Siirry pääsisältöön

Kohtauksia eräästä avioliitosta Kansallisteatterissa


Meillä kaikki on hyvin. Me rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Meillä on kaksi tervettä ja iloista lasta. Molemmilla on työ, josta pidämme ja josta saamme kohtuullisen hyvää palkkaa. On toiveiden mukainen koti ja auto ja mahdollisuus lomailla missä haluamme. Ainoa ongelma on, että töitä on molemmilla liian paljon. Ei oikein jää aikaa toinen toisillemme.

Näinhän kaikki avioliittokuvaukset alkavat. Niin myös Kansallisteatterin Omapohjassa Ingmar Bergmanin alun perin elokuvana tunnetuksi tullut Kohtauksia eräästä avioliitosta. Näytelmän on ohjannut ja suomentanut Michael Baran, Mariannena Kristiina Halttu ja Johanina Esa-Matti Long. Heidän tyylikkään, mutta hieman kolkon kotinsa on lavastanut Tarja Simone, hänen käsialaansa on myös puvustus.

Kaikki siis alkaa hyvin harmonisesti. Tutustumme tyylikkääseen ja melko määrätietoiseen Marianneen ja hieman vetäytyvään ja epävarmaan Johaniin.  Aika pian selviää mistä kaikessa on kysymys. Johan kertoo rakastuneensa. Tieto yllättää Mariannen täysin. Ja siitä alkaa aviopuolisoiden välien raastava selvittely. Välillä on tyyntä, välillä myrskyistä.     

Omapohjan näytelmässä ajan eteneminen ja tilanteiden muuttuminen on hoidettu tyylikkäästi, lavasteita täytyy muuttaa vain vähän, jotta tiedämme että olemme Johanin työhuoneessa tai Mariannen uudelleen täysin oman makunsa mukaan sisustetussa parin entisessä kodissa.

Bergman ei oikeastaan yllätä katsojia silläkään, että varsin pian Johan huomaa että hänen elämänmuutoksensa ei ole tuonut mukanaan mitään parempaa, pikemminkin päinvastoin. Vanhaan ei myöskään ole palaamista, joten onko eletty elämä ollut sittenkin virheitä virheiden perään.
Katsomossa oli kutkuttavaa seurata, miten varsinkin iäkkäämmät miehet selkeästi tunsivat olonsa hankalaksi. Oliko kaikessa liian paljon tuttua.

Kohtauksia eräästä avioliitosta on tyylikästä, puhuttelevaa ja tärkeää teatteria. Kristiina Halttu on kaikilla tavoin upea roolissaan. Kaikki on hiottua, mutta viimeiseen asti analysoitua ja uskottavaa. Esa-Matti Long hieman haparoivampi. Pakostakin pohdin millainen näytelmästä olisi tullut jos muutaman vuoden takaisesta Helsingin Kaupunginteatterin esityksestä olisi otettu Kristiina Haltun vastapeluriksi Eero Aho.



                                                                                  Kuva Tuomo Manninen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avoin kirje Palvelukoti Koivun ja Tähden henkilökunnalle

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon.
Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, josulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla.
Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä lettujuhliin voi ihan hyv…

Tarvitsemme monen maan kansalaisia

Etiopia, Tunisia, Irak, Viro, Venäjä, Filippiinit, Thaimaa, Ghana, Somalia. Ja jokin muukin maa vielä lisää. Nämä ovat heidän kotimaitaan. He ovat tulleet Suomeen monesta eri syystä. He ovat opiskelleet täällä, saaneet itselleen ammatin. Sillä mitä he ovat olleet kotimaassaan, ei ole enää kovin paljoa merkitystä. He ovat opiskelleet myös suomen kieltä ja saaneet työpaikan. Moni on jo saanut Suomen kansalaisuudenkin.
He ovat töissä Palvelukodissa, missä vierailen läheiseni luona usein. Kun ovea on avaamassa joku heistä, saan ystävällisen vastaanoton, minulta saatetaan kysyä mitä minulle kuuluu ja sitten vaihdetaan yhteiset kuulumiset eli hoitaja kertoo mitä läheiselleni kuuluu. Usein jopa tulee minun kanssani tervehtimään häntä.
Ja näitä ihmisiä, näitä sairaanhoitajia ja lähihoitajia on viikkokausia parjattu ja moitittu. Poliitikot väittävät, että he eivät ole ratkaisu vanhusten hoidon hoitajapulaan. Heidän työnsä laatua on moitittu – vaikka heti kohta selitetään, että kansainvälinen ho…

Me Rosvolat Tikkurilan teatterissa

Kerttu ja Rosvoloiden auto 

Tikkurilan teatterin esitykset syntyvät suotuisten tähtien alla. Vieläkin jaksan kehua talvella näkemääni Adalmiinan helmeä. Nyt voin siirtää kehumiset teatterin kesänäytelmään Me Rosvolaan. Sini Kolun kirjasarjasta Selja Ahava on dramatisoinut ja Carita Välitalo ohjannut vauhdikkaan ja hauskan esityksen.
Näytelmä on tulvillaan esittämisen riemua ja iloa. Tikkurilan Teatteri- ja Sirkuskoulu on toiminut Vantaalla 25 vuotta. Ja Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä on näytelty kesäisin vuodesta 1998. Me Rosvoloissa on mukana monta teatterikoululaista isoissa rooleissa, muutamat monessa eri roolissa.
Rosvolan perhe on melkein kuin minkä tahansa asuntovaunulla kesäisin paikasta toiseen liikkuva perhekunta. Heidän tapansa ovat ihan vähän erilaisia kuin tavallisille perheillä, kuten Vainiston perheellä, jonka isä kuntoilee kaiken aikaa, äiti hienostelee ja lapset ovat vallattomia veijareita. Rosvolat menevät karavaanareitten kesätapaamiseenkin. Aika usein he rosvoi…