
erilaiselta jouluaattona. Kaikilla oli pyhävaatteet päällä, oli hyvää syötävää,
radiosta kuunneltiin Taatan joulupakina ja joululaulujakin laulettiin. Joulupukki
ilahdutti meitä lahjoillaan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lukiolaisena olin joululomalla kiireapulaisena
laukkukaupassa. Jouluaatto oli liikkeessä hyvin vilkas päivä. Liikkeen edessä
oli pitkän linjan onnikoitten pysäkki. Moni ”maalaismies” – kuten me
tamperelaiset heitä nimitimme, poikkesi kauppaan. ”Pitäisi saada muijalle
joululahjaksi laukku.” 1960-luvun alkuvuosina oli muotia välimuotolaukku –
suurempi kuin siro käsilaukku, mutta pienempi kuin tavallinen kassi.
Suosittelin ja esittelin muotilaukkuja. Yritin udella väriä: musta vai ruskea
ja eri malleja. ”Neiti voi valita mieleisensä.” Neiti valitsi laukun ja kääri
sen paperiin. Kerroin että laukun voi tulla joulun jälkeen vaihtamaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jännittyneenä odotin miten moni hämeenkyröläinen tai
ylöjärveläinen emäntä tulee vaihtamaan laukkunsa joulun jälkeisinä päivinä. Ei
kukaan tullut. Eipä silti en minäkään koskaan ollut pettynyt tai kokenut
saavani vääränlaista tuliaista, kun mieheni oli ulkomaanmatkoiltaan ostanut
minulle mekkoja, puseroita, kenkiä tai koruja. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Lahjojen antaminen ja saaminen on hauskaa, mutta jos
jouluaattona on koolla isompi joukko sukulaisia, voi lahjojen antamisesta tulla
rasite. Muutama vuosi sitten teimme radikaalin päätöksen. Jokainen aikuinen saa
vain yhden lahjan. Arvomme – ilman virallista valvojaa – tyttärieni kanssa kuka
antaa kenellekin lahjan. Lahjan antaja voi udella mitä lahjan saaja haluaisi.
Koululaiset ja heitä nuoremmat saavat lahjoja vanhan tavan mukaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Uudesta käytännöstä huolimatta lukiessani syksyn
kirjauutuuksia mietin kenelle tämän kirjan voisi antaa lahjaksi. Usein sitten
lainaan kirjan hänelle, jonka oletan pitävän kirjasta. Tyttäreni saavat
luettavaksi Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia ja Heini
Junkkaalan kirjoittaman Pirkko Saision elämäkerran Pirkko Saisio - Sopimaton. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Sisar saa Silja-Elisa Laitosen Haavat ja
toisena kirjana Tuomas<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Nyholmin Sami
Haber – forever yours. Vävyille tarjoan luettavaksi Lea Ypin Albaniasta
kertovan kirjan Vapaa ja Antti Järven Minne katosi Antti Järvi? Langolle
mieluinen on Seppo Jokisen Sen maksaa mitä tilaa. Seuraavia sukupolvia
houkuttelen lukemaan Iida Turpeisen Elolliset ja Victoria Belimin Punaiset
seireenit.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Loistava joululahja olisi vuoden lukuoikeus äänikirjoja
välittävälle BookBeatille tai jollekulle muulle vastaavalle yritykselle.
BookBeatilta on mahdollisuus ostaa lukuoikeuksia useammalle henkilölle, joiden
ei tarvitse asua samassa osoitteessa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p><br /><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-64470961998662652512023-11-26T09:06:00.000-08:002023-11-26T09:06:35.253-08:00Suomen Kansallisteatterin Juhlat - ja elämä siinä sivussa <p><span style="font-family: arial; font-size: large;">Kaikki alkaa lupaavasti Suomen Kansallisteatterin suurella
näyttämöllä Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmän ensi minuuteilla. Eeva (Sari
Puumalainen) on kutsunut koolle perheen ystävät juhlistamaan hänen ja Heikin
(Timo Tuominen) 30-vuotishääpäivää. Juhlat ovat Heikille yllätys. Sari
Puumalainen ryntäilee hermostuneena ja jännittyneenä pitkin näyttämöä
rehvakkaasti vannealushameessa ja levitetyissä hiharakenteissa. Juhlien teemana
on Valheita ja viettelyksiä -elokuva. Myöhässä oleva Heikki saapuu aikanaan ja
juhlat pääsevät alkamaan.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jo juhlien alusta lähtien ilmassa on keski-ikäisten naisten
ja miesten välien selvittyä, eroamisia, pettymyksiä, rakkautta, suhteiden
alkamisia ja loppumisia. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet Kirsi
Porkka ja Marina Meinander. Kaikki toimii näyttämöllä hyvin ja kerronta etenee
soljuvasti. Mutta loppujen lopuksi tuntuu, että olen nähnyt ja kuullut tämän
kaikan jo moneen kertaan. Keskeisenä teemana on vanhempien odotukset lapsistaan
ja suorittaminen niin työelämässä, kuin elämässä yleensäkin. Uutta ei ole huoli
maapallon tuhoutumisestakaan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Eeva ja Heikin tytär (Minka Kuustonen) on menestynyt urallaan
upeasti. Samaa ei voi sanoa perheen lukiolaispojasta (Juhana Hurme). Mutta
näytelmän edetessä paljastuu väkisinkin miten eksyksissä menestyjä tosi asiassa
on. Eikä Heikin uusi rakkauskaan niin kovin pitkään kestä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmän liikuttavinta seurattavaa on pyörätuoliinsa käpertyneen
Eskon, Eevan isän (Heikki Nousiainen) ja äidin Kaarinan (Leena Uotila)
kanssakäyminen, heidän keskinäinen rakkautensa. Vaikka Kaarina on näennäisesti
kaikkensa uhraava miehensä omaishoitaja, on hän se joka uskaltaa sanoillaan
sivaltaa seuraavien sukupolvien puuhia. Sanavalmis Kaarina ymmärtää toisaalta
seuraavien sukupolvien touhuja ja <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pystyy
myöntämään että he voivat tehdä mitä haluavat. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Juhlat on täynnä loistavia ja osuvia sutkauksia. Monet kohtaukset
ja sanonnat saavat katsojat hymähtelemään hyväntahtoisesti, välillä nauramaan
vapautuneesti. Ihailtavaa riittää puvustuksessa (Saija Siekkinen) ja
lavastuksessa (Katri Rentto). <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgM-mqfoJatlC4wxUQGhugtPt-NH4qurETp4LgyNudFtFZn7Bl4BnzQA8TUd5iJ_VG1mlFepRWB7udGELDmhJqHq551DCWc86UOPelgIzVaruz6yZlbqpC40epQgZ0v4GNySxgwDt3uK-lW2txTw0FXA0H3LzEhf6Fn_2_IFM7kgKjAyldCEwn2WImYZdU/s2048/juhlatjael%C3%A4m%C3%A4siin%C3%A4sivussa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1366" data-original-width="2048" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgM-mqfoJatlC4wxUQGhugtPt-NH4qurETp4LgyNudFtFZn7Bl4BnzQA8TUd5iJ_VG1mlFepRWB7udGELDmhJqHq551DCWc86UOPelgIzVaruz6yZlbqpC40epQgZ0v4GNySxgwDt3uK-lW2txTw0FXA0H3LzEhf6Fn_2_IFM7kgKjAyldCEwn2WImYZdU/s320/juhlatjael%C3%A4m%C3%A4siin%C3%A4sivussa.jpg" width="320" /></a> </span></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /> Leena Uotila ja Heikki Nousiainen </span></span><o:p></o:p><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"> Kuvaaja Cata Portin </span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-43393909023854315942023-11-15T10:25:00.000-08:002023-11-15T10:44:13.953-08:00Suomen Kansallisteatterin Omapohjan Talo <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kansallisteatterin
Omapohjan näyttämöllä on näytelmässä Talo kaksi taloa ja kaksi henkilöä:
mainetta niittänyt näyttelijä ja lapsuudenkodissaan koko ikänsä asunut isäntä.
Näyttelijä (Pirjo Luoma-aho) haluaa ostaa vaarinsa rakentaman talon ja vetäytyä
sinne rauhaan – itse asiassa sairastamaan. Taisto (Petri Liski) on tukahtua
yksinäisyyteensä ja kaiken polkemiseen paikallaan.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Taina West on
kirjoittanut ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta ”julistavan” näytelmän, josta
Laura Jäntti on ohjannut koskettavan ja karhean hauskan esityksen. On
myönnettävä, että henkilöt ovat aika kliseisiä, mutta niinhän me ihmiset olemme.
Usein tarvitaan joku tuuppaamaan eteenpäin ja kertomaan mitä toinen ihan
oikeasti voisi tehdä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tarina on
täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän kuin suuresti
julistettavat asiat. Riikka ei muista naapurin häntä neljä vuotta nuorempaa pikkupoikaa.
Vasta kun Taisto näyttää Riikalle vanhan valokuvan, muistuu Riikan mieleen
pikkupoika, joka seurasi häntä kaikkialle. Taisto myöntää olleensa
umpirakastunut vanhempaan kaupunkilaistyttöön. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nyt on aika
heidän kummankin auttaa toistaan. Toinen pystyy kertomaan sairaudestaan ja
toinen yksinäisyydestään ja kumppanin kaipaamisesta. Sairauden ohella
näyttelijällä on pohdittavanaan myönteinenkin asia: ryhtyisikö hän
kirjoittamaan muistelmiaan. Hänestä tuntuu, että hänen elämäänsä liittyvät
tarinat ovat mielenkiinnottomia ja liian tavanomaisia. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmän
tunnelma oli kahden ammattitaitoisen näyttelijän tasapainoista ja punnittua
työtä. </span><span face="Arial, sans-serif"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg5acQV_5768cBvntC8qcvyk7FWecXtohlXQtGZlr2XsSsiUBWyQaERIB11hB8ZK30tEuwGLbs7GOBTDP4HD-axCdyjsQ_DuyJHp_7qxzVDzVmbzTeyZOq-7Iz7ADucW6TxyMIhB1P4YSPjedeQqsfdkOY5jN9fpiedBbvikbid3VaWwzHMQX0cogIon5uu" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="630" data-original-width="1200" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg5acQV_5768cBvntC8qcvyk7FWecXtohlXQtGZlr2XsSsiUBWyQaERIB11hB8ZK30tEuwGLbs7GOBTDP4HD-axCdyjsQ_DuyJHp_7qxzVDzVmbzTeyZOq-7Iz7ADucW6TxyMIhB1P4YSPjedeQqsfdkOY5jN9fpiedBbvikbid3VaWwzHMQX0cogIon5uu" width="320" /></a></div><br /> <span style="font-family: arial;"> Kuvassa Pirjo Luoma-aho ja Petri Liski</span><div><span style="font-family: arial;"> Kuva Stefan Bremer <br /></span><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p></div>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-91432574727982872792023-11-13T05:47:00.000-08:002023-11-13T05:47:30.177-08:00Kysy siskoilta Espoon teatterissa <p><span style="background-color: white; font-family: Arial, sans-serif;">Kysy
siskoilta -esityksen kantaesitys oli Turun kaupunginteatterissa syksyllä 2021.
Näin sen Espoon teatterissa. Näytelmän motto: ”Jostain syystä naisten
hormonijutut ei oo tabuja siks, etteikö niistä sais puhua, vaan siks, että ne
on niin kiusallisia, ettei kukaan halua puhua niistä”, koskee jokaista naista
ja siinä samalla myös jokaista miestä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; font-family: "Arial",sans-serif; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Esitys käsittelee naiseutta ja
hormonien vaikutuksia historian ja tutkimustiedon varassa. Oman osionsa saavat
hysterian historia, pirullinen PMS, loputtomat ulkonäköpaineet, kuukautiset, äitiys
ja vanheneminen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; font-family: "Arial",sans-serif; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Näytelmäkirjailija-ohjaaja Satu
Rasila tunnustaa alun perin kirjoittaneensa tekstiä ohjeeksi omalle itselleen,
piti kartoittaa etukäteen mitä ikääntyminen tuo tullessaan. Teksti kantoi
kuitenkin kokonaiseen esitykseen, johon Susanna Haavisto kirjoitti laulut ja
Anna-Mari Kähärä sävelsi musiikin. Kähärä myös huolehtii esityksen etenemisestä
pianon takana tukenaan bassossa Sara Puljula. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Rehvakas ja
rempseä esitys tempaisee katsojan mukaansa välittömästi. </span><span style="color: black; font-family: "Arial",sans-serif; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Välillä
tunnelma on hyvin harras, välillä riehakas tai tavattoman hauska. </span><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Lavalla loistavat Eija Ahvo, Anna
Victoria Eriksson, Susanna Haavisto, Pauliina Saarinen ja Anna-Sofia Tuominen.
Esitys on tulvillaan tietoa ja tunteita, tietoa tulvii välillä turhankin
runsaasti. Mutta lopputuloksena on tosi asia: hormonien kanssa pärjää ja oppii
elämään. Ja siskoilta kannattaa aina kysyä neuvoja ja jakaa heidän kanssaan
kokemuksia. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><o:p> </o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZjymuK7ppCC6BhNBm42uJi7UiTtyRQEwkGhrrLOiUop7jQAhla933AIBZCNVTDnVvxW-AR5nYK1Kf-peSZ2zHxnlMf_HkwWWF-fhGcrcg33NuF5UlxB2jZqfNQFnUUZLs6MtTSEGcXTDzcnXtYxekaoeKfqjfKw35yOwX26ju_k-9pkggeWh9c9iQoD6S/s1670/kysy%20siskoilta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1580" data-original-width="1670" height="303" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZjymuK7ppCC6BhNBm42uJi7UiTtyRQEwkGhrrLOiUop7jQAhla933AIBZCNVTDnVvxW-AR5nYK1Kf-peSZ2zHxnlMf_HkwWWF-fhGcrcg33NuF5UlxB2jZqfNQFnUUZLs6MtTSEGcXTDzcnXtYxekaoeKfqjfKw35yOwX26ju_k-9pkggeWh9c9iQoD6S/s320/kysy%20siskoilta.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-23176378526488332502023-11-06T10:27:00.000-08:002023-11-06T10:27:02.913-08:00Tampereen Työväen Teatterin Saituri - Ihana raha <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tampereen
Työväen Teatterissa hurmaa katsojia näytelmä Saituri, alaotsikolla ”Ihana raha”.
Lisänimi on enne. Näytelmä on ihana, mutta se on myös riemastuttava, säkenöivä,
sitä mitä voi nimittää teatterin juhlaksi.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Moliéren
kirjoittama komedia Saituri nähtiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1658. Eli melkein neljä sataa vuotta katsojat ovat
kerääntyneet teattereihin katsomaan mitä tapahtuu kun rikas ja vanha saituri
Harpagon yrittää saada vaimokseen nuoren ja kauniin Mariannen. Marianne on
rakastunut Harpagonin poikaan ja Harpagonin tytär on rakastunut Valére-nimiseen
nuorukaiseen. Harpagon ei tyttärensä puuhia hyväksy. Hän haluaa naittaa
tyttärensä rikkaalle, mutta vanhalle herra Anselmille. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tässä ainekset minun
tämän syksyn ehdottomalle suosikilleni. On tapana sanoa että joku loihtii
hienon esityksen taikasauvallaan. Tampereella sitä on heiluttanut teatterinjohtaja
Otso Kautto. Ja hyvin on heiluttanutkin. Hänellä on ollut oivallisena tukena
toimittaja Juha-Pekka Raeste. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmän
kieli on kiehtovaa. Se on samalla kertaa runomittaista ja suoraa kerrontaa. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Voima,
joka minua ajaa, on mitä suloisin,</span></i></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;">enkä
edes osaa toivoa toisin.<o:p></o:p></span></i></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mutta
jos ihan totta puhutaan, niin onneni on vajaa,<o:p></o:p></span></i></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-family: arial; font-size: medium;">olen
levoton; taidan rakastaa jo enemmän kuin soisin. <o:p></o:p></span></i></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Näytelmässä
ei eletä vain 1600-luvun Ranskassa. Rahan tekemiseen ja rahan turmiollisuuteen
pureudutaan näytelmässä neljän asiantuntijan avulla tämän päivän
näkövinkkelistä. Samuli Muje, Riikka Papunen, Pihla Pohjolainen ja Eriikka
Väliahde huolehtivat näytelmän ”Ihana raha” -osuudesta napakasti sulkapalloa
pelaten. Eihän rahan tekemisessäkään voi taukoa pitää vaan pelin on jatkuttava
aina vaan.</span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">Näytelmän
lavastus- ja pukusuunnittelu on Pirjo Liiri-Majavan käsialaa. Etenkin puvut
ovat häikäisevän hienoja. Raha-asiantuntijoilla hienostuneesti erilaiset,
kaikilla naisilla kuitenkin kahisevat helmat.</span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">Saituri
on Auvo Vihron juhlaa. Punaisten korkokenkiensä kärkeä myöten hän on
vastenmielinen, omaa erinomaisuuttaan uhkuva itsekäs vanhus, mutta kuitenkin
aika rakastettava. Taiturimaisesti huolehtivat rooleissaan Harpagonin tytär
Eine Koskinen ja poika Hiski Vihertörmä omien näkemystensä läpiviemisestä.
Pihla Pohjolainen oli oman arvonsa tunteva ”köyhä”, kaunis Marianne. Jari
Pohjola oli palvelijaksi naamioitunut perijä-nuorukainen ja Suvi-Sini Peltola
säätäjä, oman aikansa neuvonantaja. </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;">Ajankohtaisia
rahoitusneuvoja saa myös Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa Okko
Leon näytelmässä Ape Army. Esitys on niin ajassa kiinni että etukäteen oli
perehdyttävä näytelmässä käytettävään sanastoon. Siinä missä Saiturissa
pelataan perityllä rahalla, Ape Army on oppitunti siitä miten tässä ja nyt
rikastutaan ja välillä saatetaan myös köyhtyä. Naimakaupoilla ei kukaan Ape
Armyn maailmassa rikastu, vaan omalla kyvykkyydellä ja
häikäilemättömyydellä.</span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmZYp9lb57HWib-80EFkxHz730eGqVVJk0yjerC-FMP5k2vg6dan8fMWCUyhydH9YLv-zUQNgE9eyuh55PHq-61Npd2Zc02ds9cUn9gM7D8PHyB5BtN4Mq2C8vhuR323UNUWbhC_rPb4Z7VxMfflUVvN8B7OpPsKexQ0Ck-U7tt_IuNdVVAZ4_VQLnueDg/s3241/Saituri_DSC08338.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3241" data-original-width="2161" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmZYp9lb57HWib-80EFkxHz730eGqVVJk0yjerC-FMP5k2vg6dan8fMWCUyhydH9YLv-zUQNgE9eyuh55PHq-61Npd2Zc02ds9cUn9gM7D8PHyB5BtN4Mq2C8vhuR323UNUWbhC_rPb4Z7VxMfflUVvN8B7OpPsKexQ0Ck-U7tt_IuNdVVAZ4_VQLnueDg/s320/Saituri_DSC08338.jpg" width="213" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: large;"> Auvo Vihro Saiturina</span><p></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"> Kuva Kari Sunnari</span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"></span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: large;"> </span><span style="color: #202122; font-family: arial; font-size: large; line-height: 107%;"> </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></p><p>
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><br /><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-67956924463676516022023-11-06T06:31:00.001-08:002023-11-06T10:27:30.039-08:00Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen ravistelee
käsityksiämme Kalevalasta ja sen sankareista perusteellisesti ja riemullisesti.
Juha Hurme on päätellyt että koko Kalevala on Eljas Lönnrotin käsialaa. Lönnrot
on kuunnellut ja muistiin kirjannut lukemattoman määrän runoja, mutta
rakentanut niistä itse jännittävän ja kunniakkaan tarinan.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #1a001a; line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">”Kalevala on hieno kirja. Tutkijoiden
mukaan se on aika puhtaasti kaunokirjallinen tuote. Tehdessään kansanrunoutta
ymmärrettäväksi Lönnrot väärensi perinnettä hyvää hyvyyttään. Aineisto oli
hankalaa, monesti karjalankielistä ja saavuttamatonta. Juoni on Lönnrotin
keksimä ja jopa termi <em>Kalevala</em> hänen
muokkaamansa. Sellaista paikkaa ei muinaisrunoudessa ole”, sanoo Juha Hurme.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Juha Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä Eino
Salmelaisen näyttämöllä kaikki on toisin. Tätä uudenlaista tarinaa vie
eteenpäin Pekka Käpin musiikki ja äänimaailma, missä ei ole tietoakaan
kansanmusiikin poljennosta tai viipyilevästä toistosta. Pikemminkin välillä
tuntui kuin olisi ollut rock-konsertissa, ainakin niissä osuuksissa, joissa
tarinaa kerrotaan englanniksi, karjalan kieltä unohtamatta.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hurmeen tulkinnan mukaan saattaa sittenkin olla niin että
tarinoiden Väinämöinen onkin ollutkin nainen. Heidi Kiviharjun Väinämöinen
täyttää tarumaisen sankarin roolin täydellisesti. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kuten Lönnrotin Kalevalassa niin Hurmeenkin Kalevalassa
etsitään Sampo. Sampo ratkaisisi kaiken: luontokadon, energiapulan ja
valtionvelan. Väinämöinen laittaa peliin kaiken, mutta esteitä on liikaa. Louhi
(Petra Ahola) on sittenkin ovelampi. Ja voimaa Louhi saa renkailla
taituroinnista. Liike on usein Juha Hurmeen esitysten kulmakivi, niin nytkin.
Riemastuttavaa oli kun kokeneet näyttelijät Teija Auvinen (Ilmatar) ja Pentti
Helin (Joukahainen) repäisivät ja innostuivat tanssimaan ja steppaamaan siinä
missä nuoremmatkin.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hauska, luutuneita käsityksiä ravisteleva ja vauhdikas
esitys. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p></o:p></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbAb25AS_LROiSfk96v-TOaVdeDmAsOPrdTxz77kWZ5MwA88QpA_23kFTiiuSppR95jLGgCP8GfJXE9lcUwaL86Ed-tjVZEc00AHkPEzTGunzBP2d1gNlK5_amc0k-NruM6su6vKqVyACEmknmR3KxlCm17GyOp7mSzg5I7fuiJtXR_qFMApyMpneZGuW2/s2976/v%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen%209%20(300%20dpi).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1984" data-original-width="2976" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbAb25AS_LROiSfk96v-TOaVdeDmAsOPrdTxz77kWZ5MwA88QpA_23kFTiiuSppR95jLGgCP8GfJXE9lcUwaL86Ed-tjVZEc00AHkPEzTGunzBP2d1gNlK5_amc0k-NruM6su6vKqVyACEmknmR3KxlCm17GyOp7mSzg5I7fuiJtXR_qFMApyMpneZGuW2/s320/v%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen%209%20(300%20dpi).jpg" width="320" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"> <span style="font-family: arial;">Heidi Kiviharju ja Pentti Helin </span><br /></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial;"> Kuva Kari Sunnari </span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-82938408432734428252023-10-25T09:39:00.002-07:002023-11-13T23:36:09.538-08:00Teatteri Jurkan Elämän ensikertalaiset <p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Teatteri Jurkka täyttää 70-vuotta. Juhlanäytelmäksi on
päätynyt Lauri Veijosen kirjoittama Elämän ensikertalaisia – eli ikoni ja
assistentti. Näytelmä on hioutunut esitykseksi Jurkan ja KOM-teatterin yhteistyöllä.
Ohjaaja on Lauri Maijala ja lavalla Tommi Eronen ja Ella Mettänen. Ja taas
kerran on pakko muistella miten Jurkan pikkuruinen teatteritila ei tälläkään
kertaa tuntunut pieneltä eikä oikein ollut aistittavissa sekään että katsomossa
on paikat vain viidellekymmenelle katsojalle. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Elämän ensikertalaisia on näytelmä näytelmien tekemisestä.
Assistentti (Tommi Eronen) on menettänyt ikoninsa, huippulahjakkaan ohjaajan
(Ella Mettänen). Ohjaaja on sairastunut aivosyöpään ja menehtynyt eikä ohjaaja
tunnu millään selviytyvän yksinään. Hän ei mielestään osaa mitään, ei onnistu
mistään, on turhautunut ja ahdistunut ja vihainen ohjaajalle, joka on hylännyt hänet. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Teatterin tekemisen rankkuus ja vaikeus tulee monella
tavalla näytelmässä esille, on itse asiassa sen keskeistä antia. Maijala on
taiturimaisella otteellaan saanut esityksestä raikkaan ja vauhdikkaasti
etenevän. Äänimaailma on huikea, Jani Rapon käsialaa. Samoin valot vievät
esitystä hienosti eteenpäin ja syvensivät monia tilanteita, suunnittelija Saku
Kaukiainen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Vauhdikkuudesta kantaa vastuun ilmiömäinen Tommi Eronen. Hän
on kuin jönglööri tai strapetsitaiteilija, joka saa välillä esityksen
pysähtymään paikalleen ja seuraavassa hetkessä syöksymään eteenpäin vauhdilla,
missä katsoja ei tahdo pysyä mukana. Ei voi kuin ihailla. Ihailin myös Ella
Mettäsen samalla kertaa herkkää ja vahvaa ohjaajaa. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmää esitetään syksyn mittaan myös Tampereella ja Turussa. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: arial;">Merkillisiä
sattumuksia näytelmän tiimoilta oli Outi Nyytäjän hautaan ”törmääminen”
Maunulan uurnalehdossa. Nyytäjä oli se henkilö, joka oli tehnyt suuren
vaikutuksen assistenttiin – niin kuin ”oikeassa elämässä” teki hyvin moniin. </span><span style="font-family: arial;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjMkXLJYC9a3WMPJ7ifbMLfwtKiovWt4GTBa072M7dwvKKcoD3JzOMgqiZriEWuNw_oAGFVfkEoPfSClE7wsmOQ4UTC7F61PH3IbX4JtCP8GY4ZgR56uVgNmmXFEG3VQ7Y59OdVC5xa_VmcfbKQVI9WQSdDmVUPA-5JouDEMd5xEROK0XaaIIXbDVq3TE7M" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="333" data-original-width="500" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjMkXLJYC9a3WMPJ7ifbMLfwtKiovWt4GTBa072M7dwvKKcoD3JzOMgqiZriEWuNw_oAGFVfkEoPfSClE7wsmOQ4UTC7F61PH3IbX4JtCP8GY4ZgR56uVgNmmXFEG3VQ7Y59OdVC5xa_VmcfbKQVI9WQSdDmVUPA-5JouDEMd5xEROK0XaaIIXbDVq3TE7M" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /> Ella Mettänen ja Tommi Eronen </span><p></p><p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> Kuva Marko Mäkinen </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><br /></span><p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-83653976762148945992023-10-15T07:16:00.001-07:002023-10-15T07:23:40.250-07:00Q-teatterin Joitakin keskusteluja merkityksestä <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">O-teatterissa
kuunnellaan ja katsotaan <i>Joitakin keskusteluja merkityksestä</i> -näytelmää.
Teksti ja ohjaus on Akse Petterssonin käsialaa. Näyttämöllä istuu kolme näyttelijää:
Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Tommi Korpela. Lavalla on lähes koko ajan muusikko
Ringa Manner, välillä siellä piipahtaa tanssija Jyrki Karttunen. Kolmikko ei
paljon muihin henkilöihin kiinnitä huomiota. Laimeasti he ihmettelevät mitä tanssija
tekee paikalla ja Korpelan mielestä muusikolta ei pidä missään tapauksessa
kysyä yhtään mitään.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Sen sijaan
kolmikko yrittää näennäisesti saada kiinni toistensa ajatuksista ja tarkoitusperistä.
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kovin hyvin se ei onnistu. Jokaisella on
oma asiansa, jota he yrittävät edistää. Tilanne on kaikkien kannalta hyvin
epämukava. Ei katsojallekaan tarkkaan selviä miksi ja mitä näyttelijät
odottavat. Uutta roolia, joka mullistaisi elämän ja tekisi kuuluisaksi tai edes
pientä sivuosaa, jotta tulisi omillaan toimeen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kolmikon ajatusten
vaihto on huikeaa, rytmi on välillä hämmentävän nopeatempoista. Heillä on ja ei
ole asiaa toisilleen eivätkä he aina tiedä mihin paasaamisellaan pyrkivät.
Näyttelijät ovat esityksessä huikeita. Erityisesti jäi mieleen Elina Knihtilän
pitkä monologi, missä hän pohti eri sanoja ja niiden vaihtoehtoja: kylmä –
kuuma, iso – pieni, kapea – leveä. Sanaparien määrä oli loppumaton. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Mitään
yksiselitteistä selitystä ei näytelmän loppukaan sisällä. Ja kuitenkin se
sisältää paljon ja valottaa elämän rajallisuutta ja ajoittaista
merkityksettömyyttä. </span><span face="Arial, sans-serif"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUhiuNfMtDoi1OkzH2IaFlXy3FOCERhNUcleef2t1-ZVaVJwQegAsiF7CK8XrmLsTzd-OMdw_aE1c1OzZb8pPYf4yp-S2seIlUVhSds77kzFDhI4W_h5O1NpVtWT7H-SIiVc1-4y5hTX20x_PfuGOI-JMM9HNWaC4hX4NM0BiKQdece2cP2I874ZtMRMvI/s799/q-teatteri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="799" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUhiuNfMtDoi1OkzH2IaFlXy3FOCERhNUcleef2t1-ZVaVJwQegAsiF7CK8XrmLsTzd-OMdw_aE1c1OzZb8pPYf4yp-S2seIlUVhSds77kzFDhI4W_h5O1NpVtWT7H-SIiVc1-4y5hTX20x_PfuGOI-JMM9HNWaC4hX4NM0BiKQdece2cP2I874ZtMRMvI/s320/q-teatteri.jpg" width="320" /></a></div> <p></p><p class="MsoNormal"> <span style="font-family: arial; font-size: medium;"> Pirjo Lonka, Tommi Korpela ja Elina Knihtilä</span><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> Kuva Pate Pesonius </span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-6362264231525432732023-10-09T11:17:00.004-07:002023-10-09T11:17:54.588-07:00Tampereen Työväen Teatterin Reikäleipä <p><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Tampereen Työväen Teatterissa ollaan taas mukana Kotalan
perheen elämänkäänteissä. Sirkku Peltolan kirjoittamassa ja ohjaamassa Reikäleipä
-näytelmässä. Voisi väittää, että katsojia hemmotellaan. Kotalan perheen
kohtaloista on kerrottu jo aikaisemmin neljässä näytelmässä: Suomen hevonen
(s004), Yksiöön en äitee ota (2007), Lämminveriset (2011) ja Hevosten keinu
(2015). Nyt tapaamme heidät vanhassa kotipihassaan.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Teatterissa kun ollaan useamman kerran elämänsä loppuun
elänyt äite (mainio Ola Tuominen) on taas mukana kantavana voimana. Äite asuu
pihapiirissä romuttuvassa Ladassa. Asunto tarjoaa hänelle yksityisyyttä ja
suojaa pandemialta. Hän seuraa jälkeläistensä edesottamuksia ja jakelee sopivin
annoksin elämänviisauksiaan itse kullekin. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Aimo Räsäsen sanomana kuulin ensimmäisen kerran arvion että
näytelmä on tragedia, farssi ja komedia. Siinä sekoituksessa piilee varmasti
näytelmän ja aikaisempienkin suosio. Näytelmän henkilöt ovat samalla kertaa
uskottavia ja yliampuvia. Kun Kai Kotala (Aimo Räsänen) ilmestyy näyttämölle
pikkukalsareissaan vaaleaa pitkää tukkaansa heilutellen – Kaita harmittaa
suunnattomasti se että hänellä on niin vähän hiuksia ja nekin liukkaita – ei voi
kuin nauraa sydämensä kyllyydestä. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Kylän kioskilla ja kylän raitillakin toikkaroivat vanhukset
ovat samalla kertaa yliampuvia ja kantaa ottavia – oman onnensa nojaan jätetyt
vanhukset ovat useimmiten seinien sisällä, tässä kaikkien nähtävillä.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Jos ei mene hyvin vanhuksilla ei mene Kotalan perhekunnallakaan.
Saunan uumenista löytyy Lassi (Mika Honkanen), joka on palannut kotikonnuille aikomuksena
aloittaa seurustelu entisen vaimon Ailin (Tuire Salonius) kanssa. Aili ei
Lassin lähentelyille lämpene. Sen sijaan Lassi saa kumppanikseen Kain.
Tarkoituksena on ryhtyä valmistamaan pajusta erilaisia tuotteita. Ihan
ensimmäiseksi tarvitaan porakone, jolla tehdään reikä keinun jalkaan. Reiän
avulla saadaan pajut kuorittua nopeasti. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Nopeasti ja soljuvasti eivät Kotalan miesten bisnekset etene.
Eivät etene Jaanan (Mia Selin) someyrityksen laajenemissuunnitelmatkaan. Tutulla
tavalla suunnitelmat luhistuvat omaan mahdottomuuteensa. Tuntuu kuin äite on
sittenkin se ainoa, joka seisoo tekemistensä kanssa jalat maassa. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Näytelmä on todella samalla kertaa tragedia ja komedia.
Perheenjäsenten saamattomuus ei ole heidän syytänsä eivätkä he ole luusereita
omasta tahdostaan. Kliseemäisesti voi väittää että he ovat olosuhteiden uhreja.
Sirkku Peltola taikoo tästä kaikesta näytelmän, josta on pakko ja helppo pitää.
<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">”Kyynel kuivaa, pöytä maatuu, mutta naurua voi kuulkaa yrittää
pitää elossa. Edes jumalauta yrittää!... Ja kun teitin kätenne vapisee ja
sylinne jäähtyä alkaa niin jättäkää se nauru lapsille. Opettakaa niitä kattoon
pakkojen ja aikojen ohi. Kaus. Sitten nekin aina jaksaa paremmin kuoria
perunoita, perata kalaa ja riisua lapseltansa lumiset tumput. ” <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4uRtB58xLoHoDcgWOwFIGBsFeIaFp3L6hEUI4GeMtv6Gf5WMsCR9UuY26apqqjjOBxdjtwdeiLoCMYwhh19PdAbsXdN7MSsDBln5_uJtmGhyphenhyphenE6sgQ56piUUmxEyDFpwI6gS_KmFzSJRKOSw5P6veQMKle-98GnroWLZma0leCCAMQVSuK2qXyN5n780UD/s2781/Reik%C3%A4leip%C3%A4%202%20(300%20dpi).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1855" data-original-width="2781" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4uRtB58xLoHoDcgWOwFIGBsFeIaFp3L6hEUI4GeMtv6Gf5WMsCR9UuY26apqqjjOBxdjtwdeiLoCMYwhh19PdAbsXdN7MSsDBln5_uJtmGhyphenhyphenE6sgQ56piUUmxEyDFpwI6gS_KmFzSJRKOSw5P6veQMKle-98GnroWLZma0leCCAMQVSuK2qXyN5n780UD/s320/Reik%C3%A4leip%C3%A4%202%20(300%20dpi).jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span> </span><span> </span><br /></span><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span> </span><span> <span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Aimo Räsänen ja Mika Honkanen</span></span></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="line-height: 107%;"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span><span> Kuva Kari Sunnari </span></span><span> </span><br /></span></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-90341909128757000872023-09-30T10:03:00.006-07:002023-09-30T10:03:41.475-07:00Kuka tappoi bambin? Helsingin Kaupu nginteatterissa <p><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Helsingin
Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä jouduin pohtimaan syyllisyyttä ja
anteeksiantoa katsoessani Monika Fagerholmin romaanista Kuka tappoi bambin?
Pipsa Lonkan dramatisoimaa ja Riikka Oksasen ohjaamaa näytelmää.
Hienostoperheiden asuma-alueella on tapahtunut raiskaus ja syytteeseen joutuu
neljä nuorta miestä. Tarinan kertoo Gusten, joka aikanaan teki poliisille
ilmoituksen tapahtuneesta.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Hän
palaa ”rikospaikalle” ja joutuu kasvokkain oman itsensä kanssa. Gustenia
aikuisena näyttelee Pyry Nikkilä ja nuorena Jaakko Hutchings. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Mennyt
nousee ajankohtaiseksi, kun yksi pojista kertoo ryhtyvänsä tekemään elokuvaa
kotibileitten tapahtumista, joista on kulunut kymmenen vuotta. Gusten joutuu
kertaamaan mielessään mitä oikein tapahtui. Raiskaus ja tytön pitäminen vankina
ei oikeastaan ollut väärin muiden kuin hänen mielestään. Hän ei ole koskaan
unohtanut tapahtumia. Hän yrittää selittää omaa osuuttaan asiassa nuorelle
itselleen. Näytelmän etenemisen kannalta hieno ratkaisu. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Pienen
näyttämön lattian peittää kiiltävä ja kylmänoloinen peite. Kaikki on kalseaa ja
ahdistavaa. Loistava lavastus on Janne Vasaman käsialaa. Sitä täydentävät Kari
Leppälän valosuunnittelu ja Eero Niemen äänisuunnittelu. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Kalseita
ja itsekkäitä ovat nuorten vanhemmat. Gustenin äiti (Leena Rapola) tuomitsee
poikien teon, mutta hänelle on oopperalaulajan ura kaikki kaikessa ja hänellä
on aina kiire maailmalle. Ei hän ehdi paneutua poikansa elämään. Gusten saa asua
ystävänsä Nathanin (Justus Pienmumme) perheen luona. Perheen äiti (Heidi Herala)
on menestynyt bisnesnainen eikä hyväksy ajatusta että hänen poikansa olisi
rikollinen. Hyytävä on Nathanin isän (Kari Mattila) mielipide, jonka mukaan
rikoksesta epäillyt pojat ovat ihan tavallisia poikia ja kaikkihan me teemme
virheitä. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Rankka,
mutta upea esitys. </span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUCkwcegsOFEffZ1Vfk_Cu3DVLP52OxOMYVNYpZSZ_aa3vWJtLyA-k3lY2IQlDQW2QMRYY3vpiH5-dAKVfG9YYxjrD1yo3augmdYFVs7uqsMSO08IJP0tzgtQqccOvnl8oQ2zGbiieGvK3zNRB4HbBFccHi-MWQJPrY5Bt6oErcRWtN6oaqF-SB026QXpK/s540/Kuka_tappoi_bambin_25-360x540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="360" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUCkwcegsOFEffZ1Vfk_Cu3DVLP52OxOMYVNYpZSZ_aa3vWJtLyA-k3lY2IQlDQW2QMRYY3vpiH5-dAKVfG9YYxjrD1yo3augmdYFVs7uqsMSO08IJP0tzgtQqccOvnl8oQ2zGbiieGvK3zNRB4HbBFccHi-MWQJPrY5Bt6oErcRWtN6oaqF-SB026QXpK/s320/Kuka_tappoi_bambin_25-360x540.jpg" width="213" /></a></div> <p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"> Kuvassa Jaakko Hutchings ja Pyry Nikkilä <br /><span style="font-size: medium;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Kuva Noora Geagea </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><br /></span></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-36285703407534429872023-09-18T04:46:00.002-07:002023-09-18T12:49:14.279-07:00Hiirenloukku Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämöllä <p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">Nyt ymmärrän miksi Agatha Christien Hiirenloukkua on
näytelty vuodesta 1952 lähtien </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;">– lukuun
ottamatta </span><span style="font-size: large;"> </span><span style="font-size: large;">pandemian ajan neljäätoista
kuukautta. Selitys löytyi Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämön
Hiirenloukusta. Aino Piirola on suomentanut ja Miika Muranen ohjannut
viihdyttävän, ei oikeastaan ollenkaan jännittävän soljuvasti etenevän
näytelmän.</span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">On juuri toimintansa aloittanut täysihoitola, ennen
näkemätön lumimyrsky, kylällä tapahtunut murha ja henkilöt, jotka eivät tiedä
liittyvänsä toistensa elämään. Teatterilla on monessa paikassa lappunen, jossa
pyydetään, ettei katsoja paljastaisi loppuratkaisua kenellekään ja näin
pilaisia ystävänsä tai tuttavansa teatteri-illan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Täysihoitolan uudet yrittäjät Elina Keinonen ja Severi
Saarinen ovat olleet vuoden naimisissa ja yrittävät nyt kaikkensa jotta vieraat
viihtyisivät heidän majatalossaan. Vähitellen vieraat aiheuttavat sekaannuksia
ja selkkauksia, jopa siinä määrin että etenkin isäntäpari alkaa pohtia miten
hyvin he tuntevat toisensa. Eiväthän he
tiedä edes sitä osaako heistä jompikumpi hiihtää. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Esityksen takeena ovat komedian tekemisen taitavat
näyttelijät Sakari Kinnunen, Helena Haaranen, Risto Kaskilahti ja uusina
tuttavuuksina ainakin minulle Sauli Suonpää ja Joel Hirvonen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;">Hiirenloukku on vanhanaikainen näytelmä 1950-luvun
vaatteineen, huonekaluineen ja esineineen. Sopii hyvin Areena-näyttämön
henkeen. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSMVNi6phP2JnBt_UwyCbDcEnmeMCiLuauZVNwYDexGMGnt02nV48c_oztaT9qVmGJY9f1IHKKlBNsfTJFMppqGfxqlFRbDNsdFJ_4AGlJ9H_WeiJrVGhyb-aYpv2wkSFgoQzCt7fsvepW3dKS3am321F9-TIjBie2U6n9XP5V1W6BWJkwVYFRZtt40WOt/s360/Hiirenloukku_21-360x240.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="360" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSMVNi6phP2JnBt_UwyCbDcEnmeMCiLuauZVNwYDexGMGnt02nV48c_oztaT9qVmGJY9f1IHKKlBNsfTJFMppqGfxqlFRbDNsdFJ_4AGlJ9H_WeiJrVGhyb-aYpv2wkSFgoQzCt7fsvepW3dKS3am321F9-TIjBie2U6n9XP5V1W6BWJkwVYFRZtt40WOt/s320/Hiirenloukku_21-360x240.jpg" width="320" /></a></div><br /><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Santeri Kinnunen ja Severi Saarinen </span><br /></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: arial; font-size: medium;"><span> Kuva Otto-Ville Väätänen </span></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: arial; font-size: medium;"> </span></o:p></p>
<span face="Calibri, sans-serif" style="line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;"> </span></span>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-52055036133678894722023-06-27T09:02:00.000-07:002023-06-27T09:02:50.013-07:00Salainen puutarha Ryhnmäteatterin Suomenlinnan kesäteatterissa<p><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Salainen puutarha
ja Suomenlinnan kesäteatteri. Kesän odotetuin kesäteatteri-ilta. Anna Krogerus
on dramatisoinut F.H. Burnetiin kirjasta Salainen puutarha näytelmän, joka
sopii ns. koko perheelle. Ala-ikärajaksi on ilmoitettu seitsemän vuotta ja se
lienee oikeaan osunut. Anne Rautiainen on ohjannut kaikesta karuudesta
huolimatta lämminhenkisen näytelmän.</span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Lavastaja Janne
Siltavuori on ”rakentanut” Hyvän Omantunnon linnakkeen muurien sisälle ihanan
puutarhan ja kolkolta vaikuttavan suuren kartanon. Tarina alkaa kun orvoksi
jäänyt Meeri (Anna-Sofia Tuominen) saapuu setänsä luokse. Vastassa on yrmeä rouva
Medaljonki (Minna Suuronen). Ohjeena on, että tyttö saa käyttää vain kahta
huonetta ja kaikin tavoin käyttäytyä siivosti. Itsepäinen ja oma-aloitteinen
tyttö saa selville, että kartanon puutarhassa on salainen puutarha, jossa
kukaan ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Silloin Meerin sedän vaimo kuoli,
puutarhan ovi suljettiin ja avain kätkettiin syvälle maahan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Ystävällinen
puutarhuri (Robin Svartström) suhtautuu iloiseen ja uteliaaseen pikkutyttöön
ymmärtäväisesti ja tutustuttaa tytön puutarhan eläimiin, ennen kaikkea
punarintaan, jota liikuttelee paikasta toiseen Nicklas Pohjola. Meerin ystävä
ja ymmärtäjä on hänen hoitajakseen palkattu Martta (Minna Suuronen), pian
tutuksi tulee myös Martan poika (Nicklas Pohjola).<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Kartanon
uumenista kuuluu öisin ihmeellistä ääntä. Lopulta Meeri on varma, että ääni on
lapsen itkua ja kielloista välittämättä hän lähtee löytöretkelle ja löytää serkkunsa
Dinon (Ville Saarenketo). Salaisen puutarhan tarinalla on onnellinen loppu, niin
kuin useimmilla saduilla. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Seurueemme
7-vuotias pohti kotimatkalla laivassa miksi Dinon isä ei välittänyt pojastaan
eikä pitänyt muutenkaan lapsista. Syy löytyi: Isä pelkäsi menettävänsä poikansa,
niin kuin menetti pojan äidin. Lasten ystävystyminen ei avoimesti kaikkeen
suhtautuvaan lapseen tehnyt suurta vaikutusta. Se oli itsestään selvää. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Suomenlinna on
se kesäteatteri, mihin pitää päästä joka kesä. Ja siellä on nähty monta hyvää
näytelmää. Suosikkilistalla Taru sormusten herrasta, Cyrano de Bergerac, Veljeni
Leijonamieli, Idän pikajunan arvoitus, Robin Hoodin sydän, Liisa ihmemaassa, Yksi
lensi yli käenpesän, Seitsemän veljestä, Ronja, ryövärintytär. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXyO4yifF1vG5MJ1yhyiQccUiIiA6bLohp2u7-_2suRmp6-ghDif_cqtEGJ_JhD4B-EUDj2_-0AgIsW6JugsraQ3GVFJBW06GAia6pdEHrgcoEC15arh1yLXAERwEggcaQkKLMvUyGiicLvjl_9bGwyeku0rm4puFNhDgC9OTv535IEr5nlvk42tvmWLyt/s2048/salainenpuutarha.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXyO4yifF1vG5MJ1yhyiQccUiIiA6bLohp2u7-_2suRmp6-ghDif_cqtEGJ_JhD4B-EUDj2_-0AgIsW6JugsraQ3GVFJBW06GAia6pdEHrgcoEC15arh1yLXAERwEggcaQkKLMvUyGiicLvjl_9bGwyeku0rm4puFNhDgC9OTv535IEr5nlvk42tvmWLyt/s320/salainenpuutarha.jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"> </span><o:p></o:p><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-size: medium;"> Ville Saarenketo ja Anna-Sofia Tuominen</span></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-size: medium;"> Kuvaaja Mitro Härkönen</span></span></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-71063024051320550192023-06-07T02:57:00.007-07:002023-06-07T03:13:58.211-07:00Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa <p><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: medium;">Keski-Uudenmaan
teatterin kesänäytelmä Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa Tuusulassa oli
täydellinen kesäteatterikauden avajaisnäytelmä. Toinen toistaan hauskempi kohtaus
seurasi toistaan. Juonenkäänteet välillä arvasi ennakolta, välillä ei. Yleisöä
ei kosiskeltu vaan asiat menivät sopivalla tavalla pieleen kaiken aikaa. Ja onneksi
kaikki selvisi lopussa.</span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;">Kaiken piti
olla kunnossa, kun sulhanen oli polttareiden jälkeen tarkoitus majoittaa
hotelliin, minkä sviitissä nuoripari viettäisi ensimmäisen yönsä virallisena
avioparina. Mutta ei ollutkaan. Sulhasella oli aivan väärää seuraa. Bestman ei
pysynyt perässä ollenkaan. Paikalle saapunut morsian äiteineen vain pahensi
asiaa. Siivoojasta tehtiin välillä jopa ilolintu. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;">Ohjaaja
Anna-Maria Klintrup oli saanut joukkonsa parhaaseen mahdolliseen farssimaiseen
kuntoon Robin Hawdonin käsikirjoituksen siivittämänä. Pinkin värinen lavastus (Teemu Loikas) lukuisina ovineen lupasi paljon
ja myös lunasti lupaukset. Näytelmän rytmitys oli parhaimmillaan loistavaa. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;">Erityisesti
ihastutti Anna-Leena Sipilä siivoojana. Hän piti langat hyvin käsissään – oli niissä
keltaiset kumihanskat tai ei. Sulhanen (Kalle Tahkolahti) ja bestman (Jari
Vainionkukka) kantoivat päävastuun siitä, että sotkut välillä vain pahenivat ja
välillä sitten vähän selkiintyivätkin. Morsian (Emilia Sinisalo) ja Salla/Malla
(Marika Huomolin) pysyivät hyvin vauhdissa mukana. Eija Vilpaksen (morsiamen
äiti) ei tarvinnut kuin astua näyttämölle kun yleisö otti hänet siipiensä
huomaan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;">Hauskaa ja
hyvää teatteria.</span><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR1xihmoqVpSFXDXcXjwAkVvJstthMkQ01mZyzLnCoQmZgu_6mnnvj_3xw2NsEdqC1K8T9pXU23uOGnE9ncFN_0GYsohTLLH4gHUGqAEy34O_8TTJrMS3QqzWv_qiYcyZD_qVDDp7tqfAnp3VwNPaxQORxiBNyv0MC-Zx4wkJR5Nz-RpQN-NWFqddQ-g/s211/83f897_6b83c927975143abb4a55b2029ab9b37~mv2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="174" data-original-width="211" height="174" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR1xihmoqVpSFXDXcXjwAkVvJstthMkQ01mZyzLnCoQmZgu_6mnnvj_3xw2NsEdqC1K8T9pXU23uOGnE9ncFN_0GYsohTLLH4gHUGqAEy34O_8TTJrMS3QqzWv_qiYcyZD_qVDDp7tqfAnp3VwNPaxQORxiBNyv0MC-Zx4wkJR5Nz-RpQN-NWFqddQ-g/s1600/83f897_6b83c927975143abb4a55b2029ab9b37~mv2.jpg" width="211" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"> Jari Vaainionkukka ja Kalle Tahkolahti</span><p></p><p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdQ1J71yKBNZYdJzV0Pr0UAH23Z9xIZxWcCuHQnXYIPltu80NSEkp4pNmYctKcAoYEVFDjqx1ZdTIRW7ub8MdeKn70hqRmuUCi73X6B8t_RVl2q2aBTRoXLVHWhMdIQ9KVxYPvkFzNa7SOVXo68kpEJpf2b7vfn_B7gQXgRhCM34bwQucuddBvSHPdGg/s211/83f897_a097d1b9b9924615afa6cf7c73069b94~mv2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="174" data-original-width="211" height="174" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdQ1J71yKBNZYdJzV0Pr0UAH23Z9xIZxWcCuHQnXYIPltu80NSEkp4pNmYctKcAoYEVFDjqx1ZdTIRW7ub8MdeKn70hqRmuUCi73X6B8t_RVl2q2aBTRoXLVHWhMdIQ9KVxYPvkFzNa7SOVXo68kpEJpf2b7vfn_B7gQXgRhCM34bwQucuddBvSHPdGg/s1600/83f897_a097d1b9b9924615afa6cf7c73069b94~mv2.png" width="211" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"> </span><p></p><p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;"> Anna-Leena Sipilä </span></span></p><p class="MsoNormal"><span face=""Arial",sans-serif"><span style="font-size: medium;"> <span> </span> Kuvat Tuomas Scholz</span></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-60214081794976187512023-04-30T05:34:00.004-07:002023-04-30T05:34:35.634-07:00Liiku, liiku ja vielä kerran liiku<p><span style="font-size: medium;">Olen jo vuosikausia lukenut hanakasti kaiken mitä eteen
tulee vanhan ihmisen kunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Jos ei mitään
muuta ohjeista jää mieleen, niin kehotus liikkua. Liikkua pitäisi joka päivä,
ja ohjeiden mukaan pienikin päivittäinen kävelylenkki pitää loitolla
monenmoisia vaivoja.</span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kävellään vaan.
Tuskinpa juuri kukaan pääkaupunkiseudun asukas – oli nuori tai vanha,
rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa tai ilman, kepin tukemana tai ilman
keppiä, huonojalkainen tai ketterästi liikkuva – on menneen talven aikana
välttynyt liukkailta kaduilta ja poluilta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Olemme oppineet varomaan autoja ja tottuneet pitämään
jalkakäytäviä turvallisina kulkuväylinä. Nyt ne eivät sitä enää ole, vaikka
lumet ovat sulaneet ja kohta hiekatkin viedään pois. Pitää varoa polkupyöriä ja
ennen kaikkea sähköisiä potkulautoja. Potkulaudat ja pyörät sujahtelevat takaa
ohi oikealta ja vasemmalta. Välillä ei jalkakäytävällä ole tilaa mihin jalkansa
asettaa. Parhaimmillaan siinä voi rotkottaa useampiakin potkulauta pystyssä tai
kyljellään maassa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Meillä vain ihmetellään ja harkitaan parkkipaikkojen
osoittamista potkulaudoille. Laudat ovat olleet saatavissa muutaman viikon ja
nyt niitä lojuu vaikka missä. Olen vuosia ihastellut miten hienoa että
pääkaupunkiseudulle on hyvinä taloudellisina aikoina rakennettu kevyen liikenteen
väyliä. Mutta nyt huomaan miten mieletön ajatus on ollut tunkea pyöräilijät ja
jalankulkijat samoihin uomiin. Ei paljon helpota vaikka asfalttiin on piirretty
viiva, jolla ohjataan liikennettä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kovin
turvallista ei ole bussipysäkillä poistua ajoneuvosta suoraan pyöräilyyn
osoitetulle väylälle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Pienistä puutteista ei pitäisi nyt valittaa, mutta kun nämä
pienet asiat tekevät tavallisen arjen hankalaksi. Ranskassa nostetaan eläkeikää
ja maailmalla ihastellaan kun japanilaiset tekevät töitä vuosikausia pitempään
kuin me länsi-eurooppalaiset. En halua patistaa ketään eläkkeeltä töihin, mutta
haaveilen, että meiltä vanhoilta kysyttäisiin millaisissa olosuhteissa haluamme
liikkua. Esteettömiä kulkuväyliä on perään kuulutettu vuosikymmeniä ja paljon
on saatukin aikaan. Keski-ikäiset suunnittelijat eivät ilman asiantuntemusta
aina oivalla mitä he saavat päätöksillään aikaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Voisiko Helsinki ihan vain kokeeksi ottaa käyttöön jossain
kaupunginosassa – esim. Pitäjänmäen Reimarlassa – turvallisen liikkumisalueen.
Kadut tai edes kadun pätkät, joilla ei jalankulkijan tarvitse turvattomana
punnita pitääkö tänään pelätä polkupyöriä vai potkulautoja. Olosuhteita
pyöräilylle rakennetaan koko ajan otollisemmiksi, mutta kovinkaan moni
ikäihminen ei pyöräile. Ja penkkejäkin saisi reitin varrella olla. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Kun kehotatte ihmisiä liikkumaan, miettikää myös missä voi
liikkua turvallisin mielin. </span><o:p></o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-50456410388468165332023-04-03T09:30:00.002-07:002023-04-03T09:36:00.883-07:00Tampereen Työväen Teatterin Jeanne d'Arcin housut Espoossa <p><span style="font-size: medium;">Linda Wahlgrenin Jeanne d’Arcin housut, alaotsikkona Noitia
ja politiikkaa, on riemastuttavan tasokasta teatteria. Mikä nerokas yhdistelmä: Orleansin neitsyen
Jeanne d’Arcin kohtalo 1400-luvun Ranskassa, Anneli Jäätteenmäen pyrähdys
pääministerinä vuonna 2003 ja Anneli Auerin murhaoikeudenkäynti ja
seksuaalirikossyytteet vuodesta 2006 tähän päivään. </span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Näin Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistossa olevan
näytelmän Espoon kaupunginteatterissa – olivat vierailulla. Niin kliseistä kuin
onkin kuitata, että jokin esitys on teatterin juhlaa, niin teen sen nyt
kuitenkin. Wahlgrenin käsikirjoitus ja ohjaus ovat hienoja oivalluksia täynnä.
Janne Vasaman lavastus ja Sanna Levon puvustus toivat esitykseen lisäelementtejä,
jotka täydensivät kaikki toisiaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Kolmen naisen elämään liittyvät tärkeät käänteet ovat
monitahoisia ja -tulkintaisia. Tavallinen maalaistyttö (Inke Koskinen) johti
Ranskan armeijaa voittoisasti satavuotisessa sodassa brittejä vastaan, mutta
lopulta hänet poltettiin roviolla noitana. Noita-syytöstä vahvisti sekin, että
nuori nainen (1412-1431) ei suostunut käyttämään mekkoa, vaan kulki housuissa.
Jäätteenmäkeä (Sofia Smeds) ja Aueria (Miia Selin) syytettiin olipa heillä
housut tai hame. Totuuden etsintä on kiintoisaa, mutta työlästä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Näytelmässä on 51 roolia ja 7 näyttelijää. Samuli Muje,
Jyrki Mänttäri ja Pyry Äikää urakoivat ja onnistuivat kaikessa. Veikeän ja
viihdyttävän lisän näytelmän tuo Petra Poutanen säveltämällään ja esittämällään
musiikilla.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: medium;">Oman lisävärinsä näytelmään toi sen näkeminen päivää ennen
eduskuntavaaleja. Piipahtihan näytelmässä niin Paavo Lipponen kuin Tarja
Halonenkin. Jeanne d’Arc julistettiin pyhimykseksi vuonna 1920. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span face=""Helvetica",sans-serif" style="color: #333333;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-size: medium;"> </span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEwuYk0l5vocN5evnl8gwp6_dZSaprQOqaOGASb1PtJg5Sd1HKLFwqXMxeE9_DWOzYqDu7JWkveqGXqIUs0XK4WfsSuN8aivuepP49s6CKam7fz_yM7n5rAOi-ENjmgrqyNWzjd2-_3W1wIVc9q6IK1lJAYeDm4kYUe5kL9LYVuHIE_FdCV-04hHtdqQ/s222/jeannedarcinhousut.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="222" data-original-width="222" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEwuYk0l5vocN5evnl8gwp6_dZSaprQOqaOGASb1PtJg5Sd1HKLFwqXMxeE9_DWOzYqDu7JWkveqGXqIUs0XK4WfsSuN8aivuepP49s6CKam7fz_yM7n5rAOi-ENjmgrqyNWzjd2-_3W1wIVc9q6IK1lJAYeDm4kYUe5kL9LYVuHIE_FdCV-04hHtdqQ/s1600/jeannedarcinhousut.jpg" width="222" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"> Inke Koskinen </span><p></p><p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-size: medium;"> Kuva Kari Sunnari </span></o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-16649624353682674772023-03-28T10:05:00.004-07:002023-03-28T10:05:58.863-07:00Teatteri Avoimien Ovien Talvisota <p><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Teatteri Avoimien Ovien Talvisodassa on
tavallaan kaksi näytelmää. On ensimmäinen puoliaika, jossa taistellaan
talvisodassa vuorotellen molempien taistelevien maiden rintamilla. On toinen puoliaika,
joka kertoo vuonna 2009 järjestetystä työpajasta, missä suomalaiset, venäläiset
ja ukrainalaiset kirjailijat saivat tehtäväkseen kirjoittaa talvisodasta
lukudraaman.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Iida Karo on dramatisoinut Talvisota-näytelmän
Hanna Kirjavaisen, Ari-Pekka Lahden, Oleg Mihailovin, Mikhail Durnenkovin ja
Evgeni Kazachkovin teksteistä. Näytelmän on ohjannut Hanna Kirjavainen.
Rooleissa huikeat näyttelijät: Kati Outinen, Ella Pyhältö ja Anna-Leena Sipilä.
Esityksen upeudesta vastaavat Tinde Lappalainen (skenografia), Juha Tuisku
(äänisuunnittelu), Jere Kolehmainen (valosuunnittelu), Ilari Kallinen ja Tinde
Lappalainen (valosuunnittelu ja -toteutus) ja Helena Parikka (pukujen
toteutus). </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Näytelmän alkuosan sotaosuus on pilkottu
kohtauksiin, jotka selventävät tapahtumien kulkua. Riippuu täysin kumpi sodan
osapuolista mistäkin tapahtumasta kertoo, minkä mielikuvan katsojan siitä saa.
Totuus taitaa olla tarinoiden puolivälissä. Suomalaiset ovat inhimillisempiä
kaiken kauheuden keskellä. Vainajat on kuljetettava kotipitäjään, jotta he
pääsevät sen multiin. Venäläiset kunnioittavat politrukkejaan sodassakin,
toisen sotilaan henki ei paljon paina. Sotakohtaukset on toteutettu hienosti.
Kolme hyvää näyttelijää yltää vaikka miten isojen kohtausten esittämiseen, kun
kaikki on mietitty tarkkaan.</span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Tekstien tekijät kohtaavat toisensa oikeastaan
vielä huonommin näytelmän loppupuolella kuin kahden rintaman sotilaat. Niinpä
kaiken tarkoitus ja etenkin tavoitteen saavuttaminen jää hataraksi. Onneksi
alkuosa oli niin vaikuttava, että kokonaisuus ratkaisi ja jätti uskottavan
kuvan – jälleen kerran – sodan mielettömyydestä. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-size: medium;"> </span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhszPySze6hkdZirT2Zy1EQ8CoUrEuD25pCbcjg7rCOBOv88kg347bqIBR9zma-Gs004XPGFVmOfzMQryArGT8HlQ21szn06JNw98k6ABtllGI-En2zC6NW2cWEdSFX2pdmJV_Pt3oypa968vJZGIlOB21w_wo3cddWy0EqPemALTB_PBv3IHXhF2I0Sw/s1200/Talvisota_1200x628.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="628" data-original-width="1200" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhszPySze6hkdZirT2Zy1EQ8CoUrEuD25pCbcjg7rCOBOv88kg347bqIBR9zma-Gs004XPGFVmOfzMQryArGT8HlQ21szn06JNw98k6ABtllGI-En2zC6NW2cWEdSFX2pdmJV_Pt3oypa968vJZGIlOB21w_wo3cddWy0EqPemALTB_PBv3IHXhF2I0Sw/s320/Talvisota_1200x628.png" width="320" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-size: medium;"><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> </span><span> Ella Pyhältö, Kati Outinen ja Anna-Leena Sipilä</span></span></o:p></p><p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-size: medium;"><span> Kuva Mitrko Härkönen </span><span> </span><br /></span></o:p></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-52838000897666784042023-03-22T12:20:00.005-07:002023-03-22T12:20:32.880-07:00Kuoleminen maksaa <p><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p> </o:p></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;">Ainakin
arkkuraha pitää olla tallessa. Kuulin tämän lauseen monta kertaa lapsena.
Ihmettelin minkä arkun ja onko se jotenkin erilainen raha kuin kaikki muut
rahat. Vanhat ihmiset huolehtivat omituisista asioista.</span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Läheisen
kuolema on aina musertava kokemus. Ja ennen kuin huomaakaan on täysin uusien ja
vieraiden asioiden kanssa tekemisissä. <span style="mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kuolintodistus, hautaamislupa, uurna, arkku, hautapaikka, siunaustilaisuus,
saldotodistus, sukuselvitys, ote väestötietojärjestelmästä, testamentti,
kuolinpesä, ositus, perunkirjoitus, uskottu mies, perintövero, perhe-eläke,
asunnon arvo, auton hinta.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Ilman neuvoja ei tarvitse olla. Vaikka pankissa on
ikivanha valuuttatili, jonka saldo on kolme euroa, tulee postissa iso pino
papereita, joissa neuvotaan miten pitää menetellä, kun läheinen on kuollut. Kerrotaan
myös, että meiltä on saatavissa apua asioiden hoitamisessa – hinnasta ei kerrota
mitään. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Hämmästelin muutama vuosi sitten tuttavaani, joka
kertoi tehneensä tarkan suunnitelman hautajaisistaan ja jälkeensä jäävän omaisuuden
hoidosta ja jakamisesta. Enää en ihmettele.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kun laukussa oli kuolintodistus ja hautauslupa, oli
aika mennä hautaustoimistoon. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Asiallinen
virkailija ryhtyi käymään listaansa läpi. Loppujen lopuksi tarvitsimme arkun ja
uurnan. Olin valinnut ne etukäteen vanhimman lapsenlapseni avulla valitsemamme
hautaustoimiston nettisivuilta. Päädyimme kohtuuhintaisiin. Uurnien mallit
olivat toimistossa, samoin arkkujen pienoismallit. Arkun päälle tulevat kukat
valitsimme toimiston valikoimista. Hautajaisvierailta toivoimme arkulle
laskettavaksi yhtä kukkaa. Ohjelmalehtiset tekisimme itse, hoitaisimme myös
kuolinilmoituksen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Hautaustoimisto laskutti erikseen jokaisen kuljetuksen,
kirkkosiunauksen järjestelyt – eli arkun asettamisen sille varatulla laverille
suntion avustuksella. Vaikka kantajat kantoivat arkun kirkkosalista
hautaustoimiston autoon, laskutettiin siitä paarikuljetuksena 198,19
euroa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Olimme jo vuosia sitten puhuneet mieheni kanssa missä
haluamme, että meidät siunataan, kuka siunaa ja mihin uurna lasketaan. Aloitin
seurakunnasta – en siitä mihin kuuluin vaan siitä missä on henkinen paikkani.
Suntio ja seurakuntasihteeri osasivat vastata kaikkiin kysymyksiini. Ja he
yhdistivät puhelun seurakuntayhtymän hautauspalveluihin, mistä sain arvokasta
tietoa. Sovimme siunaus- ja muistotilaisuuden pitämisestä tutussa kirkossa.
Suntio neuvoi kaikessa mitä osasin kysyä ja kertoi myös sen mitä en osannut
kysyä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Eläkkeellä oleva rovasti lupasi hoitaa siunauksen. Hän
halusi tavata omaisia ja hän tuli tapaamaan minua ja kahta tytärtämme.
Asiallisesti ja sydämellisesti hän johdatti keskustelua. Sitä mukaa kun
keskustelu eteni, hän luki meille tekstin, minkä lukisi kirkossa arkun
äärellä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Muistotilaisuuden saimme pitää kirkon seurakuntasalissa
ja tarjottavat tilasimme suositellusta pitopalvelusta. Kutsut hautajaisiin
lähetin WhatsAppilla, muutamalle soitin. Ystävä laati valokuvaesityksen
vainajasta.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Suurimmat laskut tulivat hautaustoimistosta ja
pitopalvelusta. Pitopalvelun kustannukset voisi hoitaa myös tekemällä
tarjottavat itse, mutta minusta ei ainakaan olisi ollut leipojaksi. Hautapaikan
ja hautakiven valitsemme myöhemmin. Sukuhauta on paikkakunnalla, mihin ei ole
mitään siteitä. Hautapaikan valinta mietityttää. Muistolehdot ovat tätä päivää
ja niistä varattu paikka on myös edullinen. Haudan hoitaminen jää nuoremmille
sukupolville. Me maksamme hautapaikoista mitä niistä pyydetään, koska tuskinpa
kukaan ryhtyy kilpailuttamaan kahden hengen uurnahautapaikkaa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Moni haluaa lukea kuolinilmoitukset oman paikkakunnan
paperilehdestä, kaikissa digi-lehdissä ei kuolinilmoituksia edes ole. Minkähän
takia tuon henkilön ilmoitus on kahdella palstalla ja tuon toisen vain yhdellä
palstalla. Ihmettelyni on jatkunut jo pitkän aikaa. Syy selvisi, kun ryhdyimme <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>täyttämään netistä löytyvää kuolinilmoituksen
mallia. Olin miettinyt miten kerrotaan surijoista ja mikä on muistovärssy. Kaikki
sujui hyvin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Sitten tuli
maksun aika. Niin äiti kuin tyttäretkin parkaisivat yhteen ääneen miten
ilmoitus voi maksaa näin paljon. Nopeasti saimme selville, että sunnuntain
lehteen saa samalla hinnalla yhden palstan ilmoituksen kuin kahden palstan
ilmoituksen arkipäivän lehteen. Olimmeko liian vaatimattomia? Mutta miksi
maksaisimme ison konsernin lehden ”kiskurihinnan”. Lehti-ilmoituksen jäljiltä
vain muutama henkilö otti yhteyttä. Kun pitkän miettimisen jälkeen laitoin
tiedon mieheni kuolemasta Facebookiin, sain osanottoja kymmeniltä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Perukirjan
tekemiseenkin olin saanut mainoksen pankeilta, missä oli tili. Päätimme
siinäkin olla mahdollisimman omatoimisia. Vaatii kärsivällisyyttä hankkia
kaikki tarvittavat paperit. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Paperien
tiedot siirtyivät vähitellen perukirjaan. Digivirastokin oli nopea – vaikka
muusta puhutaan.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Hienointa oli,
että seurakunnan palvelut olivat ilmaisia, tiloistakaan ei tarvinnut maksaa
vuokraa. Moneen kertaan suntio varmisti, että kaikki oli kunnossa. Kanttori
auttoi musiikin valinnassa ja kertoi mistä voin saada toivomani muusikon hänen
lisäkseen. Hän lupasi tulla muistotilaisuuteen säestämään Satumaata ja Oi, katsopa
lintua oksalla puun – laulua jota ukki lauloi lastenlasten kanssa. Jopa
alttarilla oli samana päivänä kukkakaupasta haetut uudet kukat. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;">Arkkurahaa
tarvittiin maltillisellakin asioiden hoitamisella useampi tuhat euroa. Kyllä
vanha kansa tiesi mitä elämässä tarvitaan.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: "Arial",sans-serif;"><o:p> </o:p></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5866878660084091813.post-25788281357201297112023-03-16T10:38:00.001-07:002023-03-16T10:38:54.699-07:00Helsingin Kaupunginteatterin Näytelmä joka menee pieleen <p><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: medium;">Kun Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämön Näytelmä
joka menee pieleen päättyi, totesi seuralaiseni: ”Tällaista juuri nyt tarvitaan”.
Tarjolla oli englantilaisen Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin
farssi. Kolme teatteriopiskelijaa kirjoitti kuukauden päivät
opiskelija-asunnollaan lopputyöksi farssin 2012. Näytelmä sai ensi-iltansa
pohjoislontoolaisessa pubissa ja päätyi kansainväliseksi hitiksi, jonka on
nähnyt kaksi miljoonaa katsojaa ja joka on palkittu useille teatterialan
palkinnoilla.</span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;">Pentti Kotkaniemen ohjaamassa näytelmässä esitettävää jännitysnäytelmää
esittää Pirkanmaan Polytekninen seura. Kartanossa on tapahtunut murha ja
paikalle kutsuttu etsivä yrittää saada selville, kuka perii murhatun henkilön
rahat. Helpolla ei etsivälle selviä sekään kuka rakastaa ketäkin. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;">Näytelmän hauskuus ja viihdyttävyys perustuu lavastukseen
ja näytelmän äänimaailmaan yhä paljon kuin juonen kiemuroihin ja henkilöiden kömpelyyteen
tai tietämättömyyteen. Selväähän on että harrastelijat unohtavat vuorosanojaan.
Kun Matti Rasilan hovimestari lukee sivistyssanoja kämmeneensä kätkemästä
paperinpalasesta, onnistuu hän tekemään sen niin hellyttävästi, että katsoja
pakostakin ilahtuu ja nauraa. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;">Peter Ahlqvistin lavastus on huikean kekseliäs. Vieläkin
minua askarruttaa miten Alex Anton ja Joel Hirvonen pysyivät kaltevalla
pinnalla eli lahoamassa olevan kartanon alas romahtavalla lattialla. Katsojat
hurmasi Pekka Huotari valo- ja äänimiehenä. Hänen puuhastelunsa ei tahtonut
onnistua millään, mutta kun epäonnistumiset esittää vilpittömällä mielellä, saa
sympatiat puolelleen. Onhan kepeässä farssissa oltava sekin näyttelijä, joka
kaiken aikaa yrittää valloittaa katsojien sydämen. Joel Hirvonen onnistui siinä
melkein. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;">Näyttämömestari (Eija Vilpas) yritti kaiken tavoin
syrjäyttää näytelmän primadonnan (Sanna-June Hyde). Vuorosanat voi ihan yhtä
hyvin lukea näytelmäplarista kuin pajattaa ulkomuististakin. Santeri Kinnunen
poliisitarkastajana ja Jari Pehkonen kartanon isäntänä valloittivat ”amatöörimäisellä”
näyttelemisellään katsojat ilman muuta.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;">Helsingin Kaupunginteatterin ja Arena-näyttämön taattua
laatufarssia. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5_LjlBH-70bKgdJJ7uMntaMyFQtK3Ll-p_n6toMzor2GRkmi8Kp8prMGYtSkOMoqhDMqJoWNIuDavO0VjOAyPMwjehfDDqmX3CMeTuQ7adBZn8wKG57NFEq_1xTOpkMiuCjsMM2JICl9aMfhft9fsp1FjfQyRs9uQhastUe1kX8l6Aun-vqrE-N90MQ/s540/Naytelma_joka_menee_13-360x540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="360" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5_LjlBH-70bKgdJJ7uMntaMyFQtK3Ll-p_n6toMzor2GRkmi8Kp8prMGYtSkOMoqhDMqJoWNIuDavO0VjOAyPMwjehfDDqmX3CMeTuQ7adBZn8wKG57NFEq_1xTOpkMiuCjsMM2JICl9aMfhft9fsp1FjfQyRs9uQhastUe1kX8l6Aun-vqrE-N90MQ/s320/Naytelma_joka_menee_13-360x540.jpg" width="213" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /><span style="mso-spacerun: yes;"> Matti Rasila ja Santeri Kinnunen </span></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;"><span style="mso-spacerun: yes;"> Kuva Tapio Vanhatalo </span></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family: Arial, sans-serif; line-height: 107%;"><span style="font-size: medium;"> </span><o:p></o:p></span></p>LM-mummin kirjastossahttp://www.blogger.com/profile/07716023232289151798noreply@blogger.com0